Micra Cuts

Ei hyvästi, vaan näkemiin

2008-12-22T16:07:00.006+02:00

Värikäs vuosi on kohta takana, ja luet nyt Micra Cutsin viimeistä postausta. Matka on ollut kerrassaan verraton, ja uskomme että myös kaikki 31 kutsuvieraskirjoittajaamme viihtyivät. Blogi-Micra sinkoili puolen vuoden ajan pitkin poikin Suomea ja ehti olla monessa mukana. Keväällä Micra nähtiin Pinserin armottomassa lelutestissä ja myöhemmin Turistin alla hirviä väistelemässä. Elokuussa tyylitaituri MouMou kokosi Hopeanuolen kanssa yhteen sopivia mekkoja ja korkokenkiä – jonka jälkeen Micra kuljetti muotimoguleja East Side Stories -valokuvanäyttelyn merkeissä. Pupulihavisto vei Micran vuorostaan grillille.

Vauhtia on siis riittänyt joulukuulle asti: loppuhuipennuksena blogi-Micra keräsikin hyväntekeväisyyshuutokaupassa ennätykselliset 13 000 euroa lasten ja nuorten mielenterveystyölle. Kiitos onnellisesta lopusta kuuluu osaltaan myös teille, arvoisat lukijat. Mitä seikkailuja tulevaisuudelle on luvassa, se jääköön nähtäväksi. Eli heipähei ja näkemiin!

13 000 euroa hyvään tarkoitukseen!

2008-12-15T17:54:00.003+02:00

Micra Cutsin Nissan Micra -hyväntekeväisyyshuutokauppa on nyt päättynyt. Jännittävien vaiheiden jälkeen voittajaksi selviytyi nimimerkki nhe776, joka onnistui pitämään päänsä kylmimpänä huutokaupan hermoja raastavan tiukassa loppukirissä. Bloggaajien muun muassa Teletapiksi ja Hopeanuoleksi ristimä Micra mittailee jatkossa kilometrejä Länsi-Suomen suunnalla – lämpimät onnittelut voittajalle!

Sekä huutokauppaan osallistuneet että myös blogiin kirjoittaneet voivat olla hymyssä suin, sillä projektilla kerättiin lasten ja nuorten mielenterveystyölle yhteensä hulppeat 13 000 euroa. Nissan kiittää!

Nyt HUUDETAAN kuin viimeistä päivää

2008-12-15T10:45:00.007+02:00

Tänään on suuri päivä. Rakkaan Hopeanuolemme huutokauppa sulkeutuu nimittäin tänään (maanantaina 15.12.) kello 16.48. Viiden jälkeen joku onnellinen saa Micran omakseen. Sinäkö?

Juuri nyt – kello 11:55 – voittava tarjous Micrasta on tasan 10 000 euroa. Hyvää tekevä Micra on yltänyt myös Huuto.Netin Suosituimmat kohteet -listalle.

Kymppitonni ei ole paljon hyvästä autosta, mutta se on suuri potti varojen kohteelle, Mielenterveyden keskusliitolle. Vielä on siis hetki aikaa tehdä tarjouksia ja samalla kasvattaa summaa, joka lahjoitetaan lyhentämättömänä lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Harvemmin huutamisesta tulee näin hyvä mieli.

Micra Cutsin lukijat valitsivat lasten ja nuorten mielenterveystyön

2008-12-09T10:49:00.012+02:00

Te, hyvät Micra Cutsin lukijat, äänestitte bloggaajiltamme kerätyistä hyväntekeväisyyskohde-ehdotuksista ykköseksi Mielenterveyden keskusliiton Lasten ja nuorten mielenterveystyön. Eilen illalla sulkeutuneessa äänestyksessä annettiin lähemmäs 300 ääntä kolmelle arvokkaalle kohteelle, mutta valinta oli lopulta hyvin selkeä: voittaneelle kohteelle ropisi ääniä kutakuinkin 130 kappaletta.

Kiitokset bloggaajille ehdotuksista, kiitokset lukijoille äänistä. Ja nyt eikun huutamaan – Nissan lahjoittaa jokaisen verkkohuutokaupan poikiman sentin lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

Micra Cuts mukana pelastamassa maailmaa

2008-12-03T17:17:00.006+02:00

Sanotaan, että kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja että bileistä kannattaa poistua silloin, kun vielä naurattaa. Micra Cuts on nyt tullut siihen pisteeseen.

Mutta ennen kun puemme takkia päälle, meillä on auto myytävänä. Tai tarkemmin sanottuna: huutokaupattavana. Olemmekin päättäneet huutokaupata Micramme – ja lahjoittaa jokaisen verkkohuutokaupan poikiman sentin lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

Ehdotuksia hyväntekeväisyyskohteeksi pyysimme Micra Cuts -bloggaajiltamme. Tässä suosituimmista kohteista kerätty shortlistaus:

Mielenterveyden keskusliiton Lasten ja nuorten mielenterveystyö. MTKL tarjoaa kursseja, ohjausta itsenäistymiseen ja elämänhallintaan sekä järjestää nuorille suunnattuja tapahtumia.

WWF Suomen Operaatio Maa. Operaatio Maan tuotoilla edesautetaan Itämerta suojelevien kosteikkojen rakentamista, rakennetaan biokaasu-uuneja Nepaliin ja tuulivoimalaitoksia Madagaskarille.

Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin Hyvä joulumieli -keräys. Keräys auttaa tarjoamaan jouluaterian vähävaraisille suomalaisille lapsiperheille.

Tee siis eko- tai joku muu hyvä teko ja äänestää mielestäsi parasta hyväntekeväisyysorganisaatiota klikkaamalla yhtä oikeasta palstasta löytyvää vaihtoehtoa. Niin ja huutaminenhan kannattaa aina. Varsinkin kun huippuvarustetun auton saa itselleen vain yhden euron lähtöhintaan.

Joulu lähestyy uhkaavasti

2008-11-27T12:29:00.003+02:00

Vaikka ei siinä kai mitään uhkaavaa ole... Tykkään joulusta.
Krääsätön Joulu on mottoni tänä vuonna; luomulahjoja, järkevää pakkausta ja oleellisia asioita.
Tärkeintä on keskittyä tunnelmoimiseen; lukemiseen, nukkumiseen, syömiseen ja relaamiseen. Kynttilän valoa ja mausteiden tuoksua. Punaviiniglögiä myös :)

Hahaa

2008-11-25T09:13:00.003+02:00

ettepäs pääsekään minusta ehkä ikinä! :)
Jatkan seikkailuja pikku Hopeanuolen kanssa (ja äärimmäisen mielelläni) vielä tämän viikon torstaihin asti. Paha vaan, että tämä tulee koukuttamaan minut entistä pahemmin tuohon pikkuiseen tehopakkaukseen...
Eilen illalla sain taas hurrata uskolliselle autoystävälleni, kun se sutjakasti irtosi ylämäessä, lumimössössä, pimeässä ja kahden pakettiauton väliin kiilattuna taskuparkista ja joogatunnin jälkeen iloisesti kuljetti nälkäisen ja rättiväsyneen kuskinsa kotiin.

Viikon 48 Micra Cuts tähti

2008-11-24T12:57:00.002+02:00

Valitettavasti alkavaksi viikoksi kaavailtu Micra Cuts tähti on joutunut perumaan blogiviikkonsa sairastumisen takia.

Onni onnettomuudessa- Anu on luvannut jatkaa bloggaamista aina torstaihin saakka! Saamme siis lukea vielä neljän päivän ajan Villaketun ja Micran reissuista lumisesta Helsingistä.

Pieni peto

2008-11-24T09:00:00.002+02:00

Hahaa, pikkuinen Micra näytti närhen munat isommille tämän aamun extreme-olosuhteissa! -Harmi etten kouluunlähtötohinassa ehtinyt napata kuvaa pikku lumipallosta :)
Siinä missä isommat juuttuivat lumeen, pöristeli pikkuinen Hopeanuoli tyytyväisenä menemään ja me hurrasimme sille ajaessamme koulua kohti. Vau!! Olen vakuuttunut.
Kuvat ovat viikonlopulta, jolloin testasin Pikkuisen kapasiteettia kyydissä itseni lisäksi kolme lasta ja kaksi koiraa. Hyvin mahduttiin. Tytöt menivät uimahalliin ja poikalapsi kaverin luo leikkimään. Minä ja karvapojat suuntasimme Uutelan luonnonpuistoalueelle metsäretkelle. Kaksi maukasta ja rapeaa tuntia pikkupakkasessa teetä termarissa.

Kaipaus

2008-11-22T10:17:00.003+02:00

Tätä olen kaivannut; Hesari sängyssä luettuna (ja tänään erityisesti autosivut...), valtava mukillinen appelsiinilattea ja aamu joka ei vaadi mitään muuta.

voiko autoon rakastua?

2008-11-20T20:56:00.005+02:00

Tsiisus, luulin pystyväni kylmäkiskoiseen autolla ajamiseen, mutta hei, luulenpa että olen ainakin aikalailla ihastunut tähän pikkuiseen. Jotenkin se vaan tuntuu niin omalta, mukavalta, sukkelalta ja ketterältä. Hämmentävää. Voi niin, ja se saa kovasti ihailevia katseita liikenteessä.

trendikkyyden huikaiseva hankaluus

2008-11-18T19:01:00.003+02:00

Autoiluviikon kunniaksi aioin liikuskella paikasta toiseen Micralla ja korkkareilla. Aamulla lähdinkin noissa huikeissa kengissä ensimmäiseen paltsuun, mutta seuraavaan kurvasin kodin kautta vaihtamaan matalampiin prätkäsaappaisiin. Ei siis suinkaan siksi ettäkö noilla olisi hankala kävellä, vaan siksi, että kahdentoista sentin koroissa olen ihan liian pitkä suoraan katsekontaktiin :D Kun on tätä omaa varttakin kertynyt ihan tarpeeksi...
Ja hei, nostan hattua kaikille oikeille muotiblogsteille, en tajua miten otetaan itsestä julkaisukelpoisia kuvia ilman assaria, kaukolaukaisinta tai kahden metrin mittaista käsivartta!
Keskitytään kokonaisuuden sijaan siis fiilistelyyn...

Fäsön

2008-11-17T20:00:00.004+02:00

Kukkuu, täällä Villakettu.
Koska kulahtanut maasturini vaihtui täksi viikoksi mahdottoman trendikkääseen Hopeanuoleen, päätin ryhtyä myös muotibloggaajaksi. Juu, juu. Joku joskus kysyi, miksi en pidä muotiblogia ja vastasin että koska se on työtäni; vaatteet, muoti, pukeminen, suunnittelu ja kaikki semmoinen. No, unohdetaan se täksi viikoksi ja keskitytään autoilumuotiin :)
Heti alkajaisiksi pikkuinen Micra kuljetti minut parin tunnin Astanga- treeneihin, joten joogamuotia tälle illalle...

Viikon 47 Micra Cuts tähti

2008-11-17T16:10:00.000+02:00

Tuhannet kiitokset Piukulle!

Minulla on ilo ja kunnia esitellä tämän viikon bloggaja, Anu Harkki on käsitöistä innostunut kirjailija ja juontaja. Anu mm. luotsaa I.H.A.N.A -neuleseuraa sekä kirjoittaa ihanan inspiroivaa VILLAKETTU -blogia.

Laajemmin Anun vinkkejä neulomiseen ja tuunaukseen voi lukea kirjoista Puikoissa! ja Viritetty.

Tervetuloa mukaan Anu!

Hiiohoi hopea - kohti uusia seikkailuja!

2008-11-17T15:56:00.005+02:00

Auto lähti elämästämme yhtä vauhdilla kuin se oli tullutkin. Swoosh vain ja se oli poissa. Meinasin jo uhata että kidnappaan kaaran, mutta kun tuossa on niin selkeästi tunnistettavissa oleva "maalipinta" (micracutsin mainos kyljessä...)

Mitä siis jäi tästä käteen? Auto tuli viime keskiviikkona iltapäivällä puoli viiden aikaan. Siitä eteenpäin pöristeltiin pitkin pk-seutua. Syötiin kiinalaista, kepsua ja pizzaa, käytiin kavereiden luona ja tietenkin Ikeassa! Vatsansisäinen sai mobilen, harsoja ja pussilakanasetin. Minä sain sulkaakarkkeja (nam...) Nyt on maanantai ja hopeanuoli on poissa. Kello on 15.59, luovuin autosta 15 minuuttia sitten ja jo nyt ikävöin autokultaa. Nyyh.

Hei mainostoimisto! Me voidaan lähteä Sintin kanssa mukaan seuraavaan operaatioon, me voidaan keikistellä vaikka missä kuvissa jos sikseen tulee (no rajansa kaikella ja raskausarvilla..)

Tästä se elämä jatkuu. Jos haluat kyttäillä kuulumisiani ja vatsani laajentumista (roskaruoka on nyt sitten pois kuvista koska en jaksa mennä sitä jalan hakemaan - jos ei jaksa hakea ei jaksa syödä!).
Tule morottamaan minua ja Sinttiä sekä Brunoa Vinkeän Väkkyrän maailmaan!!!

Voikaa hyvin ja kohdelkaa sitä hopeahirmua hyvin!
Reipasta talvea toivoo Piuku (ja Sintti)

Hurmoksessa Hopeanuolesta!!!

2008-11-14T16:24:00.004+02:00

Torstai-iltana ajoimme kotoa Mäntsälään niin surkeassa säässä että huh hei. Ihan kuin oisi märässä juuttisäkissä pyörinyt ympyrää. Uudella lahdentiellä kun ei ole juurikaan valaisimia vaan ajetaan pimeässä luottaen ajovalojen voimaan. Vettä satoi, tuuli, kamikaze-autoilijat painelivat helevatan moista nopeutta vasenta kaistaa pitkin. Yksi läheltäpiti- tilanne nähtiin, kun tuollaisella vauhtiviikarilla unohtui ohitustilanteessa katsoa että onko siellä viereisellä kaistalla toinen uuvatti kaasu pohjassa... Olihan siellä. Onneksi on tapana pitää pitkät tuvavälit...

Nämä kaksi keskustelee. Brunolla on tapana mummollassa taantua pikkukoiran tasolle; se kuseksii nurkkiin. Toivottavasti Vatsansisäinen oppii paremmille tavoille...

Mummolassa käytiin ja tuntuu että siellä taantuu aina pikkulapsen tasolle. Saa ruokaa, lämpöä ja rakkautta ja voi olla ihan avuton. Saunaankin päästiin. Oli ihana reisu, kertakaikkisesti.

Tänä viikonloppuna pitäisi päästä sinne Ikeaan, käydä SinCitystä ostamassa ystävälle 30-vee synttärilahja sekä syödä take-out ruokaa.

Hopeanuoli on muuten IHANA ajaa. Se kulkee lähestulkoon ajatuksen voimalla ja vinkuu kun yrittää pakittaa tolppaan. Sen saa väännettyä työpaikan parkkiksille lääkäreiden mersujen väliin niin, että ei löydä autoaan enään iltapäivällä ( kokeiltu on...)

Brunolle tuli uni todella nopeasti kun päästiin kotia kohden. Auton takapenkiltä kuului vain tasainen tuhina... Mummolassa kun tunnetusti saa riehua!

Lisää höpötystä ja kuvia tulossa, nyt on vähän sellainen perjatai-kooma fiilis. Sintti potkii mahassa ja minä mietin onko riisikebab parempi vaihtoehto kuin iskender - vai pitäisikö käydä mäkkärin kautta? Elämän suuria kysymyksiä.

Ihanaa viikonloppua kuomat!

aika pähee!

2008-11-12T17:10:00.014+02:00

Heissan Micraväki!
Nyt on sitten vuorossa vähän erilainen bloggaus, joskin Ikeaan meinataan mekin mennä (autosta löytyi jo kolmen Iksun pikkukynää!!!)
Mä en oo tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä, en omista saappaita- pelkkiä lenkkareita ja tennareita sekä 80-luvun Nokialaiset, tukka on usein kuin harakan persaus ja naamasta voi todeta että ei se pa*ka pöyhien parane vaikka yrityksen puutteesta ei voi rokottaa. (Nämä toteamukset liittyen ehkä siihen että Blogia on minua ennen kirjoittanut monta nuorta, nättiä ja näpsäkkää mimmiä - muotibloggaajia, eli ehkä pieni kriisinpoikanen iski!)
Minä olen oma rääväsuisen reipas itseni, sisäisesti hemaiseva, naimisissa oleva parin karvan alle kolmenkymmen oleva väkertäjä. Mitäs minä sitten kirjoittelen? No oikeastaan ihan mitä vaan. Huumorintaju on jotain oudon ja omituisen välistä, mielessä pyörii lähinnä tuo vatsansisäinen Sintti, jaloissa pyörii parsonrusselinterrieri ja kotona oma Rakas aviomies.

"Tuolla vatsakummun sisällä siis elää perheemme pienin lisä."

Mikä ihana mahdollisuus meille, autottomalle pariskunnalle, saada kaara käyttöön viikoksi! Autothan sinänsä on meille rakkaita välineitä, niistä on monenaisia muistoja...

