lauantai 4. lokakuuta 2008

Day 5 & 6 & 7 - Katastrofimatka naapurimaan puolelle

Varoitus, nyt seuraa kielioppimatonta sekamelskaa. Väsyneet aivot eivät nyt millään tahdo taipua sujuvaan matkakerrontaan. Siitä asti, kun viikko sitten maanantaina sain Nissan Micran käyttööni, olen ollut kirjaimellisesti kokoajan tien päällä. Aina menossa johonkin. Tämänkin kirjoituksen jälkeen on sitten myös kiire huristella viimeiset ajot Hopeanuolella, sillä huomenna aamulla se haetaan minulta pois. Eikö olekin väärin? Kyllä vielä menisi toinenkin blogiautoviikko ihan olan kohautuksella ja riemuiten. Mutta valitettavasti joudun luopumaan Micrasta, ja ensi viikolla se ilahduttaa jälleen jotain toista bloggaajaa. No mutta.. muutakin kerrottavaa minulta toki löytyy, elikkäs eikun asiaan..

Matka Luulajaan käynnistyi perjantaiaamulla kiireessä, mutta pääsimme tien päälle kuitenkin hyvissä ajoin. Matka lähti kuitenkin kunnolla käyntiin vasta karkkikaupan kautta - täytyihän sitä niinkin pitkälle matkalle (noin puolitoista tuntia) käydä hakemassa hieman evästä mukaan. Tosin minä olin aamulla hoitanut jo eväspuolen ruisleipien ja kuuman kaakaon voimin. Uskalsin päästää pitkän harkinnan jälkeen poikaystäväni rattiin, sillä itse en ollut lainkaan ajotuulella. Niinpä minä rallattelin kaikkien radiosta tulevien kappaleiden tahdessa poikaystäväni körryytellessä (ei ehkä ihan oikea termi siihen vauhtiin nähden) Micralla kohti Ruotsin maata.


Päivän ensimmäinen kuva. Päivän asu oli tottakai pakko ikuistaa kameran avulla jälleen kerran.

Ja kävipä sitten niin, että tämä tuhlaajatyttö oli kuluttanut jo kaiken lahjoitetun bensan. Ensitöiksemme veimmekin siis Nissan micran aamupalalle Shellille. Kuvassa poikaystäväni tankkaamassa ysivitosta suoraan Hopeanuolen suoniin. Ja tästä matka jatkui sitten taas..


Jostain syystä matka muuttui hyvin pitkävetiseksi heti Haaparannan jälkeen. Tie kohti Luulajaa tuntui loputtoman pitkältä johtuen varmaankin mielettömästä shoppailunälästä, sekä jatkuvasta suorasta. Haaparannalta Luulajaan ajoimme varmaan kokoajan suoraan, suoraan, suoraan.. ja suoraan.
Perille päästyämme, ja Nissanin taidokkaasti parkkihalliin kurvailtuamme saimmekin sitten huokaista helpotuksesta sekä kiljua riemusta saman aikaisesti. Pitkästyttävä matka oli vihdoin päättynyt, ja shoppailuparatiisi oli suoraan edessämme. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Alku meni tottakai hyvin. Riensin innokkaana ensimmäiseen näkökentässä häilyvään kauppakeskukseen. Armoton farkkujen sovitus alkoi, ja tästä en haluaisikaan puhua enempää. Voiko olla mitään hankalampaa kuin täydellisten farkkujen metsästäminen, ja lopulta niiden löytäminen? Eli farkkuja ei löytynyt, kaikkea muuta kyllä.

Tämä omituinen otos on peräisin yrityksestäni napata kuvaa Lindexin hienoista näyteikkunoista. Ikävä kyllä ikkuna ei ollutkaan niin yhteistyökykyinen kuin olin luullut, ja täten en saanut työkavereilleni mitään näytettävää.

Innokkas shoppailu keskeytyi hetkeksi nälän kouristellessa vatsassa, ja pysäköintiajan päättyessä. Ruotsissa liikenne oli täysin erilaista kuin Suomessa. Oli onni, että allamme oli juuri Nissan Micra, tuo auto joka on tunnettu nopeasta kiihtyvyydestään. Luulajassa kun käsitettä "liikennevalot" ei näytetty nimittäin tuntevan kovinkaan hyvin. Liikennevaloista tuli ampaista jo ennen punaisen vaihtumista vihreäksi, ja kun emme ekalla kerralla tätä hoksanneet, sateli takana odottelevilta autoilijoilta korvien täydeltä tööttäyksiä suoraan meille osoitettuna.

