lauantai 12. heinäkuuta 2008

Micru palasi Tampereelle

Huh 2x 11 tunnin ajomatkat takana, matkustajat hengissä, micru hengissä. Kilometrejä arvioisin tulleen mittariin vähintään 2200 kilometriä, mahtaako olla pisin pätkä tämän blogin historiassa?

Auto hyrräsi nätin kevyesti koko reissun, jopa niin hiljaisena että rämiseviin romuihin tottunut kuski sanoi ääntä unettavaksi. Liian mukava ja uusi auto, vaarallista pitkillä matkoilla? Täytyy sanoa että meidän oman micran rattiin ei todellakaan nukahda, meno on sen verran kolisevaa :D

Torstaina käytiin Ylläksellä, tunturit ovat kesäisin aikas.. mielenkiintoisen näköisiä:


Uusilla Gondolihisseillä cruisailu oli kuitenkin verrattavissa suunnilleen huvipuiston laitteisiin, kohtuullisen huimaa menoa. Ja mitkä näköalat!


En tiedä tuntevatko kaikki Lapissa toisensa, mutta siltä se vaikutti :) "Suhteilla" päästiin kurkkimaan Ylläksen varastotiloihin ja tämä se vasta vänskä vekotin oli! Saunagondoli! Sisällä oli siisti muutaman hengen sauna josta pääsi nauttimaan jos lätkäisi tiskiin muistaakseni 1500 euroa. Ihanan kallista, mutta olisihan se aika huikeaa olla saunassa talvipakkasilla ja killua hiihtokeskuksen rinteillä kun muut laskettelevat ;)


Jos alhaalta katsoessa rinteet näyttivät latteilta ja ensimmäisenä mietteenä oli "eihän tuo nyt niin korkea ole..", niin ylhäältä katsoen näkymät olivat vähän toista. Se on hassua miten silmä vääristää korkeuserot niinkin tehokkasti. Lappi on aika huikea lomakohde myös kesällä, jos ei saa paniikkikohtausta hyttysten takia kuten eräs allekirjoittanut :D


Kittilässä micru sai silityksiä ja kehuja naisilta. Se on kuulemma kaunis ja söpö ja.. Hyvin lady autoksi siis. Itselläni on jatkuvasti hirveä himo maalata micru punaiseksi ja lätkäistä siihen leppäkerttupilkut, sehän on ilmiselvä leppis? Mitähän maanantaina sanottaisiin jos micru olisikin vaihtanut väriä heh..

Saku innostui tulomatkalla "ritariässä" -napista. Siis todella. Kaikki kiihdytykset oli pakko tehdä napin kanssa "kun se on niin siistiä!". Miksi miesten on aina pakko leikkiä autoilla? Tokihan micru ampaisi sukkana eteenpäin napiska pohjassa, mutta jos ehtisi ohi normaalistikin... Ilmeisesti tästä johtuen keskikulutuksemme reissulla oli n. 6,8 litraa.

-------------------------------------------------------

No niin ja sitten meidän omaan micruun. Pakkohan sekin on täällä esitellä ettei tyttö loukkaannu. Tämä punainen paholainen on vuosimallia -92 ja tuunajaperheemme jäljiltä se ei ehkä ihan näytä perinteiseltä vanhalta micrulta hih.. Kaikkien hassujen levikkeiden kanssa sen mallia ei välttämättä edes tajua :D ainakin sillä saa hymyn ihmisten huulille kun cruisailee ohi!


Rakas isäni on värkännyt tämän aikoinaan äidilleni kauppakassiksi. Sitten kun minä sain kortin vuonna -98, micru on ollut virallinen festariauto. Ja kun siskoni sai kortin 4 vuotta sitten, micru toimi hänen cruiserinaan. Nyt sitten arpaonni suosi minua ja äiti päätti luovuttaa mussukan meille. Tai no, papereita ei ole vielä allekirjoitettu mutta kohta on ;)

Se on hassua miten johonkin autoon voi kehittää melkeinpä tunnesiteen. Tähän autoon varmaan kaverinikin ovat kehittäneet siteitä, on se sen verran paljon ollut meidän reissulla mukana. Micrun kanssa ollaan koluttu monen monet festarit, bailureissut, kaupunkiturneet ja DBTL:ssä se toimi jopa telttana. Eihän se mikään ruusu ole mutta rakas kumminkin.