Meillä isännän kanssa ensimmäinen auto oli kirkkaanoranssi huoneistokeskuksen Ooppeli, vuosi oli 2002. Ooppelilla oli vähän ongelma kukkimisen kanssa; takarenkaiden päältä pääsi takaluukkuun. Puhkiruostunut ritsa ja autoista rakkain. Kerran minulla oli mukana hiustenkuivaaja jolla puhaltelin sisäpuolelta jäätyneestä tuulilasista jäitä pois kotipihallamme. Ei mikään kaikkein turvallisin ollut se reissu - eteen ei nähnyt vaikka kuinka pöhelsin. Lopuksi kun rapsutin raapalla jäät pois oli auton sisään tullut lumimyrsky joka sitten lopulta höyrystyi kiinni siihen tuulilasin sisäpintaan ja jäätyi takasin. Mainitsinko että siitä autosta sisätilanlämmitin pamahti jo ekana talvena ja ne ruostereijät eivät varsinaisest lisänneet kuivaa sisäilmaa. Kurakeleillä rapa roiskui sisään hyvin mystisistä reijistä joita ruoste oli koppaan nakertanut...
Minä oikeasti itkin kun jätin sen autoliikkeen pihaan vaihdossa. Siellä ne Macho-autokauppias-rintakarvat kikkuralla-miehet katselivat että taas joku munasarjallinen järjestää showta... Isäntä taisi siinä vaiheessa hiipiä häpeämään jo tuvan puolelle sekä hieromaan kauppoja seuraavasta tulokkaasta.

Sen jälkeen autoksemme siunaantui vuonna -05 jo moderniksikin kaaraksi haukuttava Ford Mondeo, josta moottori sahasi kiinni (kaksi viikkoa ennen häitämme pöytäliinanhakuretkellä) syyskuussa -07 jossain keskellä hornantuuttia. Viiden tunnin matkan jälkeen ja maailman ihanimman hinausautonkuljettajan heitettyä meidät kotiin totesin että nyt saa riittaa peltilehmät (asiassa oli myös tietty budjetillinen näkökulma...) Pöytäliinat jäivät saamatta.
Sen jälkeen olemme nyt jo liki puolitoista vuotta eläneet autotonta elämää.

Joten, teretulemast pikkuketterä (edes hetkeksi), sinua on kaivattu!

Hopeanuoli näillä näkymin singahtaa täältä Helsingin Idästä kohti Hämeenlinnaa, Mäntsälää ja pienempinä matkoina kohti erilaisia take-out ruokapaikkoja. Jaa miksi - no kun vauva tahtoo (enään maaliskuuhun voin tätä tekosyytä käyttää joten nyt on aika pistää kaikki efortti siihen)!!!!
Tänään on vuorossa kiinalainen pöperö.
Palaamme asiaan,
Terveisin Piuku ja Sintti

Oli muuten HYVÄÄ!!! Mulla on neuvolakäynti tän viikon jälkeen,
voi olla tuo paino ikäänkuin noususuhdanteinen!

ps. kello tulee 19.00 ja Sintillä (minulla) on kupu täynnä. Vitsit että tuo Hopeanuoli menee vikkelään! Yhden källin vetäsin kun meni vaihteet (no daa, siinähän sellaista ei ikäänkuin ole) ja pakit (se R- niinkuin Reverse -niinkuin peruutus) ja kaikki sekasin kun piti silleen vikkelästi kääntää auto.. Hohhoijaa. Aika vikkelä. Toooosi vikkelä! (ehjä - kuitenkin!)

Niin ja vielä: KÄYTTÄKÄÄ HYVÄ IHMISET HEIJASTIMIA LIIKKUESSANNE ULKONA HÄMÄRÄLLÄ JA PIMEÄLLÄ!!!

Viikon 46 Micra Cuts Tähti

2008-11-12T13:46:00.002+02:00

Kiitos Jenni! Micra on matkannut takaisin Lapista Helsinkiin, ja seuraavan viiden päivän ajan Micra Cutsissa bloggaa Piuku.

Luvassa alle kolmekymppisen vauhdikkaan rouvashenkilön arkea. Micran lisäksi matkassa on myös vatsansisäinen asukki, joten saanemme lukea pikkuisen Hopeanuolen soveltumisesta vauvatarvikkeiden hankintaan.

Piukun blogia Vinkeä Väkkyrä pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa bloggaamaan Piuku!

hei hei micra!

2008-11-11T18:01:00.000+02:00

Taitaa olla aika hyvästellä Micra ja ihana yhteinen viikkomme! Micra onkin ollut kovassa käytössä, tosin mitään maatajärisyttävää emme ole tehneet sitten Haaparannan reissun. Korvaamaton apu ja helpoitus se on kuitenkin ollut. Olen aivan ihastunut<3 Kiitos ihan hurjasti Nissanin porukalle!

Seitsemän maissa vien siis pikku apurini juna-asemalle, josta se käsittääkseni matkaa seuraavan onnekkaan luo? Hui, mitenhän enään pärjään ilman automaattivaihteita... heh, mutta sen verran sanon että myös isäni piti Micran näppäryydestä, joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa pääsisin sellaista vielä ajamaan ;)

Nirppukin ehti nautti Micrasta

Hei hei Micra ja hauskaa viikkoa myös seuraavalle micrailijalle!

ps. jos haluat seurata ajatuksiani jatkossakin, klikkaa itsesi tänne!

rovaniemi - tornio - haaparanta

2008-11-06T16:20:00.000+02:00

Eilen noustiin poikaystäväni kanssa aikaisin ja valmistauduttiin ajomatkaan kohti Ruotsia. Yhdeksän jälkeen oltiin rappaamassa autoa lumen ja jään alta.

Poikaystäväni ajoi molemmat matkat, itse vastasin musiikista ja kuvaamisesta.

Ensimmäisenä käytiin Suomen puolella (Torniossa) sijaitsevassa Rajalla - På Gränsen -ostarilla, joka avattiin vasta viime viikolla. Jee siellä oli Gina Tricot, mikä tiesi minulle shoppailua. En kuitenkaan mennyt niin sekaisin kuin kuvittelin, sieltähä pystyy nykyään tilaamaankin eli ei ollut järkeä tuhlata mahdottomasti yhdellä kertaa...

SItten rajan yli Haaparannalle...

...ja ensimmäisenä tietysti Ikeaan! Ikeassa kierreltii rauhassa ja ihasteltiin kaikkea. Aikuisena haluan Ikea-kodin! Mukaan lähti kuitenkin vain kaikkea pientä, lähinnä hyötytavaraa. Niin ja ostin ihanan kukan! Kuka tiesi että Ikeasta saa oikeita kukkia? En minä ainakaan. Käytiin myös syömässä, nam oli hyvää ja masut täyttyi!

Ikeasta Skopunkteniin, kolmet kengät kaksien hinnalla. Olisi löytänyt vaikka kuinka monta ihanaa paria, mutta koska poikaystävänikin sattui löytämään hienot kengät, ostin vain viisi saapasparia (eli saatiin kahdet ilmaiseksi). Olen hurjan tyytyväinen omiini!

Kotimatkalla takapenkki olikin ihan täynnä, onneksi oltiin kahdestaan että mahduttiin ;)

Lähdettiin joskus neljän maissa kotia päin, tunnin jälkeen oli kuin säkissä olisi ajanut.

Reissu oli ihana piristys keskellä viikkoa. Puolet tankista on nyt mennyt, hei ja tänään hommasin sakkolapunkin kun olin pysäköinyt väärin (liian lähelle suojatietä, blaah). Hoidin sen kuitenkin heti pois ettei tule lisämaksuja!

Kohta lähden ajelemaan vanhempieni luokse. Huomenna on 60-kuvun päivä abeille, minulla se oli siis viime vuonna mutta poikaystäväni on ammattilukion neljännellä ja sillä se on sitten huomenna :)

Ostoksiani esittelen muuten blogissani huomenna...

ensilumet, ensitunnelmat

2008-11-04T16:57:00.002+02:00

Kaiken tämän odottelun jälkeen ihana Micra saapui Rovaniemelle, ja juuri sopivasti keskelle yöllä satanutta ensilunta. Näin alkuun ajattelin kertoa hieman itsestäni ja ajatuksistani autoilua ja MICRAA kohtaan :)

Olen siis Jenni, 19, kirjoittelen blogiani täällä Napapiirin alapuolella kaikesta minua kiinnostavasta (hehee kukapa ei?). Aloitin bloggaamisen joskus huhtikuussa eli puoli vuotta taitaa olla täynnä. Minulle ominainen kirjoitustapa on kirjoittaa melko lyhyesti ja laittaa tekstin sekaan aiheeseen liittyviä kuvia. Samalla tyylillä aion myös kertoa viikostani täällä.

Sain ajokorttini viime kesänä, vaikeuksien kautta voittoon. Jouduin nimittäin uusimaan inssin VIIDESTI ennen kuin tärppäsi. Taisin samalla rikkoa autokouluni ennätyksen, minua ennen joku tyyppi oli uusinut inssin kolmesti. Aluksi olinkin todella epävarma liikenteessä, hyvä jos vieläkään osaan kaikkia sääntöjä. Olen kuitenkin ajanut autoni vain kerran kiinni puuhun ja kerran bussinkylkeen, pahempaakin tuhoa olisin siis voinut saada aikaan!

Autokoulun jälkeen olen pääsääntöisesti ajanut vain yhtä autoa, joten Micra on todella vaihtelua. En voi kuvailla sitä tunnetta kun aamulla sain avaimet käteeni! Tietysti heti sisälle päästyäni koin todellisen yllätyksen: AUTOMAATTIVAIHTEET! Oli pakko soittaa isille ja pyytää neuvoa, en ole varmaan ikinä ollut automaattivaihteisen auton kyydissäkään... pientä opettelua oli siis luvassa. Liikkeelle päästyäni ajo sujui kuitenkin tosi hienosti ja sen jälkeen on haluttanut koko ajan takaisin ratin taakse! Vähän olen Micraa ulkoiluttanutkin ja pakko myöntää että kyllä on päät kääntyneet ;)

Huomenna suunnitelmissa on reissu Haaparannalle poikaystäväni kanssa, ainakin Ikeassa, Skopunktenissa ja Gina Tricotissa pitää päästä vierailemaan! Täytyy vaan toivoa ettei tiet ole aivan jäässä, nyt on ainakin hurjan liukasta. Onneksi Micraan oltiin eilen vaihdettu talvirenkaat, kyllä niillä pitäisi päästä<3

Ostoslistaa on tulossa huomenna blogiini, reissusta kerron sitten myöhemmin täälläkin!

Jenni

ps. kuvani olivat näköjään liian suuria, pitääpä muistaa laittaa pienempiä seuravilla kerroilla... ne voi kuitenkin klikata kokonaisiksi!

Viikon 45 Micra Cuts tähti

2008-11-04T14:53:00.002+02:00

Kiitos Christinalle!

Tällä viikolla Micra Cutsissa kirjoittaa 19-vuotias Jenni, joka kirjoittaa Yummy! -blogissaan mm. muodista ja kauneudesta.

Jennin blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

viimeistä (iltaa) viedään.

2008-11-02T23:46:00.005+02:00

Tänään onkin sitten ollut viimeinen virallinen micrailu-päivä ja kyllähän tässä aikalailla suru puserossa mennään, kun tietää, että huomenna ne hakevat meidän pikku-micran pois. :(

Illalla käytiinkin sitten pyörähtämässä City Marketissa ihan vaan sen vuoksi, että päästiin vielä nauttimaan Micran kyydissä ja kun muuallekaan ei ollut mitään asiaa niin City Marketiin oli hyvä tekosyy lähteä karjalanpiirakoiden perässä. :D

Ilta pimeni ihan synkäksi jo joskus neljän jälkeen, minkä vuoksi autokuvatkin on näin synkkiä. Itse istuskelin pelkääjän paikalla, kun jännitin jäisiä teitä (ja jäässä ne tiet eivät sitten kuulemma olleetkaan), mutta isukki ajoi ihan mielellään - tosin kotipihaan päästyään iskä puuskahti että "täytyykö tää rituaali taas toimittaa", kun kyseessä oli avaimen kanssa taiteilua. :D Avain onkin kyllä siinä mielessä hieman rasittava, että minulle irrotettava osa on tuonut sen verran päänvaivaa, kun hajamielisenä ihmisenä minulla on tapana tunkea se milloin mihinkin ja sitten sitä saa taas etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Aamulla isukki oli myös yllätyksekseni pessyt ja puunannut kuraisen Micran jälleen loistokuntoon, jotta Hopeanuoli pääsee huomenna puhtaana matkaan. Ja aika kuraisessa kunnossa se jo olikin. ;)

Mutta toivottavasti ehdin vielä jonkin verran huomenna Micrailemaan ennen kuin viikon mittainen taipaleemme päättyy - ja eihän sitä tiedä vaikka ehtisin vielä tännekin jotain rustailemaan. Mutta jos en ehdi niin tahdon kovasti kiittää Nissan Micraa, joka osoittautui ihan loistavaksi menopeliksi ja Micra Cuts-blogin tyyppejä, jotka minulle tämän viikon mittaisen seikkailun soivat. Jos päätätte joskus tehdä uusintakierroksen niin minä olen ainakin innolla mukana! ;)

Christina

Hurjaa Halloweenia!

2008-11-01T13:45:00.005+02:00

Tosin näin hieman myöhässä. ;)

Pikku Hopeanuoli on kiltisti kyydittänyt minua kouluun (ja aika paljon koulumatkojen ulkopuolellakin) jokaisena päivänä ja pakko myöntää, että on tässä jo aika vahva ystävyyssuhde ehtinyt kehittyä - kuinka voinkaan luopua uudesta ystävästäni jo ihan pian? Apua! Micrasta on ollut mieletön apu muutenkin, sillä se sattui osumaan kohdallemme aika otollisen ajankohtana, juuri kun oma automme alkoi osoittaa merkkejä vioistaan. Mutta nyt on onneksi saatu myös oma auto kuntoon talvirenkaineen kaikkineen, joten Micrasta luopuminen ei tule kirpaisemaan ehkä ihan niin paljon.

Eilen tosiaan juhlittiin Halloweenia myös täällä Suomen puolella ilmeisesti suhteellisen ahkerasti - ja niin juhli tämäkin tyttö. Eilisen kurasadekakka-kelin jälkeen myös Micra oli Halloweenin mukaisesti ottanut itselleen mutakylvyn ja istui näin siis Halloweenin muottiin oikein sopivasti. ;)

Kun minäkin sain vedettyä ylleni oman Halloween-asuni, olimme aika lyömätön kaksikko!

Hyvää Halloweenia siis kaikille - ja vieläkään ei ole liian myöhäistä karkille tai kepposelle!

ensimmäinen seikkailupäivä.

2008-10-28T20:28:00.013+02:00

Eilen saapui siis pieni Hopeanuoli tänne Jyväskylään, mistä tämä tyttönen sitten kirjoitteleekin nyt viikon mittaisesta Micra-seikkailustaan. Seikkailua löytyikin heti alkuunsa, kun en meinannut aluksi löytää koko autoa parkkihallista ja sitten kun auto löytyi, tuli ongelmia avaimen perimmäisen idean keksimisessä. Heh, hyvä minä! Mutta pienien alkukankeuksien jälkeen auto lopulta saatiin käyntiin, ulos parkista ja mukavuus saattoi alkaa.

Varsinainen tutustuminen tähän pieneen hopeiseen tuttavuuteen alkoi kuitenkin vasta tänään, kun tuli kouluun lähdön aika. Oli kyllä huomattavasti mukavampaa matkustaa koulumatka lämpimässä autossa kuin flunssaisena odotella myöhästeleviä busseja tuossa koleassa syyssäässä. Eikä kyydin saanut kaverikaan pistänyt ollenkaan pahakseen. ;)

Minä ihastuin näppärään Micraan kyllä heti pienen alkujännityksen jälkeen. Olen aina pitänyt pienistä autoista ja ne sopivatkin minulle jotenkin paljon paremmin kuin isot kaverinsa. Olen itsekin tämmöinen pikkuinen tapaus, joten onhan se mukavaa kun kerrankin auton ratin takaa näkee ihan oikeasti jotain.

Illalla Micra kyyditsikin meidät postin kautta Sokokselle ja pitkään rattiin hinkunut äitikin pääsi kokeilemaan uutta menopeliämme - ja ilmeisesti ihastui tähän "kätevään sinkkunaisen kaupunkiautoon", miksi hän Micran lopulta nimesi. :D Minä sain puolestaan istuskella pelkääjän paikalla ja kurkistella kaikessa rauhassa postista mukaan napatun pakettini sisältöä.

Äiti sai myös kätevästi pistää auton Sokoksen parkkiin, sillä siihen parkkitaloon minä en kyllä ikinä enää auton ratista käsin lähde. Ihan liian ahdas ja vaikea paikka minulle.

Tosin kyllä minäkin siihen ratin taakse vielä illan aikana päädyin, kun viime tipassa piti lähteä kaupan puolelta hakemaan vielä tikkareita makeannälkään ja c-vitamiinia mandariineista.

Tässä sitä taas taiteillaan avaimen kanssa.

Micra mahtuikin näppärästi kaupan aikaisemmin niin ahtaalta tuntuneeseen parkkiruutuun ja tilaakin jäi vielä rutkasti. On tämä vaan niin näppärä laittaa parkkiin, ei siitä mihinkään pääse. Jopa minä saan auton parkkeerattua kerrankin suoraan ilman sen kummempia eteen-taakse-eteen-tuskailuja.

Ja nyt on sitten makeannälkä taltutettu ja ensimmäinen varsinainen micrailupäivä onnistuneesti takana. Saas nähdä, mitä kaikkea kivaa me tämän pienen hopeanuolen kanssa vielä viikon aikana keksimmekään!

Minun turhamaisempaan puoleeni voikin sitten tutustua oman blogini puolella ja höpötyksiäni ilmestyy tänne vielä tämän viikon ajan, joten nähdään taas!