Ruokapaikka löytyi, ja vatsa täynnä shoppailu ja armoton vaatteiden sovitteleminen ei enää tuntunut yhtä mukavalta puuhalta. Olin jättänyt pari juttua vielä kauppaan harkinnan varaan, ja päätin lopputöikseni noutaa ne itselleni. Valitettavasti en ollut huomioinut lainkaan sitä pientä seikkaa, että Visa electronillani vallitsevat edelleen ne monta vuotta sitten asetetut nosto- ja ostorajat. Nostaessani unelmieni laukun kassapöydälle ja ojentaessani korttini maksutapahtumaa varten, kassaneiti ilmoittikin sievästi, että minulla ei taida olla tarpeeksi rahaa kortillani. Kummissani juoksin automaatille ja tajusin mokanneeni pahemman kerran. Lisäksi nostorajani oli hyvin alhainen, enkä saanut enää edes nostettua tarpeeksi rahaa automaatista. Onneksi mukana oli poikaystävä, jonka korttia vingutimme sitten olan takaa, jotta tämä neiti sai laukkunsa ja pari muutakin kauppaan unohtunutta juttua.

Takapenkit muovi- sekä paperikassien peitossa jätimme Luulajan taaksemme ja suuntasimme kotiin. Tai niin ainakin luulimme. Muutaman kymmenen kilometrin ajelun jälkeen tajusimme katsella ympärillemme. Maisemat eivät olleetkaan enää tutun näköisiä, ja tieviitatkin kertoivat totuuden aivan erilaisena kuin olimme odottaneet. Olimme siis ajaneet harhaan. Jostain syystä olimme kai ajatelleet, että koska Luulajaan hurauttaminen kävi niin helposti, sieltä poistumiseenkaan ei tarvitsisi siis käyttää aivonystyröitään juuri lainkaan. Aika kauan ajelimme epätietoisuudessa ja ihmeissämme eteenpäin tieviittoja tiiviisti seuraillen, ja puolen tunnin harhailun jälkeen onnistuimme löytämään oikean moottoritien kohti kotia. Heh, täytyy kyllä sanoa että kiukku muuttui aika nopeasti hervottomaksi nauruksi, kun laskeskelimme yhteen kaikki päivän vastoinkäymiset :D

Olimme lähteneet kotimatkalle jo hyvissä ajoin valoisaan aikaan, mutta kotiin päästyämme oli jo hyvin myöhä ja ilta oli säkkipimeä niillä alueilla, joille ei oltu sijoitettu katulamppuja. Nissan micran penkinlämmittimet kuitenkin lämmittivät niin kehoa kuin mieltäkin, joten pitkästyttävä kotimatka kestettiin kuin kestettiinkin loppuun saakka. Kotiin saapumisen jälkeen täytyikin sitten mennä saunan kautta nukkumaan, ja valmistautumaan lauantain työpäivään.

Että sellaista autoilua tällä neidillä. Täytyy sanoa, että Nissan Micran saaminen viikoksi käyttöön oli minulle kuin onnen potku. Ajan paljon perheemme Volvolla, mutta lähes ainoastaan kaupunkiajoa. Vaikka minulla on ollut ajokortti jo reippaasti yli vuoden, hyvin vähän olen päässyt/uskaltanut lähteä ajelemaan pidempiä matkoja moottoritielle, tai muutenkaan uskaltanut harjoitella maantieajoa. Nyt kun sain kuitenkin auton viikoksi käyttöön vain ja ainoastaan itselleni, olikin sitten pakko uskaltautua ajamaan pidemmälle. Sain nyt viimeistään karistettua itsestäni ne pienet pelot autoilun turvallisuudesta, ja opin luottamaan enemmän omiin ajotaitoihini.

Haluankin siis ilmaista SUUREN SUURET KIITOKSET koko Micra-tiimiä kohtaan, ja kaikille niille, jotka ovat vain jotenkin osallistuneet siihen, että auto on saatu juuri minulle järjestettyä. Olen nyt taas yhtä pientä kokemusta rikkaampi! (:

Loppuun voisin koota pikkuruisen arvostelun tuosta ihastuttavasta Hopeanuolesta:

+ Pieni tämä piirre on sekä hyvä että huono seikka, mutta plussalle menee siltä osin, että viihdyin hyvin pikkuruisessa autossa. Meillä on ennen ollut farmariauto, jonka ajoon en meinannut lainkaan sopeutua. Heti kun vaihdoimme hieman pienempään henkilöautoon, aloin pitää autolla ajamisestakin enemmän, kun tunsin oloni turvallisemmaksi.

+Turvallinen Täytyy myöntää, että automaattivaihteet tuovat enemmän turvallisuudentunnetta ajoon, kuin manuaalivaihteet. Juuri se, ettei tarvitse yllättävissäkään tilanteissa miettiä auton vaihteistoa, teki olon ajaessa turvalliseksi. Lisäksi peruuttaminen mm. parkkiruutuun parkkihallissa tuntui turvatulta, kun auto ilmoitti piipittämällä milloin olet liian lähellä seinää / toista autoa.