Joten jos jossain näet hassun punaisen paholaisen, sisältä löytyy suurella todennäköisyydellä joko rakastunut omistaja tai sitten nolostuneen näköinen mies ;)



keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Kesä ja kärpäset..

...Lapin kesä ja hyttyset ;) ja niiden pari kaveria paarmaa. Voi Micruparkaa kun on joutunut toimimaan ötököiden hautuumaana, puskuri on aika mielenkiintoisen näköinen tällä hetkellä. Onneksi öttiäiset eivät saa autoa lommoille kuitenkaan (tai no, nämä nyrkin kokoiset paarmat jopa saattaisivat toimia..) toisin kuin seuraavat karvaiset kaverit. Täällä seilaa poroja maanteillä enemmän kuin lääkäri määrää.


Sitä luulisi että porot tajuaisivat pelätä tai edes väistää autoa, mutta tuntuu lähinnä siltä että ne oikein nauttivat liikenteen pysäyttämisestä. Täällä ajavat osaavat olla jokseenkin varuillaan jatkuvasti, porot harvemmit tulevat täytenä yllärinä. Vaikka viime reissullakin tosin suuri rekka oli poroa väistäessään joutunut tutustuman lähemmin ojanpohjaan... Toivotaan kuitenkin jotta saataisiin micru ehjänä takaisin Tampereelle ;)

Luontoaiheesta kun nyt aloitin, niin jatketaan samantien. Mitä mainioin pieni pöllöperhe asustaa rannassa laiturin vieressä. Uskomattoman uteliaita nuo poikaset! Seuraavat silmät pyöreinä meitä uimareita. Tai no, ihan kuin uskaltaisin uimaan 15 asteiseen veteen hrr... eli silmät pyöreinä seuraavat uimareita ja yhtä laiturinnokassa värjöttelevää vilukissaa.

Tässä teen parhaillaan joogaharjoitusta järvenselällä. Tai sitten en. Tarkoitus oli kuvata nätti pieni lomakuva veneeltä, aurinko paistaa, laineet liplattaa.. ja 10 otoksen ajan huidoin paarmoja pois ennen kuin saatiin yksi kuva missä kädet eivät ole ilmassa :D


Saalis jäi hitusen pieneksi ;)


Huomenna mircu pääseekin sitten tuntureille, Levi ja Ylläs, täältä tullaan!
PS. mahtava auringonpaiste ja helle täällä Lapissa, mites etelässä...

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Terveiset Lapista!

Heipä hei, tällä viikolla päiväkirjaa kirjoittelen minä, 27-vuotias tamperelainen "muotibloggari". Oma blogini luokitellaan todennäköisesti muotiblogiksi, vaikken siitä aiheesta mitään tiedäkään ;) On ihan virkistävää päästä välillä bloggaamaan muistakin aiheista kuin lumpuist&rievuist.

Hauska yhteensattuma tässä on myös se, että ainoa automerkki mistä tiedän yleensä yhtään mitään, on Nissan. Johtuen ihan siitä että rakas isäpappani on touhunnut koko ikänsä työkseen kyseisen merkin autojen kanssa. Ja varmaan tähän liittyen meillä ei ole koskaan ollut minkään muun merkin autoja käytössä. Siis ikinä. Voin jossain vaiheessa kirjoitella lapsuuden traumoistani... nimittäin ihan ensimmäinen Tukholman risteilynikin oli Nissan 280ZX:n varaosien hakureissu. Että näin meidän perheessä.