Christina

Viikon 44 Micra Cuts tähti

2008-10-28T13:50:00.003+02:00

Micra on löytänyt tiensä Oulusta Jyväskylään. Tällä viikolla Micra Cuts tähtenä nähdään Tammikuun puutarhan Christina. 18-vuotias Christina bloggaa pääasiallisesti tyylistä ja muodista. Christinan blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

Loppuviikon micrailut

2008-10-24T20:22:00.007+03:00

Torstai-iltana saimme avokkini kanssa samanaikaisen mieliteon, jotta ois taas päästävä autogrillille. Micrailun eka päivänä tutustuimme jo Limingantullin autogrilliin, joten tällä kertaa päädyimme ajelemaan hieman kauemmas Kaakkurin Snacky-autogrillille, jossa varmaan ei autottomana tulis ikinä käytyä. Murkinat olivat huomattavasti paremmat kuin Limingantullissa, joten saatoimma olla tyytyväisiä. Naureskeltiin, jotta meistä tulis varmaan auton kanssa oikeita tuhtipalleroita, jos tämmöset autogrillailut kovin kauan jatkuisivat;) Muutenki ihmetyttää tommosten autogrillien suosio, meillä tämä pikku villitys johtu ihan uutuudenviehätyksestä...

Perjantai-iltapäivä sujui ajellessa ympäri Oulua ja Haukipudasta, jossa piipahdimme toki kohdalle osuneella itsepalvelukirpparilla. Kirpparilta löysin samettisen retrovaatesetin, johon kuului mustaa samettia oleva liivi, hame ja takki - vaativat vaan pientä tuunailua:) Tommoset pienempien kuntien kirppikset on kyllä yleensä jotenkin kodikkaampia ku isommissa kaupungeissa, tuollakin kahvi ja tuore pulla tuoksuivat.

Micran kanssa on ainaskin tullu Oulu tutuksi myös muualta muuttaneelle avokilleni, jonka kanssa ajelimme kaiken maailman lähiöissä. Keskustaihmisenä en kyllä vaan osais ajatella asumista missään kaukasesa lähiösä, mutta lähialueiden vanhat puutaloalueet kyllä kiinnostaisivat. Uusille asuinalueille mua ei sais millään...

Tänään lauantaina oomma vierailleet jälleen vanhempieni luona, syömässä (heh). Veimme heidän luokseen myös maalaiselämää kiihkeästi kaipaavan kissamme Viljamin pariksi viikoksi viettämään terveellistä ulkoilmaelämää. Toivottavasti kissa vähän hoikistuu ja jaksaa sitten taas olla tyytyväisenä kaupunkikissana. Tässäpä Viljami ulkoilemassa pikku-Micra taustanaan:

Tässä mannekeeraa itse neiti Lihavisto, jonka tyvikasvu kaipais näemmä mustaa väripurkkia;)

Tänään tutustuimme ekaa kertaa Oulun Realisointikeskukseen, jonne on joku aika sitten avattu myös itsepalvelukirppis. Myyntipaikkoja oli paikassa todella paljon ja tyhjiä pöytiä olikin vielä suuri osa. Eiköhän toiminta tuosta elävöidy kunhan paikka saa enemmän julkisuutta, hyvät puitteet kirppiksellä kuitenkin vaikutti olevan:) Tältä kirpparilta löysin ihanan mustan pitsipaidan ja ruudullisen pikkuhameen. Avokkini löysi esiintymisasukseen hienon vanhan tekoturkin.

Voisin tähän loppuun tehä yhteenvetoa tuosta ihanasta väliaikaisesta kulkupelistämme, johon kieltämättä olemme jo kerenneet kiintyä. Parkkipaikanki Micralle löysimme onneksemme ihan keskusta-asuntomme läheltä, taloyhtiössämme kun ei oo ollenkaan autopaikkoja. Tykkäsimme Micrasta kovasti molemmat, vaikka emme todellakaan oo mitään autointoilijoita. Jos jossain tilanteessa olisi auton ostaminen pakollista, päätyisimme ihan varmasti tällaiseen näppärään pikkuautoon.

Kaupunkikäytössä tämmönen pikkuauto on todella ketterä ja mahtuu ahtaampiinkin parkkipaikkoihin. Moottoritielläkään Micra ei jäänyt muiden jalkoihin, vaan vauhtia riitti, kieltämättä auto kuitenkin on parhaimmillaan hitaammassa vauhdissa. Penkit olivat mielestäni mukavan korkealla, joten näkyvyys auton etupenkiltä oli kuin isommissakin autoissa, lisää käyttömukavuutta toivat penkinlämmittimet. Takapenkit olivat meidän tarpeisiimme passelit, sinne mahtuivat niin paketit kuin ruokakassitkin plus Viljami-kissa kantokoppineen. Ja ah, kuinka ihanaa oli kuunnella ajon aikana hyvää musiikkia kunnon cd-soittimesta!:) Kaiken kaikkiaan ajopelimme oli varsin mainio tapaus! :)

Toisaalta huomasimme, jotta emme tarvitse tässä elämäntilanteessamme autoa lainkaan. Harmi kun emme kerenneet avokkini pakollisten menojen takia ajelemaan minnekään kauemmaksi, Ikeaankaan meillä ei ollut mitään hinkua, joten autoilut jäivät lähiseutumatkailun tasolle. Lihavisto kiittää ja jatkaa viikonlopun viettoaan!

Autoilua ympäri Oulua

2008-10-22T22:18:00.009+03:00

Eilen keskiviikkonaki oli mainio micrailupäivä, sillä ulkona puhuroi vallan kylmä tuuli ja taivaalta pirskotteli myös vettä, ei siis ollu mikään ihanainen ajankohta kävelyretkelle. Kävelemisen sijaan ajelimmekin ympäri Oulua ja vierailimme alueilla, joilla ei muuten tulisi ikinä käytyä. Penkinlämmittimet ovat olleet kovassa käytössä ja ne suorastaan hellivät peräpäätä;)

Hih, uskaltauduin eilen jopa kokeilemaan autoa ihan kuskinominaisuudessa, tosin kokeilu tapahtui tuolla rauhallisemmilla vesillä, kaupungin ulkopuolella. Minusta tuli kyllä heti automaattivaihteiden ystävä - niin kätevää ku ei tartte sählätä vaihdekepin kanssa:) Myös ajotuntuma tuntu vallan mainiolta ja tommonen pikkuauto on kätevä käsiteltävä. Ehdottomasti valitsisinkin tämän tyylisen auton, jos auton joskus joudun hankkimaan.

Tässä pääkuski eli avokkini:

Avokkinikin on tykänny kovasti Micrasta, vaikka hän joutuuki säätämään penkin ihan ääriasentoon pituutensa takia. Kuitenkin pikkuauton ohjailtavuus ja nopea kiihtyminen ovat saaneet suurta kiitosta kuskiltani.

Tänään torstaina oomma jatkaneet samaan malliin kurvailua ja tehneet pari huonoa kirpparikeikkaa. Kävimme katsastamassa Tuiran ja Linja-autoaseman Pelastusarmeijan kirpparit, mutta yhtikäs mitää ei löytyny, ei ees bussiaseman vanhasta kunnon retrorekistä.

Iltapäivästä kävimme Oritkarissa fiilistelemäsä kovassa tuulessa ja aaltojen pärskeessä. Samalla räpsimme muutamia kuviakin. Hiukset eivät pysyneet yhtään aloillaan ja jos ois ollu kellohame päällä, ois taatusti tullu kunnon Marilyn-efekti;)
Kävimme myös uteloimassa Kodin Anttilan levyosaston, sillä joskus sielä tekee aikamoisia löytöjä, eipä kyllä tällä kertaa...Tässä ite neiti Lihavisto parkkipaikalla pikkuhiljaa laskevasa auringon valosa.

Huomisna suuntaamme ainaski Haukiputtaalle ja vanhempieni luo saunomaan ja hiuksistoki pitäs värjätä...

Lihaviston kirppisretket: päivät 1&2

2008-10-21T14:48:00.007+03:00

No niin, nyt on 1.5 päivää micrailua takana ja tankki vielä melekeen täynnä. Mukavahan tuo on ollu autoillessa, ku ulkona on niin pirulaisen kylmää ja harmaata ja ennen kaikkea arktisen tuulista. Lihaviston neitihän ei tosiaan oo ollu auton ratissa noin 10 vuoteen, jotenka en ole vielä uskaltautunut kuin pelkääjän paikalle ajo-ohjeita jakelemaan. Huomisna oomma lähöllä vanhempieni luo tuonne pikkusen rauhallisemmille vesille, jotenka ekäpä sielä koitan myös palautella ajotuntumaa mieliin;)

Eilen kävimme heti Micran Sagalta saatuamme kokeilemassa Limingantullin autogrilliä - ah, miten romanttista! ;) No, tuo autosyöminen ei tosiaan oon mun heiniä, sillä porsastelulta ei voinut mitenkään välttyä: siinä meni mun valkomustan mekon kirkkaus ketsuppitahroihin. Ihmettelen, miten suosittua tommonen autogrilleily on, autoja oli koko ajan jonossa. Epäilemättä suurin osa asiakaskunnasta on eukottomia ukkoja, oikeita isäntämiehiä;)

(kuva: kaenkky.com)

Grilliltä suuntasimme massut täynnä purilaista ja ranskiksia Limingastullissa sijaitsevaan SPR:n Kontti-kirppikseen, jossa kyllä vaatetavaraa piisasi, muttei mitään itseäni miellyttävää. Hinnatkin olivat minusta aikasta korkeat, esim. naisten perusmekot olivat 10-15euroa, liian tyyristä sanon mää! Kontissa ois ollu aivan ihana vihreäruudullista kangasta oleva 60-luvun sohva, mutta se ei valitettavasti oo myytävänä, nyyh!

Kontista ajaa huruuttelimme Joutsensillan toisella puolella sijaitsevalle Paljekirppikselle, joka on nykyään kuulemma Oulun suosituin kirppis. Tuo paikka on eritoten lapsiperheiden mieleen ja penskoja näkyi nyttenki olevan riittämiin...Muttamutta...Lihaviston tyttö teki mahtilöydön eli huippukuntoisen punaisen mokkanahkahamosen, sopuhintaan 6€.
Myös punaisilla sydämillä varusteltu retroessu löysi tästä neidistä uuden omistajan.

Tänään tiistaina jatkoimme kirppisretkeämme Oulussa. Ensimmäisenä ajoimme Alppilaan, jossa on kammottavassa varastorakennuksessa oleva Alppikirppis vai olikohan se Alppistore, en muista. Kirpparin sisusta sen sijaan oli positiivinen ylläri, ilmeisesti paikkaa oli vastikään remontoitu, sillä maali tuoksahteli vielä. Kirpparilta ei löytynyt yhtikäs mitään, vaan myytävänä oli ihan kaamiaa lumppua ja rojuja, blääh!

Kävimme tankkaamassa Alppilassa pikku-Micran täyteen ja nyt autolla voiski ajella 450km! Hmm...kävin muuten ekaa kertaa elämässäni maksamassa bensat huoltiksen kassalla;) Alppilasta jatkoimme matkaa Oulun pohjoispuolelle Rajakylään, jossa sijaitsee mm. vanha lukioni. Suuntana oli Pelastusarmeijan kirppis, josta ennen vanhaan oon tehny tosi hyviä löytöjä. Nyt tarjonta oli kuiteski heikkoa, avokkini osti jonku vanhan cd:n.

Paluumatkalla keskustaan käväsimme vielä Toppilan kierrätyskeskuksessa, joka oli muuttunut ihan kamalaksi rojulaksi. Lastenvaatepuolelta sentään löysin 20senttiä maksavan mustavalkoisen (kuvassa enemmänki tummansininen) mekon, josta aattelin väkertää hamosen. Mekossa on muuten kätevä irrotettava ja PUNAINEN rusetti:)

Olipas sitten kerrankin mukava karauttaa autolla kaupan pihaan ja pistää ruokakassi sievästi takapenkille. Ja kun kerran Ellokselta tilatut väärät talvisaappaatkin piti palauttaa ja Henkkamaukan jättipaketti noutaa postilta, niin sinnekin oli kätevä ajella ihan oven eteen...Auton omistajana kyllä laiskistuis ja tulis entistäkin mukavuudenhalusemmaksi, mikä ei välttämättä ois lainkaan hyvä asia.

Kuskini & avokkini on muuten niin pitkula poika, jotta takapenkillä olijalle ei jäis kyllä yhtään jalkatilaa, turvaistuimessa kökkivä tenava sen sijaan mahtuis. Just tämmöseen pakettien kuskailuun tämä Micra kyllä passaa mainiosti! :) Ennen kaikkea Micra vaikuttaa itseellisen naisihmisen tahi kaupunkilaispariskunnan autolta, jolla on kätevä ajella kaupunkioloissa ja parkkeerata ahtaisiin paikkoihin.

Viikon 43 Micra Cuts tähti

2008-10-20T09:50:00.002+03:00

Kiitos Sagalle. Micra jatkaa kulkuaan Oulussa, kun auton rattiin pääsee kymmenen vuoden ajotauon jälkeen Pupu Lihavisto. Pupu Lihavisto tunnustautuu mekkohulluksi, jonka elämään kuuluvat mm. vaatteet, kirpparit, eBay, musiikki, kirjallisuus, kissat ja Japani-hupsutukset.

Tervetuloa mukaan!

Rodoslaista liikennekulttuuria

2008-10-19T20:52:00.012+03:00

Reilu viikko sitten istuin rodoslaisessa taksissa ja olin varma, että loppuni oli koittava. Jännitin, posauttaako kuski vastaan tulevaan autoon, vai ajaako hän seuraavassa mutkassa kalliolta mereen.

Kuski paahtoi mutkaisella pikkutiellä talla pohjassa ja pyöritti rattia vimmatusti. Painauduin syvälle Mersun nahkapenkkiin ja hamusin turvavöitä, joita autossa ei ollut. Kuski ohitteli pikkuautoja ja suoralle tielle päästyään antoi renkaiden laulaa. Jollain käsittämättömällä tuurilla pääsin ehjänä hotellille.

Rodoksen liikennettä kuvaa yksi sana: kaaos! Jos joku pitää suomalaisia kovina hurjastelijoina, kannattaa hänen ajella viikko Rodoksen keskustassa. Rodoksella kukaan ei väistä, anna tietä tai tottele nopeusrajoituksia. Aivan kuin autoilijat kävisivät lakkaamatonta kilpailua siitä, kuka ajaa vaarallisimmin. Liikenne on käsittömättömän vilkasta ja epämääräistä. Skootterit pujottelevat autojen seassa. Autot parkkeerataan mihin vain. Taksikuskit päästävät matkustajansa ulos autosta vaikka keskellä vilkasta tietä ja aiheuttavat liikenneruuhkan, kuten alla olevassa kuvassa.

Kreikkalainen liikennekulttuurin päivittelemisestä tuli matkan kuluessa lempipuuhaamme. Hotellimme vieressä oli suuri stop-merkki, jonka loman alussa kuvittelimme kehottavan pysähtymään. Viikon lopulla tajusimme, että stop-merkki taitaa Rodoksella komentaa painamaan kaasua, sillä yksikään auto ei viikon aikana pysähtynyt merkin eteen.

Toki Rodoksen liikenteessä on jotain hyvääkin. Saaren autokanta on varsin nuori, ja suurin osa autoista on pieniä ja vähäpäästöisiä. Suosittuja malleja ovat esimerkiksi Ford Fiesta, Kia Picanto sekä Nissan Micra. Blogiautomme sisarautoja näkyy Rodoksen teillä runsaasti. Taksilla ajaminen on suhteellisen edullista. 10 kilometrin matka maksaa noin 8 euroa.

Tällä vuokra-autolla huristelimme ympäri saarta.

Kotiin palattuani kuulin, että sukulaisperheeni oli omalla Rodoksen-matkallaan joutunut todellisen kauhukuskin kyytiin. Vielä alkumatkasta kuski oli ajellut suhteellisen rauhallisesti. Kapealla vuoristotiellä toinen auto oli ohittanut sukulaisiani kuskaavan taksin, ja tästäkös taksikuski oli raivostanut. Hän oli lähtenyt kiihkeään takaa-ajoon ja porhaltanut renkaat savuten eteenpäin kapenevalla tiellä. Nopeusmittari oli noussut 120:een ja lopulta 160:een. Sitten auto, jota kuski oli tavoitellut, oli kääntänyt toiselle tielle, ja samalla kuin taikaiskusta oli taksikuski palannut normaaliksi itsekseen. Loppumatka oli sujunut mukavasti.

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan vielä sanoa, ettei minulla ole mitään Kreikkaa ja kreikkalaisia ihmisiä vastaan. Päinvastoin. Kreikkalaista liikennekulttuuria vastaan minulla sen sijaan on runsaasti hampaankolossa.

Saga

Oulu-Haparanda-Oulu

2008-10-17T21:41:00.007+03:00

Epämääräinen sumu leijui tänä aamuna Oulun yllä, kun hyppäsimme poikakaverini kanssa Micraan ja lähdimme ajamaan kohti Haaparantaa ja Ikeaa. Ajosää ei ollut häävi, sillä jokainen vastaantullut rekka räiskäisi kuution vettä etulasiin. Puolentoista tunnin matkaamisen jälkeen Tornio, rajavyöhyke ja lopulta myös Ikea ilmestyivät näköpiiriin.

Kiersimme koko Ikea-kompleksin ennätysajassa, emmekä ostaneet mitään ihan turhaa tai hoopoa. Ikealla tuntuu olevan ihmiseen sellainen mystinen vaikutus, että jokainen pinkki muovikippo ja räsymatto alkaa tuntua himottavalta. Tällä kertaa pysyin tiukkana ja ostin vain pari pikkumattoa, astioita, lakanoita ja sen sellaista.