+ Nopeus Hyvä kiihtyvyys loi myös osaltaan turvallisuutta automatkoille. Tämä pikkuruinen auto yllätti minut sekä poikaystävän sillä, että sillä toden teolla sai ampaistua kunnolla moottoritien humuun täysin vaivatta. Ainakin meidän omalla autolla minua huolettaa joka kerta pujahtaa liittymästä moottoritien vilinään, kun koskaan ei ole varma kiihtyykö auto varmasti tarpeeksi nopeasti, varsinkin kun kiihtyvyys riippuu myös siitä, miten hyvin osaa vaihteita käyttää.

- Kulutus Nissan Micra kulutti pieneksi autoksi erittäin paljon. Tosin auton bensatankkikin oli sen verran pieni, että kulutus myös saattoi tuntua todellista suuremmalta. Kuitenkin tuntuu, että tällaista autoa en itselleni hankkisi, vaan odottelisin mielelläni ekologisempaa vesiota.

- Ahdas Tämä seikka ei muodostunut ongelmaksi meidän lyhyillä reissuillamme, emme edes käyttäneet peräkonttia kertaakaan. Kuitenkin pidemmillä matkoilla tilan puute saattaisi muodostaa todellisen ongelman.

- Älyavain Ihan mielenkiintoinen keksintö, mutta turha. Avaimen paikka vei jotenkin turhaan liikaa tilaa, tämänkin tilan olisi voinut käyttää kätevästi suunnittelussa hyödyksi esimerkiksi "juomatelineiden" sijoittamisella käsijarrun viereen. Kyllä, ne juomatelineet mitkälie, ovat erittäin tärkeitä. Ja ennen kaikkea käteviä varsinkin pidemmillä matkoilla jos pelkääjän paikalla istuvakaan ei kokoajan jaksa pitää juomapulloa kuskille saatavilla. :D

Siinä muutamia mielipiteitä tästä autosta. Kokonaisuudessaan auto oli kuitenkin ihastuttava, siksi voisinkin pitää sen mielelläni itselläni ;)

On ollut mukavaa vierailla vaihtelun vuoksi täällä Micra cuts-blogin puolellakin! Itseäni kuitenkin harmittaa, että auton tulo sattui näinkin kiireiselle viikolle, sillä kun ainoat vapaapäivät ovat kuluneet riemukkaasti autoreissuilla, ei kirjoittamiselle ole jäänyt mielestäni tarpeeksi aikaa. Ja muutenkin pidemmiltä ja hohdokkaammilta reissuilta olisi voinut olla hieman mielenkiintoisempaa kerrottavaakin.. olen kuitenkin iloinen, jos joku on jaksanut lukea muunmuassa tämänkin postauksen ihan loppuun asti, kiitos siitä! (:

Nyt on Amben aika siirtyä sivuun ja luovuttaa auto seuraavaa ajelijaa varten. Nyt siirryn taas kirjoittelemaan oman blogini, Super duper loven sivustoille, muistathan että sinäkin olet tervetullut lukemaan juttujani sinne! Oli ilo jakaa viime viikon tapahtumia teidän kanssanne, ja toivon, että tämän tyylisiä tilaisuuksia tarjoutuu lisää jatkossakin! Turvallisia ajoja seuraaville bloggaajille, ja hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille, sekä lämmin kiitos Micra-tiimille! Ambe sammuttaa moottorin, siistii auton omilta jäljiltään, ja jää seuraamaan kun Nissan Micra ampaisee omalta kotiseudultaan kohti uusia seikkailuja, kohti uutta päämäärää.

torstai 2. lokakuuta 2008

Day3&4

Keskiviikkona ja torstaina, blogiautoilun kolmantena sekä neljäntenä päivänä, olemme Nissan micran kanssa keskittyneet vain ja ainoastaan kaupunkiajoon. Eilisen päivän micrulainen joutui kököttämään täysin yksin työpaikkani pihamaalla, lähes koko päivän. Tänään päästiin vähän pidemmälle kun auto vei minut aamulla salille, päivällä laulutunnille, sekä iltapäivällä töihin. Tankki alkaa olla jo tyhjillään, meinaa olla melkoinen ahmatti tuo Micra. Lisäksi en saanutkaan autoa ihan tankki täynnä itselleni, joten huomista Luleå-shoppailureissua varten täytyykin ruokkia ajokkia hieman bensalla.