Itsellänikin on pikkuinen vuoden -92 micrulainen, joka joutui nyt tälle reissulle jäämään surkeana parkkiin kotipihaan. Ei kerrota sille, mutta kyllä ilmastointi oli poikaa 10 tunnin ajomatkalla Tampereelta Kolariin ;)

Ilmastointi on minulle täysin uusi juttu (noissa vanhoissa hyvissä autoissa sitä harvemmin näkee..). Reissun ensimmäisen paniikin aiheutti eräs tietty kondensaatiovesi Jyväskylän kohdalla. Ihanien pizzojen mussuttamisen jälkeen parkkipaikalle saavuttuamme valui Micrasta nesteitä pitkin parkkista. Olin ihan varma että auto on vähintään hajalla vasta 2 tunnin meillä olon jälkeen. No, ei muuta kun paniikkipuhelu isälle, jonka ensimmäinen kysymys oli "onko teillä ilmastointia?" No niin, mistä sitä voisi tuollaisia pikkujuttuja tietää :D

Tässä ystävien koira Manu poseeraa vesien kera parkkiksella.


Koska itse en ole (vielä) ajanut ikinä automaattivaihteisella autolla, mieheni Saku toimi kuskina koko menomatkan. Ei ehkä olisi ollut paras idea alkaa opettelemaan laina-autolla heti ensimmäisenä täysin luonnotonta yhdellä jalalla ajamista. Automaattivaihteet ovat muutenkin ihme keksintö, ei ajamisen kuulu olla niin helppoa ;) meidän omalla autolla ajamisen nautintoon kuuluu ilman muuta jännitys siitä, jaksaako neitokainen yskimättä edes ensimmäisiin liikennevaloihin. Ja tietysti kengurubensa. Hyppy-hyyyppy-hyps.

Olen muuten sikäli erikoinen nainen, että osaan mielestäni toimia liikenteessä paremmin kuin kaikki muut yhteensä. Tästä johtuen mieheni joutuu ajaessaan kuuntelemaan erinäisiä ohjeita ja opastuksia heh.. eräs keskustelu ennen Oulua meni näin:

minä: varo... (ohitustilanteessa)
Saku: häh!! (himmaa nopeuden ja palaa omalle paikalleen)
minä: no kyllä sä olisit ehtinyt ohi...
Saku: siis.. miksi sitten sanoit varo? Luulin että näit jotain mitä minä en??
minä: eei kun tarkoitin että kannattaa varmaan laittaa vauhtia kun tuo ohituskaista kohta loppuu...
Saku: HÄH!! Sä sanot "varo" ja tarkoitat nopeuden lisäämistä?! Yleensä kuule silloin jos toinen sanoo "varo", EI lisätä kaasua!!
minä: te miehet siis ajattelette aina vaan sitä kyseistä hetkeä, teiltä puuttuu täysin tulevan ennakointikyky.
Saku: ... haluatko sinä tulla rattiin?!
minä: een.. sitten en voi keskittyä maisemiin ja..
Saku: sovitaanko sitten niin että minä ajan, ja sinä olet hiljaa ja söpönä siinä vieressä!
minä: Sika! Liikennesika! Että naiset hiljaa vaan niinkö? Miten sinä keht.. HEI! Oliko tuossa Zeppeliinin mainoskyltti? Eikö se ole se ostoskeskus? Koska mun on ihan pakko päästä vessaan..
Saku: ai vessaan vain niinkö..

(Ostin DinSkosta yhdet kengät.. vähintäänkin kohtuullista että road tripillä pääsee välillä jaloittelemaan.)

Ja loppuun vielä eräs pörröpäinen apukuski 10 tunnin ajon jälkeen. Pääsin ihan auton kyydissä perille asti, enkä joutunut kävelemään :D


Ps. voi luoja täällä on hyttysiä...

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Hei hei!