Ikean jälkeen ajoimme (!) sadan metrin päähän Skopunktiin. Skopunkt on loistava kenkäkauppa, jossa on lyömätön ikuisuustarjous: ”Osta kolme kengät, maksa kahdet”. Löysin noin sadat kivat talvisaappaat, sillä kaupassa oli hyllymetreittäin pelkkiä saappaita. Viime kesän kenkiä puolestaan olisi irronnut 5-10 eurolla.

Sovin lopulta itseni kanssa, että saan valita kahdet saappaat. Ostin ruskeat ja mustat. Poikakaverini osti mustat tennarit.

Ikean ja kenkien jälkeen kiertelimme vielä Outlet-myymälässä ja jossakin naistenvaateliikkessä, jossa oli sympaattinen kaljuupäinen myyjäsetä. Lopuksi kävin ostamassa lempijugurttiani Skoop-ruokakaupasta. Oli vähän samanlainen olo kuin pikkulapsena, kun pääsi eväiden kanssa metsäretkelle.

Kotimatkalla poikakaverini nukkui ja minä kuuntelin vuorotellen Yle X:ää, Novaa, NRJ:tä ja Voicea. Matkan parhaiksi radiobiiseiksi rankkaan Laura Närhen Kuutamolla, Egotripin Matkustajan ja Red Hot Chili Peppersin Under the Bridgen.

Saga

Hei, olen paha yksityisautoilija

2008-10-15T17:24:00.002+03:00

Kun minuun kuukausi sitten otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko ajella viikon Nissan Micralla, vastasin hetkeäkään miettimättä, että OI, KYLLÄ, TOTTA KAI, ILMAN MUUTA!

Hetken kuluttua ilmastonmuutoksesta huolestunut omatuntoni alkoi hieman kuiskutella, että: ”Saga hei, tarvitsetko sinä vannoutunut kävelijä-pyöräilijä-linja-autoasiakas todella auton käyttöösi?”

Olen ollut jo pitkään ylpeä autottomuudestani. En ole koskaan omistanut autoa, enkä liioin edes teininä skootteria. Silloin tällöin lainaan äitini pikkuista Kia Picantoa, joka kuluttaa äärimmäisen vähän.

Omatunto korotti ääntään uudemman kerran, kun kuulin, että Micra Cutsin takapiruihin kuuluva nainen ajaa Micran Helsingistä Ouluun ihan vain minua varten, ja lentää sitten samantien Helsinkiin.

Kaikesta huolimatta halusin Micran käyttööni. Ajattelin, kuinka ihanaa olisi ajaa leikkimään pienten veljenpoikieni kanssa. Mieleen nousi myös pitkään sunnitelmissa ollut Ikea-reissu Haaparantaan, ilta-ajelut pimeässä kaupungissa ja koulumatkat ihanan lämpimässä autossa.

En siis ole pyhimys, en lainkaan. Viime viikolla jopa lensin lomalennolla edestakaisin Helsinki-Rhodos-Helsinki. En uskalla edes ajatella, millaisia päästöjä niistäkin täyteen buukatuista lennoista aiheutui.

Olen vain tavallinen tyttö, joka tällä viikolla ajelee Oulun lähitienoilla harmaalla Nissan Micralla ja toivoo ihmisten vilkuttavan, jos näkevät minut ja Micran liikenteessä.

Mutta arvatkaa mitä, olen näiden kolmen päivänä ajanut vasta noin 80 kilometriä, ja auton bensamittarin viisarin osoittaa edelleen oikeaa kulmaa. Noh, eiköhän se täysi tankkikin loppuviikosta tyhjene, jahka saan pari esseetä kirjoitettua ja pääsen tästä keskusta-yliopisto-linjalta vähän etäämmälle.

Pusuja!
Saga

Viikon 42 Micra Cuts tähti

2008-10-13T09:18:00.002+03:00

Kiitos Irene! Täällä viikolla Micran tie vie Ouluun. Auton rattiin hyppää Saga, joka bloggaa Irenen kanssa yhteisessä blogissa Irene & Saga. Tyttöjen blogia pääset lukemaan täältä.

Saga on 21-vuotias vapaa toimittaja, joka opiskelee suomea yliopistossa ja rakastaa hymyileviä ihmisiä, huolettomia vaatteita ja kynttilänvaloa.

Tervetuloa mukaan!

Bye bye baby!

2008-10-13T09:00:00.002+03:00

Yhyy, aika luopua Micrasta. Autoseni lähti tänään kanssabloggaajani hellään huomaan Oulua kohti.

Eilen käväisimme vielä ihailemassa tuulimyllyjä Porin Reposaaressa ja sitten hurautimme Helsinkiin, missä arki jälleen alkaa. Täytyy kyllä myöntää, että oli ihan luksusta, kun pihassa odotti auto ihan vain minua varten. Micra olisi kiva kauppakassi kaupunkiin, mutta pitkien matkojen taittoon siitä ei meidän perheessä kyllä olisi. Tila ei ihan riitä, kun kaksi ihmistä, jotka eivät osaa koskaan pakata mukaansa vain tarvitsemiaan tavaroita, ja kaksi koiraa matkustavat Helsingistä Harjavaltaan ja takaisin joka viikko.

Muuten Micralla oli oikein mukava ajella ja annan miljoona plussaa automaattivaihteista. Mihin sitä yleensäkään enää käsivaihteita tarvitaan? Kiitos lainasta! Nyt taas oman blogin pariin.

<3: Irene

Vihdoinkin löytö

2008-10-11T13:26:00.003+03:00

Hmp mikä ilma! Ei oikein huvita lähteä kuvailemaan vanhaa Raumaa tai yhtään mitään muutakaan. Teimme pikaisen kierroksen kirpputorilla Ulvilassa ja juuri kun ajattelin, etten pitkän löydöttömän ajanjakson jälkeen bongaa kirppareilta mitään kivaa, eteeni ilmestyivät nämä ihanaiset herrainkengät. Ei siis muuta mielenkiintoista tältä päivältä. Jos huomenna ilmat sallivat, ajamme hiukan pidemmälle.

<3: Irene

Valloissa

2008-10-09T17:57:00.010+03:00

Ajelimme siskoni kanssa tänään kotikaupungissani Harjavallassa. Olen muuttanut opiskelujen perässä Helsinkiin, mutta tunnen itseni ensisijaisesti harjavaltalaiseksi ja satakuntalaiseksi. Nykyään en ole oikein edes viihtynyt Helsingissä vaan haluan vähintäänkin viikonlopuiksi kotiseuduille näkemään perhettä ja ystäviä. Kandintutkielmanikin tein harjavaltalaisnuorten kotimurteentuntemuksesta.

Harjavalta on erikoislaatuinen kaupunki. Meitä on täällä vain noin 8000, mutta kaupunkimme tunnetaan monista asioista. Aikaisemmin monet ulkopaikkakuntalaiset tiesivät kaupungista vain mielisairaalan ja tehtaat (aikaisemmin Outokumpu Oy:n kuparisulatto ja Rikkihappo Oy:n tehtaat, joiden tilalle on tullut monien vaiheiden jälkeen Boliden Harjavalta Oy, Norilsk Nickel Harjavalta Oy sekä Rikkihappo Oy:n tilalle Kemira Oy).

Nyttemmin Harjavalta tunnetaan ehkei niinkään kuparin vaan lahjakkaiden muusikoiden tehtailusta. Maj Karma- ja Lapko-yhtyeet sekä Katri Ylander ovat alunperin harjavaltalaisia. Maj Karman pojat järjestävät joka kesä suositun Karma Rockin Kokemäenjoen rannassa ja kesän aikana on liuta muitakin kemuja. Helsingin Sanomien Nyt-liite onkin nimittänyt Harjavallan Suomen rockeimmaksi kaupungiksi, sillä täällä on väkilukuun nähden eniten rock-tapahtumia. Karma-rock onkin monen harjavaltalaisen, minut mukaan lukien, yksi kesän kohokohdista. Musiikki ei aina jaksa kiinnostaa, mutta näkee ainakin kerralla kaikki vanhat tutut.

Olen jo pitkään ollut käärmeissäni harjavaltalaisnuorten asenteesta pientä kotikaupunkiaan kohtaan. Valitetaan, ettei täällä koskaan tapahdu mitään ja koska kaikki tuntevat toisensa, juoruilulta ei voi välttyä. Itse kuitenkin hermostun Helsinkiin paljon useammin kuin Harjavaltaan, täällä ei juuri tarvitse stressata mistään. Kun pännii, niin voi painella hiljaisuuteen keskelle metsää koirien kanssa.

Yksi parhaimmista asioista täällä on kaupungin poikki kulkeva joki, jossa silmä lepää kesäisin rantasaunan terassilla istuskellessa. On ilo nähdä, että joen rantaan kohoaa mitä hulppeimpia taloja kuin sieniä sateella. Harjavalta siis kiinnostaa asuinpaikkana. Onneksi minulla on aina koti täällä.

Tässä hiukan kuvia Harjavallan voimalaitokselta ja Hiittenharjulta.

Menneisyys on läsnä Harjavallan luonnossa. Voimalaitospadon alapuolella on näkyvillä noin 700 miljoonaa vuotta vanha hiekkakivinen peruskallio, ja Hiittenharjun rinteillä on muistona kivikkoisia rantavalleja noin 3000—7000 vuotta sitten paikalla olleesta Litorinamerestä. (Harjavalta)

Viikonloppuna ehkäpä Raumalle tai Reposaareen!

- Irene

Kaunis koti

2008-10-08T16:15:00.012+03:00

Huristelimme mieheni kanssa jo tänään Jyväskylästä kotiin Harjavaltaan. Jyväskylässä olisi viihtynyt kauemminkin, varsinkin aina niin vieraanvaraisten sukulaistemme hellässä huomassa. Kälyni Laura on varsinainen kodin hengetär, sisukas remppaaja ja taitava sisustaja. Laura ja miehensä remontoivat 100 neliön kämppänsä omakätisesti ja Lauran maagisen sisustussilmän avulla lukaali näyttää nyt tältä:

Lauralla on pettämätön silmä värien suhteen ja hän osaa yhdistellä kivasti vanhaa ja uutta. Amerikkalaistyylistä sisustusta yhdistettynä skandinaaviseen yksinkertaisuuteen ei ihan joka kodista löydä. Laura arvostaa laatua, mutta osaa tehdä myös edullisia kirppislöytöjä. Kadehdin Lauran tyyliä siinäkin mielessä, että hän saa pienen tilan näyttämään avaralta. Voisinkin ottaa oppia häneltä valkoisen käytössä!

<3: Irene

Kylään Jyväskylään

2008-10-07T19:58:00.003+03:00

No niin, vihdoin Micran ratissa. Lähdimme tänään mieheni kanssa kaasuttelemaan Jyväskylään, missä on pitänyt jo ties kuinka kauan vierailla mieheni veljen ja tämän vaimon luona. Söimme matkalla mahtavat huoltoasemasapuskat Heinolan Tähtihovissa ja kuvasimme pikaisesti tämän viikon Micrailijan:

Kävi muuten tuuri, että sain Micran käyttööni juuri tällä viikolla, sillä farmarimme hajosi tien päälle juuri viikonloppuna. Toivon mukaan mieheni saa auton kuntoon siihen mennessä, kun joudun luopumaan kätsystä Hopeanuolesta.

Pari ja puolisataa kilometriä Helsingistä Jyväskylään taittui Micralla kivasti ja Luojalle kiitos automaattivaihteista! Huomenna näytän vähän kuvia majapaikastamme, mieheni käly on sisustanut kämpän niin kivasti, että kelpaisi sisustuslehdenkin esittelyyn.

Tässä vielä kulkupelimme ja hieno Jyväsjärven ylittävä silta.

Huomiseen!

Viikon 41 Micra Cuts tähti

2008-10-07T19:24:00.002+03:00

Ajelin eilen Kemistä Helsinkiin, kun hain auton Ambelta, ja näin ollen tämän viikon bloggaajan esittely viivästyi päivällä. Kiitos Ambelle mahtavista reissukertomuksista ja tervetuloa MicraCutsiin Irene!

Irene kirjoittaa blogia yhdessä Sagan kanssa, joka muuten pääsee Micran rattiiin ensi viikolla. Irene on helsinkiläinen freelance-toimittaja, joka rakastaa muodin lisäksi kaikkea kaunista, kuten Arabian astioita ja Aallon tuoleja.

Lisää Irenen juttuja vaatteista ja muodista voit lukea täältä.

Day 5 & 6 & 7 - Katastrofimatka naapurimaan puolelle

2008-10-04T19:17:00.012+03:00

Varoitus, nyt seuraa kielioppimatonta sekamelskaa. Väsyneet aivot eivät nyt millään tahdo taipua sujuvaan matkakerrontaan. Siitä asti, kun viikko sitten maanantaina sain Nissan Micran käyttööni, olen ollut kirjaimellisesti kokoajan tien päällä. Aina menossa johonkin. Tämänkin kirjoituksen jälkeen on sitten myös kiire huristella viimeiset ajot Hopeanuolella, sillä huomenna aamulla se haetaan minulta pois. Eikö olekin väärin? Kyllä vielä menisi toinenkin blogiautoviikko ihan olan kohautuksella ja riemuiten. Mutta valitettavasti joudun luopumaan Micrasta, ja ensi viikolla se ilahduttaa jälleen jotain toista bloggaajaa. No mutta.. muutakin kerrottavaa minulta toki löytyy, elikkäs eikun asiaan..

Matka Luulajaan käynnistyi perjantaiaamulla kiireessä, mutta pääsimme tien päälle kuitenkin hyvissä ajoin. Matka lähti kuitenkin kunnolla käyntiin vasta karkkikaupan kautta - täytyihän sitä niinkin pitkälle matkalle (noin puolitoista tuntia) käydä hakemassa hieman evästä mukaan. Tosin minä olin aamulla hoitanut jo eväspuolen ruisleipien ja kuuman kaakaon voimin. Uskalsin päästää pitkän harkinnan jälkeen poikaystäväni rattiin, sillä itse en ollut lainkaan ajotuulella. Niinpä minä rallattelin kaikkien radiosta tulevien kappaleiden tahdessa poikaystäväni körryytellessä (ei ehkä ihan oikea termi siihen vauhtiin nähden) Micralla kohti Ruotsin maata.

Päivän ensimmäinen kuva. Päivän asu oli tottakai pakko ikuistaa kameran avulla jälleen kerran.

Ja kävipä sitten niin, että tämä tuhlaajatyttö oli kuluttanut jo kaiken lahjoitetun bensan. Ensitöiksemme veimmekin siis Nissan micran aamupalalle Shellille. Kuvassa poikaystäväni tankkaamassa ysivitosta suoraan Hopeanuolen suoniin. Ja tästä matka jatkui sitten taas..

Jostain syystä matka muuttui hyvin pitkävetiseksi heti Haaparannan jälkeen. Tie kohti Luulajaa tuntui loputtoman pitkältä johtuen varmaankin mielettömästä shoppailunälästä, sekä jatkuvasta suorasta. Haaparannalta Luulajaan ajoimme varmaan kokoajan suoraan, suoraan, suoraan.. ja suoraan.

Perille päästyämme, ja Nissanin taidokkaasti parkkihalliin kurvailtuamme saimmekin sitten huokaista helpotuksesta sekä kiljua riemusta saman aikaisesti. Pitkästyttävä matka oli vihdoin päättynyt, ja shoppailuparatiisi oli suoraan edessämme. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Alku meni tottakai hyvin. Riensin innokkaana ensimmäiseen näkökentässä häilyvään kauppakeskukseen. Armoton farkkujen sovitus alkoi, ja tästä en haluaisikaan puhua enempää. Voiko olla mitään hankalampaa kuin täydellisten farkkujen metsästäminen, ja lopulta niiden löytäminen? Eli farkkuja ei löytynyt, kaikkea muuta kyllä.

Tämä omituinen otos on peräisin yrityksestäni napata kuvaa Lindexin hienoista näyteikkunoista. Ikävä kyllä ikkuna ei ollutkaan niin yhteistyökykyinen kuin olin luullut, ja täten en saanut työkavereilleni mitään näytettävää.

Innokkas shoppailu keskeytyi hetkeksi nälän kouristellessa vatsassa, ja pysäköintiajan päättyessä. Ruotsissa liikenne oli täysin erilaista kuin Suomessa. Oli onni, että allamme oli juuri Nissan Micra, tuo auto joka on tunnettu nopeasta kiihtyvyydestään. Luulajassa kun käsitettä "liikennevalot" ei näytetty nimittäin tuntevan kovinkaan hyvin. Liikennevaloista tuli ampaista jo ennen punaisen vaihtumista vihreäksi, ja kun emme ekalla kerralla tätä hoksanneet, sateli takana odottelevilta autoilijoilta korvien täydeltä tööttäyksiä suoraan meille osoitettuna.

