maanantai 21. huhtikuuta 2008

Kirsikkainen Nissan muisto

On vaikea sanoa ketka voisivat olla coolimpia kuin ne.. Ei aika varmasti ketkaan.

Kivipestyt farkut, viela kivipestympi farkkutakki, tukka edesta silleen totterolla ja takaa silleen kiharoilla. Polttivat tupakkaakin kuin James Dean aikoinaan, jotenkin makeesti vinokseen..

Seisovat porukalla, tupakoivat.

Uhkuvat jotain vaarallista, mutta silti kutittavaa.

Niita oli kolme.

Yksi pitka, yksi tavallinen ja yksi tavallista lyhyempi. Komeita kuten nyt kahdeksantoista kesaiset vain voivat olla.

Kylla ne valilla katselevat vaivihkaa meidan tyttojen hieman kauempana seisovaa ryhmaakin, mutta enimmakseen nauroivat keskenaan auton luona, potkivat kivia, liikkuvat harkitun miehekkaasti. Aukinaisesta auton ovesta kuului J.Karjalaista. Aina sita.

’han ei ooooo oikea cowboyy jos naista ei voi saada mielestaan...’

Ne oli ihan ehdottomasti kylan makeimmat tyypit.
Halutuimmat, hauskimmat, tylyimmat ja staileimmat.
Jokainen tytto olisi halunnut niiden autoon ajelulle.

Cherryn takapenkilla oli ahdasta.

Siella istui yksi pojista ja kolme tyttoa.
Musiikki soi taas ihan liian lujalla. Auton tiivis ilma tuoksui tupakkaisille sormille, kostealle farkulle ja oluiselle hengitykselle.

Tytot nauroivat ujosti ja hermostuneesti. Taukoamatta.

Viisitoistakesainen ei viela ole kovin varma mistaan. Ja varsinkaan mistaan itseensa liittyvasta, kuten naurusta. Edes silloin kun on vihdoinkin paassyt kylan kovimpien jannujen Nissan Cherryn kyytiin.

Keimolan Kesoililla se pisin pojista meni kahvioon ostamaan lisaa tupakkaa. Kysyi mennessaan tarvitseeko kukaan mitaan. Kukaan tytoista ei uskaltanut vastata ja pojat tilasivat kuka mitakin.
Pisin palasi pian ja tunki pikaisesti ulkona vedetyn mallun jalkeen takaisin takapenkille.
Sinne tyttojen sekaan.
Sitten se yht’akkia kaantyi yhden tytoista puoleen ja laski sen syliin nauraen ja silmaa iskien fazerin sinisen.

Tytto oli ihmeissaan.

Ei tiennyt miten pain olla. Ja uskaltaa siihen suklaaseen edes koskea..

Mutta mikaan, ei mikaan, olisi voinut valmistaa hanta siihen mita poika seuraavaksi sanoi..

- ostin sulle fazerin sinista kun sun silmat on ihan yhta ruskeat kuin se suklaa.

Tytto tunsi miltei pyortyvansa.

Punastui hiuksenlatvojaan myoten.
Ja koskaan ei fazerin sininen ole maistunut niin hyvalta kuin silloin sen Nissan Cherryn takapenkilla.
Ei koskaan.

***

Mina olen Petra ja tahan ihanaan muistoon minut johdatti pieni helmi joka saapui pihalleni tana aamuna kello 10.

Seuraavan viikon ajan minua vie herkullinen Nissan Micra Elegance ja jos ei enaa pitkin muistokujaa, niin sitten varmasti ainakin jotain muuta..

Katsotaan.

7 kommenttia:

Niklas kirjoitti...

Varsin mukaansatempaava juttu! Kivikaupungissa eläneenä en ole kokenut mitään vastaavaa - siis edes miesnäkökulmasta katsoen - mutta siitä huolimatta tunnelmaan oli helppo eläytyä. Kuvaus oli kuin jostain 80-luvun suomalaisesta nuorisofilmistä.
Pidähän hyvää huolta siitä helmestä, sillä tarvitsen sitä juhannuksena! :)

Myy kirjoitti...

Petra kiva kun kerroit tästä blogista, nyt on pakko seurata. ;)

Hauska tarina, niinkuin juttusi yleensäkin.

Myös blogin pitäjiltä hyvä idea.

Sanna kirjoitti...

Nostalgista, niin sitä bilisteltiin kun täti oli nuori... Kiva Petra että olet saanut tuon tunnustuksen, ihmettelen vain miten saat pesueesi mahtumaan kyytiin ;)

Kuukkeli kirjoitti...

Osaat kertoa muistoistasi niin elävästi, että kateeksi käy! Turvallisia huristeluita!

Petra kirjoitti...

Niklas,
pidan ehdottomasti tata murua kuin kukkaa kammenella. Meidan 'hassutusauto' niinkuin pojat sanoo.

Myy,
minustakin tama oli hauska idea ja odotan jo malttamattomana mita muut 'micrailijat' vuorollaan kirjoittavat.

Sanna,
ei meilla kylla kaikki oikeastaan mahdukaan. Kun koko jengi koolla mennaan silla isommalla karrylla. Mutta aamupaivisin kaytamme kylla ja nautimme kovasti. Ihana kaupunkiauto!

Kuukkeli,
valppain mielin liikenteessa, aina!

udso kirjoitti...

Mutta minua kiinnostaa että kuka tämän auton ja polttoaineen kustantaa?
Miksi tätä ei mainita missään.

Muuten ehdottomasti seuraamisen arvoinen bloki.

Petra kirjoitti...

Nissan I presume?