Takaisin arkeen ja oman auton rattiin. Viikkoni Micran kuskina on päättynyt ja on aika sanoa hei hei... auto on jo matkalla kohti uusia seikkailuja. Mukavaa oli! Mittariin tuli ajettua vain 550 km. Menovesi on nykyisin niin älyttömän kallista, että ei sitä viitsi ihan huvikseen vain lähteä ajelemaan.

Yleiset fiilikset Micrasta ovat hyvät. Ei mikään huono vaihtoehto kaupunkiautoksi. Omaan käyttööni ei ehkä paras mahdollinen. Tavaratila on liian pieni, auto tuntui turvattomalta maantieajossa ja kulutus maantiellä oli suuri. Mutta kuten sanottu, kaupunkiajoon ihan näppärä menopeli!

Viikkoon mahtui kaikenlaista!

Taidekeskus Salmela, Mäntyharju




Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Hyvää kesää kaikille!

Viikon 28 Micra Cuts tähti

Taas on viikko vierähtänyt ja on seuraavaan bloggaajan vuoro tulla Micra Cutsiin mukaan. Tällä viikolla tutustumme Nelliinaan Tampereelta. Blogissassaan Nelliinan vaatehuone "vaatehullu humoristi jakaa ajatuksia muodista, ompelemisesta, pukeutumisesta, kauniista asioista jne" Nyt saadaan lukea kunnon tyttöhömppää. Nelliina sanoo tyylikseen välillä kassialma ja joskus niin chic että hukkuu sateella. Tällä viikolla hömpötetään kunnolla eikä olla turhantärkeitä :).
Kuulostaa hauskalta, tervetuloa mukaan Nelliina!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Selvittelyä...

Reissussa ollessa en ole pystynyt päivittämään tätä blogia aikaisemmin, pahoitteluni. Syynä on ollut paljon puhuttu liikkuva laajakaista... Kesäkuussa hankkimani liikkuva laajakaista (mokkula) ei ole toiminut oletetulla ja toivotulla tavalla. 3G yhteys ei vielä yllä mökillemme asti mutta EDGE kylläkin. Noh, kyllähän tuolla EDGE yhteydelläkin pärjäisi jos vain kyseisen yhteyden onnistuisi saamaan... "Mokkula" nimittäin löytää päivästä ja kellonajasta riippumatta lähes aina TODELLA HITAAN GPRS yhteyden. Tämähän tarkoittaa sitä, että hitaalla yhteydellä ei kuvien lataaminen tahdo sujua takkuamatta ja aikaa kuluu, kuluu ja kuluu... Minä en suinkaan ole mikään ekspertti näissä nettiasioissa mutta kyllähän tuon yhteyden nopeampi pitäisi olla! Sonera, tämä asia vielä selvitetään!

No niin... Ja sitten itse asiaan eli autoon. Micralla juhannusviikolla huristellut Niklas kertoi edellisen postauksen kommenttilootassa, että muutama asia jäi askarruttamaan hänen mieltään. Pitihän minun ottaa asioista hieman selvää...

Auto lähti mutta avaimet jäivät! Hyvin kulkee siis ilman avaintakin, eikä moottorikaan sammunut itsestään ;) Emme tosin testanneet kuin lyhyen matkan mutta uskon, että autolla pääsee ilman avaintakin niin pitkälle kuin bensaa riittää autovarkaan käytettäväksi. Näin minä siis luulen.

Peruutustutka on ollut minulle uusi tuttavuus. Omasta autosta ei siis sellaista löydy ja jos totta puhutaan niin en kyllä sitä kaipaakaan. No joo... saattahan tuosta joissakin tapauksissa olla apuakin mutta tutkan pitämä meteli on kyllä sietämätön. Kun autolla peruutettaessa lähestyy takana olevaa estettä tutkan pitämä piippausääni tihenee mitä lähempänä ollaan. Yhtäjaksoiseksi, epämiellyttäväksi ujellukseksi ääni muuttuu kun este on n. 30 cm päässä auton takapuskurista. Volyymi pienemmälle, kiitos!