Ruokapaikka löytyi, ja vatsa täynnä shoppailu ja armoton vaatteiden sovitteleminen ei enää tuntunut yhtä mukavalta puuhalta. Olin jättänyt pari juttua vielä kauppaan harkinnan varaan, ja päätin lopputöikseni noutaa ne itselleni. Valitettavasti en ollut huomioinut lainkaan sitä pientä seikkaa, että Visa electronillani vallitsevat edelleen ne monta vuotta sitten asetetut nosto- ja ostorajat. Nostaessani unelmieni laukun kassapöydälle ja ojentaessani korttini maksutapahtumaa varten, kassaneiti ilmoittikin sievästi, että minulla ei taida olla tarpeeksi rahaa kortillani. Kummissani juoksin automaatille ja tajusin mokanneeni pahemman kerran. Lisäksi nostorajani oli hyvin alhainen, enkä saanut enää edes nostettua tarpeeksi rahaa automaatista. Onneksi mukana oli poikaystävä, jonka korttia vingutimme sitten olan takaa, jotta tämä neiti sai laukkunsa ja pari muutakin kauppaan unohtunutta juttua.

Takapenkit muovi- sekä paperikassien peitossa jätimme Luulajan taaksemme ja suuntasimme kotiin. Tai niin ainakin luulimme. Muutaman kymmenen kilometrin ajelun jälkeen tajusimme katsella ympärillemme. Maisemat eivät olleetkaan enää tutun näköisiä, ja tieviitatkin kertoivat totuuden aivan erilaisena kuin olimme odottaneet. Olimme siis ajaneet harhaan. Jostain syystä olimme kai ajatelleet, että koska Luulajaan hurauttaminen kävi niin helposti, sieltä poistumiseenkaan ei tarvitsisi siis käyttää aivonystyröitään juuri lainkaan. Aika kauan ajelimme epätietoisuudessa ja ihmeissämme eteenpäin tieviittoja tiiviisti seuraillen, ja puolen tunnin harhailun jälkeen onnistuimme löytämään oikean moottoritien kohti kotia. Heh, täytyy kyllä sanoa että kiukku muuttui aika nopeasti hervottomaksi nauruksi, kun laskeskelimme yhteen kaikki päivän vastoinkäymiset :D

Olimme lähteneet kotimatkalle jo hyvissä ajoin valoisaan aikaan, mutta kotiin päästyämme oli jo hyvin myöhä ja ilta oli säkkipimeä niillä alueilla, joille ei oltu sijoitettu katulamppuja. Nissan micran penkinlämmittimet kuitenkin lämmittivät niin kehoa kuin mieltäkin, joten pitkästyttävä kotimatka kestettiin kuin kestettiinkin loppuun saakka. Kotiin saapumisen jälkeen täytyikin sitten mennä saunan kautta nukkumaan, ja valmistautumaan lauantain työpäivään.

Että sellaista autoilua tällä neidillä. Täytyy sanoa, että Nissan Micran saaminen viikoksi käyttöön oli minulle kuin onnen potku. Ajan paljon perheemme Volvolla, mutta lähes ainoastaan kaupunkiajoa. Vaikka minulla on ollut ajokortti jo reippaasti yli vuoden, hyvin vähän olen päässyt/uskaltanut lähteä ajelemaan pidempiä matkoja moottoritielle, tai muutenkaan uskaltanut harjoitella maantieajoa. Nyt kun sain kuitenkin auton viikoksi käyttöön vain ja ainoastaan itselleni, olikin sitten pakko uskaltautua ajamaan pidemmälle. Sain nyt viimeistään karistettua itsestäni ne pienet pelot autoilun turvallisuudesta, ja opin luottamaan enemmän omiin ajotaitoihini.

Haluankin siis ilmaista SUUREN SUURET KIITOKSET koko Micra-tiimiä kohtaan, ja kaikille niille, jotka ovat vain jotenkin osallistuneet siihen, että auto on saatu juuri minulle järjestettyä. Olen nyt taas yhtä pientä kokemusta rikkaampi! (:

Loppuun voisin koota pikkuruisen arvostelun tuosta ihastuttavasta Hopeanuolesta:

+ Pieni tämä piirre on sekä hyvä että huono seikka, mutta plussalle menee siltä osin, että viihdyin hyvin pikkuruisessa autossa. Meillä on ennen ollut farmariauto, jonka ajoon en meinannut lainkaan sopeutua. Heti kun vaihdoimme hieman pienempään henkilöautoon, aloin pitää autolla ajamisestakin enemmän, kun tunsin oloni turvallisemmaksi.

+Turvallinen Täytyy myöntää, että automaattivaihteet tuovat enemmän turvallisuudentunnetta ajoon, kuin manuaalivaihteet. Juuri se, ettei tarvitse yllättävissäkään tilanteissa miettiä auton vaihteistoa, teki olon ajaessa turvalliseksi. Lisäksi peruuttaminen mm. parkkiruutuun parkkihallissa tuntui turvatulta, kun auto ilmoitti piipittämällä milloin olet liian lähellä seinää / toista autoa.

+ Nopeus Hyvä kiihtyvyys loi myös osaltaan turvallisuutta automatkoille. Tämä pikkuruinen auto yllätti minut sekä poikaystävän sillä, että sillä toden teolla sai ampaistua kunnolla moottoritien humuun täysin vaivatta. Ainakin meidän omalla autolla minua huolettaa joka kerta pujahtaa liittymästä moottoritien vilinään, kun koskaan ei ole varma kiihtyykö auto varmasti tarpeeksi nopeasti, varsinkin kun kiihtyvyys riippuu myös siitä, miten hyvin osaa vaihteita käyttää.

- Kulutus Nissan Micra kulutti pieneksi autoksi erittäin paljon. Tosin auton bensatankkikin oli sen verran pieni, että kulutus myös saattoi tuntua todellista suuremmalta. Kuitenkin tuntuu, että tällaista autoa en itselleni hankkisi, vaan odottelisin mielelläni ekologisempaa vesiota.

- Ahdas Tämä seikka ei muodostunut ongelmaksi meidän lyhyillä reissuillamme, emme edes käyttäneet peräkonttia kertaakaan. Kuitenkin pidemmillä matkoilla tilan puute saattaisi muodostaa todellisen ongelman.

- Älyavain Ihan mielenkiintoinen keksintö, mutta turha. Avaimen paikka vei jotenkin turhaan liikaa tilaa, tämänkin tilan olisi voinut käyttää kätevästi suunnittelussa hyödyksi esimerkiksi "juomatelineiden" sijoittamisella käsijarrun viereen. Kyllä, ne juomatelineet mitkälie, ovat erittäin tärkeitä. Ja ennen kaikkea käteviä varsinkin pidemmillä matkoilla jos pelkääjän paikalla istuvakaan ei kokoajan jaksa pitää juomapulloa kuskille saatavilla. :D

Siinä muutamia mielipiteitä tästä autosta. Kokonaisuudessaan auto oli kuitenkin ihastuttava, siksi voisinkin pitää sen mielelläni itselläni ;)

On ollut mukavaa vierailla vaihtelun vuoksi täällä Micra cuts-blogin puolellakin! Itseäni kuitenkin harmittaa, että auton tulo sattui näinkin kiireiselle viikolle, sillä kun ainoat vapaapäivät ovat kuluneet riemukkaasti autoreissuilla, ei kirjoittamiselle ole jäänyt mielestäni tarpeeksi aikaa. Ja muutenkin pidemmiltä ja hohdokkaammilta reissuilta olisi voinut olla hieman mielenkiintoisempaa kerrottavaakin.. olen kuitenkin iloinen, jos joku on jaksanut lukea muunmuassa tämänkin postauksen ihan loppuun asti, kiitos siitä! (:

Nyt on Amben aika siirtyä sivuun ja luovuttaa auto seuraavaa ajelijaa varten. Nyt siirryn taas kirjoittelemaan oman blogini, Super duper loven sivustoille, muistathan että sinäkin olet tervetullut lukemaan juttujani sinne! Oli ilo jakaa viime viikon tapahtumia teidän kanssanne, ja toivon, että tämän tyylisiä tilaisuuksia tarjoutuu lisää jatkossakin! Turvallisia ajoja seuraaville bloggaajille, ja hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille, sekä lämmin kiitos Micra-tiimille! Ambe sammuttaa moottorin, siistii auton omilta jäljiltään, ja jää seuraamaan kun Nissan Micra ampaisee omalta kotiseudultaan kohti uusia seikkailuja, kohti uutta päämäärää.

Day3&4

2008-10-02T23:42:00.004+03:00

Keskiviikkona ja torstaina, blogiautoilun kolmantena sekä neljäntenä päivänä, olemme Nissan micran kanssa keskittyneet vain ja ainoastaan kaupunkiajoon. Eilisen päivän micrulainen joutui kököttämään täysin yksin työpaikkani pihamaalla, lähes koko päivän. Tänään päästiin vähän pidemmälle kun auto vei minut aamulla salille, päivällä laulutunnille, sekä iltapäivällä töihin. Tankki alkaa olla jo tyhjillään, meinaa olla melkoinen ahmatti tuo Micra. Lisäksi en saanutkaan autoa ihan tankki täynnä itselleni, joten huomista Luleå-shoppailureissua varten täytyykin ruokkia ajokkia hieman bensalla.

Aivan niin, huomenna autoilemme naapurimaan puolelle, ja viemme pikku-micran näytille ruotsalaisille. Mahtavatkohan päät kääntyä yhtä tiuhaan kuin täällä Suomen maalla? Se selviää huomenna! Pikapostaus kiireen vuoksi, mutta Luleå-postaukseen panostan jälleen enemmän. Toivotaan että huonoista sääennusteista huolimatta saamme napattua matkan varrelta mukavan kasan kuvia. Vi ses! Puss och kram..

Ps. Jos haluat lisää luettavaa, siirry osoitteeseen mysuperduperlove.blogspot.com! ü

Kuva peräisin lukioaikojen valokuvauskurssilta. Mainion synkeä otos Kemin tehtaista.

100 km Ouluun (Day 1&2)

2008-09-30T00:22:00.000+03:00

Hei vaan micratytöt ja -pojat, ja kaikki muutkin! Täältä huutelee iloinen Ambe Pohjois-Suomesta. Iloinen siksi, että pari kuukautta sitten Micra-tiimi otti minuun yhteyttä ja tarjosi pikku hopeanuolta viikoksi vuorostaan minun käyttööni. Ja iloinen olen senkin vuoksi, että eilen tuo micrulainen sitten toden teolla kurvaili juuri minun kotipihaani. Olen siis tyttö Super duper love-blogin takaa, jossa kirjoittelen jokseenkin pintapuolisesti omasta elämästäni samaan aikaan garderoobiani esitellen ja vaatehulluttelujani purkaen. Nyt sitten saan höpötellä juttujani myös tämän Micra Cuts-blogin puolella ruhtinaallisen viikon ajan. Eiköhän startata automaattivaihteilla toimiva söpöläinen ja annetaan matkan alkaa! Tervetuloa seuraamaan minun viikkoani Nissan Micran kanssa.

Auton saavuttua pihalleni, juoksin hakemaan sisältä kameran ikuistamaan, mitäpä muutakaan kuin, auton komeita kylkiä! (Jos näille "auton kyljille" on joku oikeaoppinen termi olemassa niin olkaa kilttejä, älkääkä kertoko..)

Ensimmäinen kuva (poseeraavasta) Ambesta Micran sisätiloissa. Auto kyllä tuntui heti jotenkin omalta, ehkä juuri kokonsa vuoksi. Pieniä kun olemme molemmat - minä sekä auto (:

Ihkaensimmäisen reissunsa Kemin kaupungissa tämä auto sai osakseen vajaa varttitunti saapumisensa jälkeen. Kurvasin moikkaamaan postipyörällä kiitänyttä poikaystävääni ja esittelemään hänelle laina-autoani. Sainpahan hänet myös napsimaan muutaman kuvan Micran ja minun yhteiselosta (auton tehtävä oli siis edustaa kuvissa, minun ilmeistäni ei kannata välittää). Kuvat tulivat jostain syystä aika pienessä koossa ja epäselvinä, mutta emmehän välitä siitä?

Täytyy kyllä sanoa, että täällä pikkukaupungissa Nissan Micra totisesti käänsi ihmisten päät. Hyvä ettemme sentään kolaria aiheuttaneet "ruuhkaisessa" keskustassa autoilijoiden ihmetellessä menoamme. Ihmetystä riitti varmasti myös silloin, kun jouduin jättämään Micran yksin komeilemaan työpaikkani (ostoskeskuksessa..) pihalle yksin komeilemaan. Oli kuitenkin mukava lähteä pitkän päivän jälkeen töistä kun pihalla odotti uskollinen ystävä. Normaalisti tämä ystävä on pyörä, sillä pyöräilen aina työmatkat.. nyt kuitenkin aion elää viikon niinsanotusti herroiksi (tai rouviksi) ja ajaa autolla myös töihin.

Blogi-auton toinen päivä minun huostassani kului ratkiriemukkaasti ja pienimuotoisesti reissaten. Matkasimme poikaystäväni kanssa Micra allamme Ouluun pienelle shoppailureissulle. Mitään suurta ei mukaan kaupoista tarttunut, sillä rahat ja shoppailuenergiat säästetään pääpiirteissään perjantaiselle Luleå-reissullemme. Siihen mennessä on luultavasti annettava tuolle rohmulle hieman lisää polttoainetta, sillä tämä pikkupirulainen (auto siis) meinaa olla kyllä ihan mahdoton kuluttamaan bensaa!

Aamu käynnistyi hyytävässä ja kirpeässä syyssäässä, kun mittari näytti huimaa kolmea lämpöastetta. Ystävämme Micra olikin aamulla ihan jäässä ja kuurassa, ja ennen ajomatkaa raaputimme ikkunat jääkerroksen alta esiin. Tässä hieman näytettä aamulta:

Jälleen kerran auto edustaa, minä en. Jos tarkkaan katsotte, niin voitte havaita pientä kuuraa ikkunoiden pielissä. Auringonpaiste kuitenkin sulatti jäähiutaleet pian pois, ja sai kuskinkin vetämään aurinkolasit nenälleen:

Matka sujui leppoisasti ja automaattivaihteet jaksoivat tuottaa ihmetystä vielä toisenakin blogiauto-päivänä. Itse kun olen manuaalivaihteilla tottunut ajamaan, enkä ole koskaan aiemmin kokeillut edes automaattivaihteista autoa, olin ihan ymmyrkällä lyöty. Kyllä on kuskin työ nykyään helppoa kun ei tarvi muuta kuin kaasua painaa.

Oulussa selviydyimme pikkuauton kanssa jopa parkkihalliin ja sieltä ulos. Se jos jokin on suuri saavutus. Lisäksi kävimme näyttämässä Micraa ystävillemme, joiden uutukaisessa asunnossa vierailimme tänään ensimmäistä kertaa. Oulun seudulta olisi tietysti voinut ottaa valokuviakin, kaupunkimaisema kun näyttää erityisen kauniilta varsinkin nyt syksyn väreissä. Koska olimme kuitenkin vieraassa kaupungissa, kului aika shoppailun jälkeen lähinnä siinä, kun yritimme löytää oikeaa ajoreittiä ystäviemme luo.. voin kertoa että homma tuotti uskomattomasti vaikeuksia, mutta selvisimme lopulta monen yrityksen jälkeen perille.

Kotiin palatessamme oli ilta jo vaihtunut hyvin pimeäksi. Nyt Micra on kuitenkin turvallisesti taas kotipihallamme odottaen seuraavaa autoilupäivää.. saa nähdä mitä me huomenna keksimme! Haluatko tietää? Palaa tänne kurkkimaan touhuilujamme (: Päivät yksi sekä kaksi takana, Ambe kuittaa ja sammuttaa moottorin.

Viikon 40 Micra Cuts Tähti

2008-09-29T14:39:00.003+03:00

Kiitos Sharon!

Tällä viikolla Ambe lähtee reissaamaan Micralla pohjoisessa Suomessa ja saattaa jopa käydä naapurimaan puolella Luleåssa. Tyylistä bloggaava Ambe yrittää pukea suurta rakkauttaan asusteiden avulla sanoiksi.

Amben blogia Super duper love pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

Vi ses!

2008-09-28T21:30:00.004+03:00

On aika siirtyä takaisin omaan blogiin ja keskittää energiani sinne.:) Blogiautokokemus on ollut mieluisa ja autolle on ollut käyttöä. Olen kuskanut ystäviäni ja matkustellut paikasta toiseen. Vietin tänään viimeisen autoilupäivän kaverini kanssa ja kävimme syömässä kotiruokaa keskustassa. Otin itse lempiruokaani lohta, grillattuja kasviksia ja salaattia. Perunamuusi piti vaihtaa kasviksiin Atkinsin takia..:> Sitä se on joka päivä, kontrollia. Mutta dieetti on tuottanut tulosta, nimittäin paino on laskenut jo 3.5 kg. Tavoitteeni on pudottaa vielä noin 4 kg.

Alhaalla kuva päivän asustani. Takkini on sama, kuin edellisessä postauksessa ja se on siis ostettu Zarasta. Pallolegginsit ovat mammaltani ja kengät Nilsonilta. Rakastamani karvalaukku on ostettu kesällä Espanjasta. Nyt syksyllä sille löytyy varmasti paljon käyttöä. Värjäsin hiukseni muutama päivä sitten tummanruskeiksi. Vaihtelu virkistää!

Lisää mietteitäni voitte lukea omasta blogistani täältä.

Hyvää jatkoa kaikille ja kiitos auton lainasta!

Pe-päivä

2008-09-27T16:16:00.006+03:00

Perjantaina lähdin ajelulle Nissanilla. Auto kulkee näppärästi ja radiossa soi Bassoradio. Nissan Micra on viisipaikkainen ja automaattivaihteinen, joka sisältää muun muassa Bluetooth-ominaisuuden. Kaupungissa auto on helppo pysäköidä ja mahtuu pienempiinkin parkkipaikkoihin. Micra herättää huomiota kadulla, kun päät kääntyvät sillä ajaessa. Auto haetaan huomenna pois ja täytyy myöntää, että olen hieman kiintynyt kyseiseen hopeanuoleen.:)

Eilen perjantaina olin kaupungilla kaverini kanssa ja kävimme syömässä kiinalaisessa. Illalla oli tuttuni syntymäpäivät ja lähdin sieltä toisen ystäväni kanssa Apollo Live Clubin 1 -vuotis tilaisuuteen. Apollossa oli live-musiikkia ja tarjoilua. Tänään olen puolestaan vain rentoutunut kotona.

Alhaalla kuvia perjantain asustani. Musta villakangastakki on Zarasta, kiiltolegginsit Gina Tricotista, tolppakorkokengät Dinskosta ja salkku kirpputorilta. Lakkasin kynteni purppuralla kynsilakalla, josta alhaalla kuva.

Palaan vielä huomenna postaamaan!

Sharon ja Micra

2008-09-23T16:20:00.004+03:00

Hei kaikki Micra Cutsin lukijat ja tämän blogin kirjoittajat!

Sain eilen käyttööni suloisen hopean Micra Cuts -auton ja olenkin ajanut sillä muun muassa uimahalliin ja ystävieni luokse. Kaupungissa se on pieni ja ketterä ja ajaessa on mukavaa kuunnella musiikkia. Nimittäin mammani autossa ei toimi radio..:D

Alhaalla kuva autosta pihallani Helsingissä. Kuvasta näkee myös päivän asuni. Nahkatakki on Espanjasta, leveähihainen helmasta kiristetty paita Gina Tricotista niin kuin kiiltolegginsitkin. Maiharit on H&M:sta ja musta kiiltonahkasalkku Zarasta. Maiharit näkyvät vielä paremmin toisessa kuvassa.

Auto on siis käytössäni koko viikon ja palaan postaamaan vielä muutaman kerran.

Nähdään liikenteessä ;)

Viikon 39 Micra Cuts tähti

2008-09-22T09:53:00.002+03:00

Viime viikon lopulla MicraCuts auto oli East Side Stories näyttelyn avajaisten kunniaksi nähtävillä Uudenmaankadun Myymälä2:sen edessä eikä tästä syystä ollut normaalisti blogikäytössä.

Nyt on kuitenkin aika esitellä viikon 39 MicraCuts tähti Sharon. Blogissaan Sharon kirjoittaa tyylistä ja kauneudesta.

Tervetuloa bloggaamaan MicraCutsiin!

East Side Stories lehdistöavajaiset

2008-09-21T17:27:00.010+03:00

Perjantaina Uudenmaankadun Myymälä2:ssa vietettiin Juliana Harkin, Liisa Jokisen ja Salli Raesteen valokuvanäyttelyn lehdistöavajaisia. Nissanin sponsoroimaan tapahtumaan oli kutsuttu paikalle lehdistön edustajia sekä suomalaisia tyyli- ja muotibloggareita.

(kuvassa Liisa, Juliana ja Salli)

Upeat näyttelykuvat taitelijat olivat ottaneet Micralla kiertämänsä viikon aikana. Nähtävillä on itäsuomalaisia tyylejä sekä maisemia matkan varrelta. Lisäksi Myymälässä on myynnissä myös vaatteita matkan varrelta.

Avajaisiin oli kutsuttu puhumaan ruotsalainen muotiguru, tyylibloggari ja journalisti Ebba von Sydow. Ebba puhui muotiblogien vaikutuksesta tukholmalaisten pukeutumiseen sekä kertoi kauden "must-have" vinkit.

Ebba nimesi myös suosikkikuvansa näyttelystä ja himoitsi sitä jopa oman kotinsa seinälle ripustettavaksi.

Lisäksi Ebba ja muotibloggarit istuivat kokeilemaan uutta Micran kaunista mustikansinistä 25-juhlavuotismallia, joka on ensi viikon ajan nähtävillä Myymälä2:sen edustalla.

Näyttely on kaikille avoinna ja ilmainen. Paikkana siis galleria Myymälä2, Uudenmaankatu 23. Myymälä2 on kiinni maanantain ja tiistain, mutta keskiviikkona ja torstaina ehdit vielä katsomaan tyttöjen mahtavia kuvia.

Mainoskatkon uusinta viikon 34 blogipostauksiin liittyen:

2008-09-17T10:57:00.002+03:00

Mitä on itä-suomalainen look? Vastaus on nähtävillä Juliana Harkin, Liisa Jokisen ja Salli Raesteen ideoimassa ja toteuttamassa East Side Stories -valokuvanäyttelyssä. Kuuden päivän matka Itä-Suomeen ja tuloksena näyttely, jonka pääosissa tavalliset ihmiset tyyleineen. Näyttelyssä mukana myös East Side Collection, eli vaatteita matkan varrelta.

Myymälä2, Uudenmaankatu 23, Helsinki
20–26.9.2008

KIITOS PALJON, ANTEEKSI VÄHÄN.

2008-09-15T13:29:00.003+03:00

1400 kilometriä ja kolme polttoainetankillista myöhemmin olen tyypannut Teletapin. Kuten kunnon testeissä yleensä, on aika antaa risuja ja ruusuja. Ranskalaisin viivoin.

Kiitämme:
-kaupunkiajettavuutta
-pehmeästi vaihtavaa automaattilaatikkoa
-sympaattista yleisilmettä
-varustelua (automaattivaihteet, ESP-ajonvakautusjärjestelmä, ilmastointi, Bluetooth-liitännällä varustettu audiojärjestelmä ja koko joukko fiinejä kikottimia)

Moitimme:
-minimaalisen pientä tavaratilaa
-älyavainta (turhake, joka sanoi työsopimuksen irti heti ensimetreillä)
-vähäistä vääntöä ja pieniä hevosvoimia
-epäloogista tuulilasinpyyhinten säätöviikseä (vrt. mikä tahansa saksalainen auto)
-vakionopeussäätimen puutetta
-pikkuautoksi varsin korkeaa kulutusta

Muutoin Micra on varsin lystikäs lelu. Omaan käyttöön en varmastikaan sellaista hankkisi, sillä päivittäiset ajokilometrit ovat sen verran suuret, että ne mieluummin istuu vähän tukevamman ja tehokkaamman auton ratissa. Kahden koiran taloudessa myös tavaratilan koko on auttamattomasti liian pieni. Vain toinen koirista olisi mahtunut kyytiin ja sekin ilman häkkiä. Myös polttoaineen kulutus jäi hieman vaivaamaan. 1400 kilometriä maantieajoa, josta alle 50 kilometriä moottoritiellä ja silti keskikulutus tuolla matkalla nousi yli 6,5 litraan sadalla kilometrillä. Vertailun vuoksi voin kertoa, että 300 kiloa painavampi VW Golf Variant 1.9 TDI syö allekirjoittaneen ja aviomiehen ohjastamana keskimäärin 5,1 litraa vastaavassa ajossa. Hevosvoimia kyseisessä autossa on 12 enemmän kuin Micrassa ja vääntöä perstuntumalta veikattuna melkein tuplaten.

Pikkunäppäräksi kauppakassiksi Micra tosin kelpaisi meillekin, varsinkin jos asuisimme vielä Kehä III:n sisäpuolella.

Mutta sitten asiasta painekattilaan. Muistatteko kun manasin itselleni huonoa tuuria viikko sitten vitsailemalla että toivottavasti palautan Micran ehjänä koeajon jälkeen? Meinasi nimittäin käydä köykäisesti viime yönä.

Kun aamuyöllä kahden ja kolmen välillä suhaa kodin ja kustannuspaikan väliä, niin viimeisenä sitä siinä unenpöpperössä mitään yllätyksiä kaipaisi.

Sehän ei tietenkään estänyt kahta hirveä ryykäämästä kaistalle.

Jos Teletapissa ei olisi ollut ESPtä, niin veikkaanpa, että tänään olisin ollut luovuttamassa hieman erinäköistä Nissania takaisin viikon koeajon jäljiltä. Tai sitten en olisi ollut. Ollenkaan. Vajaa satanen lasissa, aikaa saada auto täysin pysähdyksiin alle kolme sekuntia. Ei siinä jarrua enää paineta. Pyritään minimoimaan vahingot.

Silmissä ei suinkaan välähtänyt elämä filminauhana, vaan ensimmäinen ja ainoa ajatus oli, ettei laina-autoa nyt jumalauta sovi lunastukseen laittaa.

Vastaantulevien kaistan ja pientareen kautta tiukalla ohjausliikkeellä, ensin hieman jarruttaen ja sitten kaasupoljinta konetilan puolelle runtaten ja a vot! Rauhallisesti rullaten ensimmäiselle bussipysäkille, ulos autosta ja tupakka palamaan. Ei vekkejä autossa, eikä kuljettajassa, vaikka pumppu oli hirttää kiinni silkasta kauhusta.

Yhdelläkään taloutemme kolmesta saksalaisesta matalalentokoneesta väistö ei tasan tarkkaan olisi onnistunut. Viimeistään siinä kohtaa, kun kuskin puolen renkaat karahtivat soraiselle pientareelle, olisi menty metsään ihan kirjaimellisesti, sen verran tuppaavat puskemaan ohjausta.

Nissan - Turistin Volkkarit. 6-0.

Kiitoksia kuitenkin Nissanille ja Tiimille, että uskoitte Teletapin haltuuni. Oli varsin hupaisaa kengittää vaihteeksi vähän eksoottisempaa kalustoa!

Turvallista matkaa!

Kati aka Turisti

TELETAPIN TEEMABIISI

2008-09-11T15:32:00.003+03:00

Koskapa tykkään nelipyöräisistä melko lailla enemmän kuin esimerkiksi vaikkapa kaurapuurosta, on minulla ollut tapana mietiskellä jokaiselle ajamalleni autolle auton tunnelmaan ja olemukseen sopiva teemalaulu.

Kahdelle saksalaiselle matalalentokoneellemme olen omistanut tämän pätkän. Siitäkin huolimatta että toinen on diesel.

Sunnuntaiajelulla kera vuosikerta-Kuplan kuuntelen aina tätä.

Kun erään kerran ajelin vanhaa Trabantia pitkin poikin Unkaria, pyöri mielessäni tämä.

Ja kun suhasin Irlantia päästä päähän vuosikerta-Camarolla, niin luonnollisestikin luukutin stereoista tätä.

Tänään ajelin Karjaalle ja Kytäjän kautta takaisin Teletapilla ja radio sattui soittamaan tämän.

Sopi mielestäni tunnelmaan kuin nyrkki silmään, varsinkin kun tiellekin oli vedetty ihkauusi ja ah-niin-sileä asfaltti. Pakko kai myöntää, että tykkään tuosta nelipyöräisestä pikku turhakkeesta, vaikkei sen takakonttiin mahdukaan kahta koiraa ja kolmea ostoskassia.

NIUHO AKKA

2008-09-10T20:33:00.005+03:00

Vaikka väitetty maailmanloppu ei sitten tänään tullutkaan, niin allekirjoittanut suhasi kyllä pitkin pääkaupunkiseutua tukka putkella kuin maailmanlopun edellä.

Töihin-lääkäriin-töihin-tukkuun-kotiin-töihin-kouluun-kauppaan-kotiin.

En oikein tiedä pidänkö Teletapin maantieajo-ominaisuuksista. Jos se olisi minun, niin ensitöikseni vaihtaisin ainakin nuo leveät ja matalat nakit vähän järjellisempiin. Säästäisin polttoainetta ja tärykalvojani.

Micra on pieni ja köykäinen kulkupeli. Sen renkaat eivät välttämättä tarvitse olla kokoa 185/50-16''. Vannekoko on siedettävä tuollaisenaan, mutta renkaan leveys ja matala profiili eivät ole omiaan tekemään ajosta järin nautittavaa. Ei etenkään jos kilometrejä tulee mittariin päivässä yli kaksisataa. Eikä etenkään jos ne kilometrit ajetaan pääkaupunkiseudun hävyttömän kurjilla asfalttipinnoilla, jotka ovat surkean ylläpidon ja silkan idiotismin ansiosta karheat ja urista muhkuraiset. Vähemmän leveyttä nakkiin ja viisitoista milliä lisää profiilia, niin korvat eivät soisi tilliä Helsinki-Nurmijärvi pikataipaleen jälkeen.

Positiivista tosin on se, että vaikka Micra ei mikään tykki olekaan, niin hyvin sillä pysyy muun liikenteen mukana, enkä itse ainakaan ole vielä törmännyt muita kuskeja vaivanneeseen ongelmaan, että isommat paahtavat reikä otsaluussa ohi vaikka väkisin. Tosin tähän kohtaan todettakoon, että minulla on todistetusti keskimääräistä raskaampi kaasujalka ja poliisikin siitä jaksaa aina aika ajoin muistuttaa. Ja ihan syystä.

Mutta se rengasmelu!

Niille, jotka eivät mahdollisesti nihkeilyäni ymmärrä, voin hieman valottaa syitä kranttuiluuni. Istun perskohtaisesti kuskin jakkaralla joka vuosi keskimäärin 60 tuhatta kilometriä. Jos tuon matkan ajaa keskimäärin n. 90 kilometrin tuntivauhtia, se tekee noin (hui helvetti!) 666 tuntia autoilua vuodessa. 666 tuntia on liki 28 vuorokautta. Neljä viikkoa. Yötä päivää. Työviikkoina laskettuna se olisi melkein 18 viikkoa, eli neljä ja puoli kuukautta, olettaen, että viikossa saisi kaksi vapaapäivää.

Se on aika paljon. Enemmän kuin tavallisella duunarilla keskimäärin.

Mutta siinä neljän ja puolen kuukauden rupeamassa on puuteroimatonkin ahteri sen verran kovilla, että autolta vaatii tiettyjä ominaisuuksia.

Rengasmeluun ja leveiden renkaiden tuottamasta ylimääräisestä kitkasta johtuvaan ylimääräiseen polttoaineen kulutukseen voi tosin vaikuttaa hyvin helposti itse. Lääke löytyy rengasliikkeen varastosta.

Vaan kun tuo Teletappi, joka kaikesta huolimatta alkaa vähitellen sydäntäni sulattelemaan, ei ole minun.

Hö.

TELETAPPI

2008-09-09T17:00:00.003+03:00

Siinä minä olin, keskellä synkkää syysyötä iskemässä Micraa tulille, kun tuli tenkkapoo.

Älyavaimesta hyytyi paristo.

Kello naksutteli menemään aamukolmea ja alkoi olla kiire kustannuspaikalle huttua keittelemään. Ei starttaa. Ei kirveelläkään, eikä minulla ollut aikaa jäädä opiskelemaan analogisen avaimen esiin kaivamista älyavaimen syövereistä.

Onneksi vieressä seisoi uskollinen sotaratsu, saksalaisen insinööritaidon kliimaksi.

Työmatka sujui siis totuttuun tapaan farkkudieselin puikoissa.

Ilta-ajelulle sentään pääsin, kun käyttöoppaasta tavasin ohjeita sen perinteisen avaimen käyttöön.

Tyypitin Micraa Nurmijärven ja Vihdin pienillä sivuteillä. Kikkailin menemään ESPillä ja ilman, hain ohjaustuntumaa sateen liukastamalla öljysoralla ja revin irti kaiken mitä nyt nuhaisesta ykspistenelosesta irti saa.

Ja saahan siitä, jos ei ole tolkuton hoppu. Tai jos on ja ei niin välitä kiljuvasta kierroskoneesta ja varsin hervottomasta rengasmelusta. Ajonvakautusjärjestelmä tekee tosin mielestäni ohjauksesta harvinaisen tunnottoman ja liukkaalla, mutkaisella tiellä tunnoton ohjaus pakottaa harkitsemaan kahdesti miten kurvista ulos tullaan. Ilman ESPtä ohjaustuntuma parani huomattavasti, mutta samalla kertaa kyllä muisti ajavansa lyhyen akselivälin autolla. Meininki muistutti ruohonleikkurin moottorilla varustettuja lastenrattaita.

Taajamassa Micra, jonka lievästi tragikoomisesti sijoitellun radioantenninsa vuoksi ristin Teletapiksi, toimii kuten pikkunäppärän kaupunkiauton pitääkin. Kevyt ohjaus ja lyhyt akseliväli tekee auton pyörittelystä todella helppoa, vaikkakin automaattilaatikko autoa aika lailla laiskistaakin. Henkilökohtaisesti preferoin manuaalivaihteistoa. Micran hyväksi on tosin todettava, että pienestä koneesta ja nelipykäläisestä automaatista huolimatta vaihtaminen on erittäin sulavaa, eikä esimerkiksi VW Polon perinteiselle automaatille ominaista nykimistä ilmene oikeastaan ollenkaan.

Ei siis välttämättä mitenkään negatiivinen ajokokemus, vaikka äärimmäisen skeptinen alkuun olinkin.

Huomenna sitten kovaa maantieajoa.

Aamuyöllä kolmen aikaan kokeillaan paljonko Teletapista irtoaa tehoa moottoritiellä.

SYÖN SANANI

2008-09-08T14:35:00.003+03:00

Nythän on niin, että joskus kymmenisen vuotta sitten vannoin eräälle Nipponin nelipyöräisiä kaupittelevan isän komealle pojalle, että vaikka naimisiin menisimme, niin silti en riisikupilla ajaisi.

Ville, minä syön nyt sanani, vaikkemme koskaan menneet edes kihloihin.

Kaksitoista vuotta saksalaisten autojen ratissa ja nyt ne tahtovat minun ajavan Nissanilla. Todella pienellä Nissanilla.

Ja minähän ajan.

Minä olen niitä harvoja naisia, jotka rakastavat autoilua. Minulla itselläni on niitä kolme. Kaksi VW Golfia ja yksi vuosikerta-Kupla. Kaksi ensin mainittua kiidättävät minua ja Miestä töihin, harrastuksiin, illanistujaisiin, Pohjois-Savoon ja minne nyt ikinä keksimmekin lähteä. Kuplalla fiilistellään kauniina kesäpäivinä hiljaisilla kyläteillä, vaikka on sillä kerran suutuspäissään tullut Lappiinkin ajettua. Ja takaisin. Alle kolmessa vuorokaudessa.

Nyt se talvehtii autotallissa ja odottaa josko perusteellinen restaurointi pian potkaistaisiin käyntiin.

Se ei kuitenkaan tapahdu tällä viikolla, sillä tällä viikolla minä tyypitän tuon Itämaan Ihmeen, jonka joku toinen toivottavasti saa ensi viikolla omaan käyttöönsä.

Ehjänä.

Viikon 37 Micra Cuts tähti

2008-09-08T13:03:00.003+03:00

On aika sanoa kiitokset Minnille ja esitellä viikon 37 Micra Cuts tähti.

Nurmijärveläinen Kati kirjoittaa blogia Turisti, jonka hän määrittelee henkilökohtaiseksi päiväkirjakseen, jonka kirjoitukset eivät koskaan ole olleet järin asiapitoisia, saati sisältäneet muuta kuin kärkeviä mielipiteitä ja pieniä tuokiokuvia jokapäiväisestä elämästä.

Teräväkielisen Katin hauskaa blogia pääset lukemaan täältä

Mainoskatko viikon 34 blogipostauksiin liittyen:

2008-09-08T11:50:00.006+03:00

Myymälä2, Uudenmaankatu 23, Helsinki

20–26.9.2008

Hajahuomioiden heiheit ja kiitokset

2008-09-08T08:54:00.006+03:00

Olen melkein kasvanut auton takapenkillä. Asuimme Hämeessä ja Keski-Suomessa ja isovanhemmat ja kesämökit olivat Pohjois-Savossa: uinuvat Putaat, Konginkankaat ja Laukaat ovat kovin tuttua maisemaa. Kotomaa tuli kohtalaisen tutuksi muutenkin, koska 70-luvulla oli yleisenä tapana matkailla autolla ristiin rastiin. Yhden kesäloman vietin serkkupojan kanssa kuplavolkkarin takapenkillä Ahvenanmaalla. Turvavöistä ei tuohon aikaan ollut tietoakaaan, joten reviirinämme oli penkin lisäksi myös jalkatila.

Näitä samoja matkustusmuistoja kai halusin neljän päivän pikaretken muodossa tarjota omillekin lapsilleni. Junamatkailu on sujuvaa ja helppoa, mutta junaa ei oikein voi pysäyttää halutessaan. Auton voi. Ajoimme säntillisesti, vielä paljon spontaanimminkin olisi voinut poikkeilla etukäteen suunnitellulta reitiltä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme suunnistaneet geokätkörastilta toiselle, nyt bongasimme reitin varrelta "vain" viisi kätköä.

Tuhannen kilometrin aikana ehtii törmätä kummiin tyyppeihin.

Micra jatkaa tänään matkaansa, olkoon keli sille suotuisa ja tie edessä avoinna. Toivotan hyviä seikkailuretkiä myös seuraavalle Micra-kuskille!

Erityiskiitokset Juvan Neste Kettulan tytöille, jotka poimivat kännykkäni talteen ja vastasivat siihen, joten osasimme palata sujuvasti hakemaan sitä oikeasta paikasta!

Ruosteenpoistokuuri

2008-09-07T20:27:00.005+03:00

Ajosuunnitelmamme piti hyvin. Ajoimme rastit 1-4 ja lisäksi teimme pienen päiväretken rastien 3 ja 4 välillä. Ajokilometrejä kertyi neljän päivän aikana noin 1100 km. Bensankulutus pysyi maantieajossa alle kuuden litran, mutta heti jos kurvaili taajamissa pidempään, se nousi yli kuuden litran.

Sää suosi. Vain viimeisenä päivänä, tänään sunnuntaina, ajoimme hetken verran vesisateessa. Hirviä ei onneksi näkynyt, jäniksenraatoja sitäkin enemmän. Micra otti matkalla puskuriinsa tuhansien hyönteisten verta ja kylkiinsä kuraa. Ajoimme muutamaan otteeseen mökkiteitä, joissa oli mahdotonta väistellä lätäköitä.

Tänne johti mutkainen soratie:

Tämän söpöläisen bongasimme jalan, geokätköä etsiskellessämme:

Tältä näyttää Suomi Micran takapenkiltä:

Reissu opetti ainakin sen, että automaattivaihteista autoa on mukava ajaa ja että ajotaitoni ei ehkä olekaan niin ruosteessa kuin olin kuvitellut. Kyllä minusta vielä kelpo kuski tulisi jos vain ajaisin säännöllisesti. Kenties treenailu Micralla toimii kimmokkeena jatkaa autoilua.

PS. Rapa Micran kyljissä luo söpöön hopeisuuteen jämäkkää särmää.

Micra-rallia

2008-09-05T17:26:00.006+03:00

Ajoa on takana nyt himpun alle 500 km ja kaikki ok. Olen ehtinyt kahden päivän aikana ajaa kaupungissa, motarilla, perusmaantiellä ja soratiellä, jossa on harjoitellut eräs Suomen tunnetuimmista rallikuskeista. Tämän päivän etappimme oli varsinainen pikataival; olimme perillä oletettua aikaisemmin, koska ajaminen tuntui niin kovin hyvältä ja helpolta.

Ajotuntuma palautuu kilometri kilometriltä. Olen pitänyt mielessä ruosteenpoistotunnin antaneen autokoulunopettajan vinkin: jos yhtään alkaa tuntua siltä, että auto ei ole täysin hallinnassa tai sen ohjaamiseen pitää erityisesti keskittyä, kannattaa löysätä kaasua. Yksinkertainen juttu, mutta joskus vaikea muistaa.

Automatkan eksoottisuus on karissut nopeasti: lapset ovat huomanneet, että autossa matkustaminen ei ehkä olekaan niin kamalan kivaa. Hauskinta on päästä perille ja lähteä, itse matka on tylsää kökkimistä, radion kuuntelua, maisemien katselemista ja Akkareiden lukemista. Hyvä niin, koska heidän käsityksensä automatkailusta on ollutkin aivan liian glamoröösi.

Micraan lapset ovat aivan rakastuneet, koska se on niin söpö. Onhan se, ja yllättävän mukava ajaa myös maantiellä. Auto ei tunnu kamalan pieneltä, vaikka pieni onkin. Myös tavaratilat ovat yllättäneet. Peräkontissa on kolme makuupussia, kaksi keskikokoista matkakassia, kaksi kangaskassia, lasten kumisaappaat ja yhdet saapikkaat kuskille. Huomautan, että lisäksi kuskilla on myös Clarksin mainiot mokkasiinit - oivat ajojalkineet - ja yhdet pistokkaat. Kuulun kenkähemuleiden heimoon.

Auton säätimet ovat tuottaneet hieman päänvaivaa. Todennäköisesti ajelin koko eilisen päivän pelkät parkit päällä ja pyyhkimien kytkinkin vaati hieman opettelua. Juuri kun luulin oppineeni sen, painelinkin aina vahingossa takalasin pyyhkijän päälle. Ratissa olevat nappulat radiolle ovat olleet ahkerassa käytössä.

Micra-kuski Niklas oli tutkaillut ajotietokoneelta bensankulutusta ja minäkin olen sitä nyt seurannut. Eilen kulutus näytti 6.8 l/100 km, mutta kun tänään nollasin mittarin ja ajoin maantiellä, alimmillaan kulutus oli 5.4 litraa.

Huomenna näytämme Micralle kuskin lapsuusajan kesämökkimaisemia ja sunnuntaina suuntaamme nokan kohti Helsinkiä.

Käytännön ajoharjoittelua

2008-09-03T20:48:00.009+03:00

Olen suorittanut ajotestejä itselleni joka päivä. Tänään kyysäsin ilman pahempia kommelluksia lapset harrastuksiin aivan kaupungin toiselle laidalle. Vain yksi missattu kääntyminen ja sekin hoitui uukkarilla umpikujan päässä.

Kokeilin myös tankkaamista. Viimeksi olen ollut tankilla varmaan yli kymmenen vuotta sitten, joten oli mukava huomata, että osasin, ihan itse. Eikä ollut edes vaikeaa. Vanhat taidot tuntuvat olevan vielä jossain ihon alla, moni asia muistuu mieleen ajaessa. Ajoin todella paljon ikävuosina 18-20 ja vielä senkin jälkeen useana kesänä, kun teimme miehen kanssa pitkiä autoreissuja ympäri Suomen.

Kaipaan vanhanaikaista kasikympin lätkää tai jotain muuta merkkiä, joka osoittaisi, että tässä vähän niinkuin harjoitellaan... Silloin ei ehkä tuntisi itseään niin tyhmäksi, kun ajaa rajoituksen mukaan kahdeksaakymppiä tai jopa yhdeksääkymppiä (hui!) ja kaikki porhaltavat ohi.

Ja mitäkö vanhemmat puuhaavat sillä välin kun lapset treenaavat hiki päässä? Suurin osa ajasta menee tietysti penkiä kuluttaen ja treenejä seuraten, mutta joskus ehtii vähän herkuttelemaankin:

PS. Huomenna aiomme startata The Suurelle Autoretkelle. Päivityksiä luvassa viimeistään perjantaina.

Matkaan taas lähden nyt, laiskotellen

2008-09-03T11:14:00.009+03:00

Ellei huomenna sada akkoja ja äkeitä, Micra lähtee melkoiselle vaellukselle. Kun on auto alla, sitä on ajettava, sano. Lapsille on ruinattu lupaa koulusta ja eskarista, mies ohjeistetaan hoitamaan ja viihdyttämään gerbiilejä vakkarihoitajien poissaolon aikana.

Lapsemme ovat niin tottuneet julkisilla liikkumiseen tai kävelemiseen ja fillarointiin, että heille automatka ei suinkaan ole tylsä siirtymä paikasta toiseen, vaan Suuri Seikkailu, jossa kaikki on uutta ja jännää. Pari kunnon eksymistä voisi olla poikaa, harmittavasti vain Oikotien reittihaku tuottaa tulokseksi säntillisyydessään jopa huvittavia ajo-ohjeita. Eksyminen lienee siis melko epätodennäköistä.

Reittisuunnitelmassa on neljä pätkää:
1. kotoa siskon luo soittamaan Guitar Heroa 272,3 km
2. siskolta siskon avokin luo landelle 49,1 km
3. landelasta mutsille/mummolle, sisko mukaan henkiseksi tueksi ja apukuskiksi 138,6 km
4. mutsilta/mummolta takaisin kotiin, sisko edelleen kyydissä kulkien 392,6 km

Tarkoitus on myös testata reilusti matkan varrelle osuvia huoltamoita: vieläkö niistä saa yhtä hyviä korvapuusteja ja munkkeja kuin muinoin 70-luvulla. Harmi kun lasten hampaat eivät heilu: ainakin yhden oman maitohampaani muistan lähteneen huoltamon jätti-isoa korvapuustia haukatessa. Aiomme pysähtyä kun siltä tuntuu, vaikka ihailemaan kauniita maisemia. Kiireen, velvoitteet ja etenkin kaikki deadlinet unohdamme autuaasti pariksi päiväksi. Luovaa työtä tekevänä uskon vahvasti joutilaisuuden voimaan: kun muutaman päivän relaa ja tekee jotain ihan muuta, ajatus kulkee aivan eri tavalla ja työtkin vamistuvat kuin itsestään.

(biisi alkaa noin 0:40)

Ostoksilla ja seikkailuretkellä

2008-09-02T20:08:00.011+03:00

Luulin Micran peräkonttia niin minimaalisen pieneksi ettei sinne mahtuisi mitään käsilaukkua isompaa. Väärin. Konttoseen sopi vallan mainiosti kolmen kilon jyrsijäpurusäkki, normaali ruokakassi ja kaksi uutta tyynyä (jep, sisäinen sulovilen huuteli heti tarjouskyltin kohdalla) sisältänyt kassi. Jos vallan olisi halunnut tunkea, toinenkin ruokakassi olisi Micraan mahtunut.

Luulisi tietysti, että hamstraamme hulluna nyt ruokaa kun saamme kaiken kuljetettua kotiin niin kätevästi. Väärin. Olemme oppineet ostamaan kerralla vain 1-2 päivän ruokatarpeet ja tavasta on vaikea irrottautua. Kun tänään lähdin ex tempore kauppaan ihan vain siksi, että autolla ehdin sinne nopeasti ja pääsin kuivin jaloin sisään, en osannutkaan ostaa mitään kovin järkevää, koska olen tottunut suunnittelemaan ostokset hyvinkin tarkasti. Kun käyttää lihasvoimaa, ei halua raahata mitään ylimääräistä. Yleensä ruokaostokset kulkevat hyvin joko kangaskassissa tai repussa.

Olen melko varma, että pidempiaikainen autoilu aiheuttaisi - ainakin aluksi - yllättävää ruokabudejtin paisumista, kun ostoksia ei ehkä tulisi suunniteltua niin tarkasti ostosten kuljetuspuolen hoituessa moottoroidusti.

***

Esikoisemme kulkee jalkapallotreeneissä ja peleissä ympäri stadia. Yleensä matkat hoituvat isän kanssa fillaroiden, bussilla tai kaverin äidin kyydissä. Tänään lähdimme peliin koko perhe. Hiljaisia poikia takapenkillä, eivät olleet ihan varmoja mikä on äidin päivän ajokunto. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, kiitos hyvän kartturin. Kokemattomankin on helppo ajaa, kun koko ajan saa selkeitä ohjeita, "suoraan", "seuraavasta vasemmalle", "sitten oikealle". Vähän tulee autokouluajat mieleen... paitsi ettei mieheni seksistisesti ajata minua minihameisten naisten perässä eikä tarjoa suklaamunia sisältävää pussia pyytäen kokeilemaan vanhan miehen munia. 17-vuotiaana sitä vain hämmentyneenä hihitteli noille jutuille, mutta nykyään pistäisin auton parkkiin ja ottaisin yhteyttä kuluttaja- asiamieheen vaatien asiallista autokoulupalvelua.

Kun esikoinen pelasi, kuopus ja minä geokätköilimme. Kätköä ei tällä kertaa löytynyt, mutta teimme mukavan raikkaan etsintäretken vesisateessa. Saldo: märät housunlahkeet, hyvät maisemat ja paljon (bongattuja, ei kerättyjä) punaisia kärpässieniä.

Ajeluretki sujui ihan mallikkaasti, onneksi. Ei olisi mukava törttöillä Micran ratissa mitenkään kamalan huomiota herättävästi, koska auto toden totta herättää huomiota. Mies raportoi ajomatkan aikana lukuisista perään kääntyneistä päistä. Paineita, paineita.

PS. Esikoisen peli päättyi häviöön, mutta tehtyjen maalien tili karttui jälleen yhdellä, jei!

Kuski on ruosteessa, auto ei

2008-09-01T15:19:00.007+03:00

Micra on tämän viikon nelihenkisessä autottomassa lapsiperheessämme. Ohjelmassa tulee olemaan tavallisia kauppareissuja, ylimääräisten vaatennyssäköiden kuljettamista kirpparille ja UFF:n laatikoihin, lapsen kuljettamista fudisharjoituksiin ja judotreeneihin ja mahdollisesti yksi pidempi automatka. Aion blogata fiiliksistäni ahkerasti. Kuviakin on luvassa, mutta ei vielä tähän ekaan postaukseen. Teknisiä ongelmia = piuha kateissa.

Virallisessa esittelyssä mainittujen blogien lisäksi minulla epälukuinen liuta muitakin blogeja ja koko elämäni on tällä hetkellä hyvin kirjoitusvoittoista. Kirjoitan vähän kaikenlaista, huvikseni ja työkseni, lisäksi opiskelen kirjoittamista ja teen parhaillaan gradua. Tieteellinen osio on noin 95 prosenttisesti valmis ja taiteellinen osio (monologinäytelmä) valmistuu sekin ihan pian... Micralla kurvailu saattaa hidastaa hieman näytelmän valmistumista, etenkin jos kelit pysyvät hyvänä ja pääsemme lähtemään loppuviikoksi suunnitellulle retkelle.

Ajoin kortin aikoinaan heti 18-vuotiaana ja ajoin paljon. Pienellä paikkakunnalla auto oli jonkinasteinen välttämättömyys ja myönnettäköön, myös statussymboli. Autolliset olivat itsenäisempiä kuin autottomat kaverinsa. Perheessämme oli aina kaksi autoa ja melkein aina toinen niistä oli neuvoteltavissa omaan käyttöön. Kamalaa bensantuhlaustahan se oli: ajettiin huviajelua, välillä suoranaista p...urallia ympäriinsä ja piipahdettiin kahvilla 30 kilometrin päässä.

Ajamaan opettelin Opeleilla, Asconalla ja Corsalla. Toinen oli dieselvehje, toinen bensakone, toinen valkoinen, toinen punainen. Kun aloitin paikallislehden toimittajana, ostin oman auton, sinisen Talbot Horizonin, jolla huristelin joka aamu noin reilun 30 kilometrin työmatkan konttuuriin ja lisäksi satoja kilometrejä työajoa viikossa. Suhteeni omaan autoon oli luottava ja lämmin, vaikka se aika kamala kosla olikin. Suhde päätyi ennen aikojaan kun muutin Helsinkiin. Talbot meni myyntiin ja minä siirryin käyttämään ratikoita, busseja, metroa ja junia. Autoilu unohtui.

Nykyään ajan käytännössä hyvin harvoin, 1-2 kertaa vuodessa. Siksi luinkin suurella mielenkiinnolla Pinserin Riitan autoilukokemuksista, jännittämisestä ja epävarmuudesta jota autoiluun liittyy. Kuulun City Car Clubiin, mutta olen äärimmäisen laiska ja pihi vuokraamaan autoa: kun on vuosikausia tottunut liikkumaan julkisilla kulkuvälineillä, auton vuokraaminen tuntuu turhalta, varsinkin siinä vaiheessa kun muistaa, että huolettoman kyydissä olemisen sijaan joutuu ihan itse etsimään reitit ja selviytymään liikenteen seassa. Se hieman stressaa nytkin, mutta toisaalta juuri siksi halusin Micra-kuskiksi. Miten autoiluuni vaikuttaa se, että auto on pihassa ja käytettävissä koko ajan? Voisinko vielä tottua päivittäin tai edes viikottain autoilevaksi ihmiseksi?

Kävin joitain vuosia sitten ns. ruosteenpoistotunnilla autokoulussa ja oli aika lohduttavaa kuulla, että hallitsen auton hyvin ja osaan ajaa pahemmin törttöilemättä. Ongelmani on sama kuin lukuisten muidenkin keski-ikäisten naisten; pitäisi saada lisää itseluottamista ajamiseen. Ja sitähän saa vain ajamalla.

Ensimmäinen rohkeustesti on suoritettu. Kävin heittämässä autolla heti sen saatunai pikkiriikkisen lenksun ja parkkeerasin sen, samalla automaattivaihteisiin tutustuen. Pian lähdemme kokeilemaan montako kauppakassia Micran peräkontti vetää. Autolla ajaminen sinänsä ei pelota, se on kutkuttavaa ja kivaa, jopa liiankin kivaa kaltaiselleni viheriäiselle joukkoliikenteen kannattajalle...

Viikon 36 Micra Cuts Tähti

2008-09-01T10:57:00.002+03:00

Kiitos MouMou! Hopeanuoli palaa Jyväskylästä takaisin Helsinkiin, ja auton rattiin astuu Minni. Blogissaan Hernekeppi Minni kirjoittaa vanhemmuuteen, äitiyteen ja naiseuteen liittyviä juttuja. Lisäksi Minni kirjoittaa mm. myös käsityöblogissa Tekele & Tuunaus, joka on useamman tekijän yhteinen blogi.

Tällä viikolla pääsemme seuraamaan kuinka Micra soveltuu lapsiperheen arkeen.

Tervetuloa mukaan Minni!

Hyvästit

2008-08-31T19:15:00.002+03:00

Minun piti käydä vielä nappaamassa söpö pusukuva minusta ja Micrasta, mutta autoon ihastunut poikaystäväni oli lähtenyt (jälleen) ajelemaan! Kiitos tästä! Miehet - huoh. Viikko kului aivan liian nopeasti ja harmittaa todella, etten ehtinyt täyttämään pakastintani, vaikka suunnittelin niin. Tästäkin syyt poikaystävän niskoille.:/ Huomenna olisi sitten edessä hyvästit ja auton luovutus.

Oli ihanaa, kun sain ajella isoon markettiin ja ostaa kaikkia ihania ruokia, joita lähi-Siwa ei tarjoa. Oli ihanaa, kun sain ajella kotiin ja hyvästellä rakkaan kissani ennen sen kuolemaa. Oli ihanaa, että sain ajella viikon "omalla autolla", koska te annoitte minulle tämän mahdollisuuden.

Kiitos Nissan!<3

Mission: IKEA

2008-08-29T15:00:00.000+03:00

En todellakaan lupaa noudattavani seuraavaa listaa, mutta ainakin minulla on jotakin, johon turvautua, jos paniikki iskee! Tässä siis luonnos Ikeaa varten laaditusta ostoslistasta:

* * *

No niin, nyt on matka Ikeaan takana ja seuraavat asiat raahasin mukanani kotiin:

* tummanruskeat verhot
* pinkki jääpalamuotti
* suljettavia muovipusseja

Ostin siis listastani vain murto-osan! Ikean matkallani keskityin ostelun sijasta enemmän katseluun ja törmäsinkin mm. tällaiseen näkyyn:

Täytyy muuten sanoa, että autoni herättää kyllä kiitettävästi huomiota missä ikinä liikunkin. Eilenkin yllätin erään harmaantuvan keski-ikäisen miehen kurkkimasta ohjaamoon parkkipaikalla. Avasin ovet kauempaa, minkä seurauksena mies vilkaisi pelästyneenä minuun ja käveli muina miehinä pois. Niinpä niin!:D

Maid for Micra

2008-08-27T16:00:00.001+03:00

Koska käytössäni on viikon ajan asusteista suurin eli auto, täytyy minun luonnollisesti miettiä, mitä puen ylleni ajellessani laina-autollani. Kasasin nettikaupoista unelma-asut, joihin sisältyy ajon aikana pidettävät matalat kengät ja korkeammat kengät edustustehtäviin. Valitkaahan suosikkinne!:)

Micra Mermaid

mekko - Forever 21
kengät - Asos
koru - H&M

Car Cinderella

mekko - Forever 21
kengät - Asos
koru - H&M

Wheeling Wonder Woman

mekko - Forever 21
kengät - Asos
koru - H&M

Mikä asu sopisi parhaiten Hopeanuolen pariksi?

Tarina tytöstä, joka vihasi Nissaneita

2008-08-26T14:00:00.001+03:00

Olen vihannut Nissaneita viimeiset seitsemän vuotta. Olen huutanut vanhemmilleni, koska he edes harkitsivat kyseisen automerkin ostamista. Olen nauranut ystävälleni, joka oli ylpeä kovaa kulkevasta ja kauniista Nissanistaan. Olen kirjoittanut vihaisia mielipiteitä ja tuhahdellut säälivästi ihmisille, jotka edes puhuvat kyseisestä merkistä. Ja nyt minulla on viikon verran oma Nissan käytössä. Nissan, joka on vieläpä aika söpö.

Teitä varmastikin kiinnostaa syy tähän naurettavaan kiukutteluuni? Kaikki alkoi silloin, kun olin vielä nuori ja asuin kotona vanhempieni luona. Olin kuolettavan ihastunut erääseen nuoreen mieheen, joka ajeli kylällä hienolla autollaan ja hymyili niin, että polvet menivät veteliksi. Olin mielestäni onnekas, kun tämä nuorukainen vihdoin huomasi minut. Aloimme tapailla ja hiljalleen huomasin pitäväni miehestä koko ajan vain enemmän. Tykkäsin ajella hänen kanssaan metsäteillä ja jutella hassuja. Unelmoin yhteisestä tulevaisuudesta, yhteisestä elämästä, yhteisestä autosta. Ehkä pitäisimme hänen Nissaninsa.

Tai ehkä hän jättäisi minut säälittävällä tavalla eli katoamalla ilmoittamatta sanallakaan minulle erostamme. Hän ei vastaisi puheluihini eikä näyttäytyisi silmissäni. Kunnes eräänä iltana näkisin hänen ajeluttavan toista tyttöä meidän tiellämme, meidän autossamme! Kun näin lopulta kävi, itkin monta viikkoa ja vannoin, etten ikinä enää rakastuisi mieheen, jolla on Nissan. Päätin olla menemättä lähellekään noita autoja, joissa tiivistyy petturuus ja sydänsurut. Toisinpa vain kävi!

Tässä siis elämänohje kaikille nuorille naisille, joita on joskus satutettu pahemman kerran:

Vika on miehessä, ei autossa!:D

(logo täältä, sydän täältä)

Suunnittelua

2008-08-25T13:00:00.002+03:00

Jo ennen kuin hopeinen pikkuauto ilmestyy pihaamme, olen suunnitellut tarkkaan, minne sillä huristelen. Ensin kävisin Ikeassa ystäväni ja pikkusiskoni kanssa, sitten Ideaparkissa shoppailemassa, jonka jälkeen kävisimme ehkä (poikaystäväni työvuoroista riippuen) tervehtimässä maailman parasta anoppiani ja ennen auton luovutusta ajelisimme Lidliin tms. ja ostaisimme pakastimen täyteen lihaa. Krhm, siis ruokaa!;) Jos luvassa on matkailua, aiheesta on ehdottomasti tehtävä postaus. Tässä teille sellainen:

Jotta matkasuunnitelmasta tulisi virallinen, piti minun laatia oikein karttaan perustuva demonstraatiokuva! Koska maantietoni on huono(in ikinä), älkää kiinnittäkö paikkojen sijaintiin huomiota, vaan keskittykää olennaiseen!;)

Kuvallista tietoa matkastani saatte myöhemmin. Kotikäynnistä tai ruokakauppaan ajelusta en aio raportoida, mutta luvassa taitaa olla suuremman luokan Ikea-postaus. We'll see! Matka alkaa huomenna.

Viikon 35 Micra Cuts tähti

2008-08-25T12:36:00.003+03:00

Kiitos Juliana, Liisa ja Salli menneestä viikosta ja mahtavista kuvista Itä-Suomen kiertueelta.

Tällä viikolla Micralla pääsee ajamaan MouMou. Blogissaan MouMou kirjoittaa häntä kiehtovista trendeistä ja tyyleistä, hyvästä ruoasta sekä yliopiston omituisuuksista.

Tervetuloa mukaan!

2008-08-23T00:02:00.000+03:00

2008-08-22T23:59:00.000+03:00

Imatran kosken uoma

2008-08-22T23:56:00.000+03:00

Liisa ja Imatran Valtionhotelli

2008-08-22T23:54:00.000+03:00

Konnunsuon baari

2008-08-22T23:45:00.003+03:00

Julle jututtaa ihmisiä baarissa

Ruusut

2008-08-22T23:45:00.002+03:00

Ruusut
Originally uploaded by liisa!

Muodin Vuoksi -liikkeen takahuoneen seinää Imatran Vuoksenniskalla. Kukka on ollut yksi reissumme teemoista vallankin kirppariostoksilla. Lisää kukkia luvassa matkastamme kertovassa East Side Story -näyttelyssä, joka tulee esille syyskuun lopulla Myymälä2-galleriaan Uudenmaankadulle Helsinkiin. Seuraa ilmoittelua!

Back to school

2008-08-22T23:41:00.001+03:00

Back to school
Originally uploaded by liisa!

Vuoksenniskan keskustassa oli mahtavia tyylejä, kivoja kauppoja ja ihana taajamatunnelma. Muodin Vuoksi -liike oli ehkä paikan parhain juttu. Eikä vähiten nimensä ansiosta.

Kuvassa kampaamo Hiuskulman Back to school -mainontaa.

2008-08-22T23:36:00.000+03:00

Turistihovi, Kouvola

Rajatori

2008-08-22T23:34:00.001+03:00

Rajatori
Originally uploaded by liisa!

Rajatorin kirppis Imatralla oli kiinni ja vettä satoi kaatamalla.

Mikkelin torilla

2008-08-22T23:27:00.003+03:00

Matkamme yhden kohokohdan piti oleman Mikkelin tori, jolla toivoimme voivamme yhtyä perinteiseen pilluralli-letkaan. Rallimme kuivui kuitenkin kasaan. Olimme nimittäin torin ainoat ajelijat. Torin vinoparkissa oli pari lupaavannäköistä kiesiä, mutta siis vain parkissa. Ehkä klo seitsemän oli liian aikainen ajankohta vai onkohan Mikkelin rallirinki siirtynyt jonnekin muualle?

2008-08-22T21:07:00.003+03:00

Kohta on viikon reissu takana. Helsinki-Kotka-Hamina-Kouvola-Lappeenranta-Mikkeli-Helsinki. Viimeisenä yöpymispaikkana mahtava Tertin kartano. Harmi ettei ehditä nauttia siitä kunnolla, sillä aamulla lähdetään takaisin Helsinkiä kohti ja suoraan häihin!
Huomioita matkalta:
-Noin 6 vaatetta riittää autoreissulle.
-Yhdet kengät, jos ne on vettä kestävät sandaalit.
-Mukaan tyhjä laukku kirppislöytöjä varten.
-Muista juoda vettä, muuten iskee väsymys.
-Silmät auki liikenteessä, eli seuraa tienviittoja.
-Jos auto ei toimi, se on kuskia fiksumpi.
-Sävel Radiosta tulee paras road trip soundtrack
-Itä-Suomessa suositaan farkku-asuja, kukkakuoseja ja lippiksiä.
-Useimpien suomalaisten naisten nimi on Eija.

2008-08-22T15:49:00.001+03:00

Kauan odotetut munkki-kahvit Saimaan rannalla.

Imatra Finland

2008-08-22T10:45:00.000+03:00

2008-08-22T10:35:00.002+03:00

Patruska eli riisipiiranen oli aamiaispöydän ehdoton suosikki! Tänään onkin coachilla tekemistä koska ryhmän henkinen ja fyysinen kunto on erittäin huolestuttavassa jamassa. Tukka on koko ajan huonosti, ei mitään kivaa päälle pantavaa, omia kuvaustaitoja epäillään, keho huutaa urheilua, selkä on kipeä hetekalla nukkumisesta. Nyt otetaan kaikki irti viimeisestä päivästä ja aloitetaan ryhmähalauksella. Reipasta kävelyä kirpputorien suuntaan ja sinkoilua ihmisten perään.

East Side Spinsters

2008-08-22T10:29:00.000+03:00

2008-08-22T09:01:00.001+03:00

Eiliset tortut Majurskan viehättävässä kahvilassa Lappeenrannan linnoituksilla.

Terveisiä Imatralta!

2008-08-22T08:53:00.003+03:00

Lappeenrannasta kaasutimme eilen naapurikaupunki Imatralle. Pettymykseksemme koski ei kuohunut, mutta maisema oli silti komea. Tänään matka jatkuu Mikkeliin.

Arvonta on päättynyt

2008-08-21T11:34:00.003+03:00

Valitettavasti arvauskisaamme ei tullut yhtään oikeaa vastausta, joten aamupala-palkinto jää jakamatta.

Oikea vastaus kysymykseen "Mitä Nolla sanoi Kasille?" olisi ollut. "Makee vyö!"

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille!

Ollaan kuin kotonamme

2008-08-21T09:57:00.003+03:00

Miekkalan Bed&Breakfastissä herättiin maittavan aamiaispöydän ääreen. Kauralesepuuro vei voiton viikon puurovertailussa ja Juliana iloitsi Marie-kekseistä. Samalla seurataan olympialaisten keihäänheittoa ja kuunnellaan isännän romanttista kertomusta uudesta mexicolaisesta tyttöystävästä.

Kouvola-Lappeenranta

2008-08-20T23:39:00.002+03:00

tänään Kouvolassa bingossa ja sympaattisessa kauppahallissa lammaskaalikeitolla! 600km takana ja Lappeenrannan hiekkaveistosten kautta Miekkalan Bed&Breakfastiin. Kaikki kaupungit on yllättävän viihtyisiä ja toistensa kaltaisia. Kotka on kuin Turku. Haminan tori muistuttaa Heinolaa. Kouvola on Riihimäki(heh ja venäjä..). Välillä pitää miettiä mikä päivä ja mikä kaupunki. Ruuat on hyviä mutta kunnon kahvia tekisi mieli..

2008-08-20T23:24:00.002+03:00

Juliana hyppäsi vihdoin auton rattiin seuranaan broileri

China centerissä tuli kiukku krääsäpaljoudesta

2008-08-20T23:19:00.002+03:00

Konnunsuo

2008-08-20T23:04:00.002+03:00

Konnunsuo
Originally uploaded by liisa!

Kävimme tutustumassa legendaariseen Konnunsuon baariin. Ympärillä leijaili kreisi sumu.

Edit. Oho, se sumu onkin yhdessä toisessa kuvassa! No mutta tunnelma oli silti hyvin mystis-arvoitukselline ja jännittävä.

Kirpputorilla kuultua

2008-08-20T16:56:00.003+03:00

Mies: Eija, mä ostan jääkaapin.

Nainen: Et osta.

Mies: Makkariin kaljakaappi.

Nainen: Et osta.

Aamu Kouvolassa

2008-08-20T11:12:00.003+03:00

Olemme juuri syöneet maittavan aamiaisen Kouvolan Turisti Hovin Pub 23:ssa.

Nyt lienee sopiva hetki julkaista päivän arvoitus. Vastaus julkaistaan huomenna ja oikein vastanneiden kesken arvotaan edellä mainittu aamiainen.

Kysymys kuuluu:

Mitä Nolla sanoi Kasille?

Siis, mitä Nolla sanoi Kasille?

Kohti Kouvolaa

2008-08-19T17:46:00.001+03:00

Kohti Kouvolaa
Originally uploaded by liisa!

Rainy Hamina

2008-08-19T14:41:00.001+03:00

Rainy Hamina
Originally uploaded by liisa!

Haminan torilla ei paljoo nähnyt eteensä.

Sirkus Florentino

2008-08-19T12:19:00.001+03:00

Sirkus Florentino
Originally uploaded by liisa!

Kävimme vakoilemassa Kotkassa esiintyvää Sirkus Florentinoa. Sataa.

Nyt kohti Haminaa, Hillo jää väliin.

Kotka Gourmet

2008-08-19T12:16:00.001+03:00

Kotka Gourmet
Originally uploaded by liisa!