Aivan niin, huomenna autoilemme naapurimaan puolelle, ja viemme pikku-micran näytille ruotsalaisille. Mahtavatkohan päät kääntyä yhtä tiuhaan kuin täällä Suomen maalla? Se selviää huomenna! Pikapostaus kiireen vuoksi, mutta Luleå-postaukseen panostan jälleen enemmän. Toivotaan että huonoista sääennusteista huolimatta saamme napattua matkan varrelta mukavan kasan kuvia. Vi ses! Puss och kram..

Ps. Jos haluat lisää luettavaa, siirry osoitteeseen mysuperduperlove.blogspot.com! ü

Kuva peräisin lukioaikojen valokuvauskurssilta. Mainion synkeä otos Kemin tehtaista.

tiistai 30. syyskuuta 2008

100 km Ouluun (Day 1&2)


Hei vaan micratytöt ja -pojat, ja kaikki muutkin! Täältä huutelee iloinen Ambe Pohjois-Suomesta. Iloinen siksi, että pari kuukautta sitten Micra-tiimi otti minuun yhteyttä ja tarjosi pikku hopeanuolta viikoksi vuorostaan minun käyttööni. Ja iloinen olen senkin vuoksi, että eilen tuo micrulainen sitten toden teolla kurvaili juuri minun kotipihaani. Olen siis tyttö Super duper love-blogin takaa, jossa kirjoittelen jokseenkin pintapuolisesti omasta elämästäni samaan aikaan garderoobiani esitellen ja vaatehulluttelujani purkaen. Nyt sitten saan höpötellä juttujani myös tämän Micra Cuts-blogin puolella ruhtinaallisen viikon ajan. Eiköhän startata automaattivaihteilla toimiva söpöläinen ja annetaan matkan alkaa! Tervetuloa seuraamaan minun viikkoani Nissan Micran kanssa.


Auton saavuttua pihalleni, juoksin hakemaan sisältä kameran ikuistamaan, mitäpä muutakaan kuin, auton komeita kylkiä! (Jos näille "auton kyljille" on joku oikeaoppinen termi olemassa niin olkaa kilttejä, älkääkä kertoko..)
Ensimmäinen kuva (poseeraavasta) Ambesta Micran sisätiloissa. Auto kyllä tuntui heti jotenkin omalta, ehkä juuri kokonsa vuoksi. Pieniä kun olemme molemmat - minä sekä auto (:

Ihkaensimmäisen reissunsa Kemin kaupungissa tämä auto sai osakseen vajaa varttitunti saapumisensa jälkeen. Kurvasin moikkaamaan postipyörällä kiitänyttä poikaystävääni ja esittelemään hänelle laina-autoani. Sainpahan hänet myös napsimaan muutaman kuvan Micran ja minun yhteiselosta (auton tehtävä oli siis edustaa kuvissa, minun ilmeistäni ei kannata välittää). Kuvat tulivat jostain syystä aika pienessä koossa ja epäselvinä, mutta emmehän välitä siitä?


Täytyy kyllä sanoa, että täällä pikkukaupungissa Nissan Micra totisesti käänsi ihmisten päät. Hyvä ettemme sentään kolaria aiheuttaneet "ruuhkaisessa" keskustassa autoilijoiden ihmetellessä menoamme. Ihmetystä riitti varmasti myös silloin, kun jouduin jättämään Micran yksin komeilemaan työpaikkani (ostoskeskuksessa..) pihalle yksin komeilemaan. Oli kuitenkin mukava lähteä pitkän päivän jälkeen töistä kun pihalla odotti uskollinen ystävä. Normaalisti tämä ystävä on pyörä, sillä pyöräilen aina työmatkat.. nyt kuitenkin aion elää viikon niinsanotusti herroiksi (tai rouviksi) ja ajaa autolla myös töihin.

Blogi-auton toinen päivä minun huostassani kului ratkiriemukkaasti ja pienimuotoisesti reissaten. Matkasimme poikaystäväni kanssa Micra allamme Ouluun pienelle shoppailureissulle. Mitään suurta ei mukaan kaupoista tarttunut, sillä rahat ja shoppailuenergiat säästetään pääpiirteissään perjantaiselle Luleå-reissullemme. Siihen mennessä on luultavasti annettava tuolle rohmulle hieman lisää polttoainetta, sillä tämä pikkupirulainen (auto siis) meinaa olla kyllä ihan mahdoton kuluttamaan bensaa!

Aamu käynnistyi hyytävässä ja kirpeässä syyssäässä, kun mittari näytti huimaa kolmea lämpöastetta. Ystävämme Micra olikin aamulla ihan jäässä ja kuurassa, ja ennen ajomatkaa raaputimme ikkunat jääkerroksen alta esiin. Tässä hieman näytettä aamulta:




Jälleen kerran auto edustaa, minä en. Jos tarkkaan katsotte, niin voitte havaita pientä kuuraa ikkunoiden pielissä. Auringonpaiste kuitenkin sulatti jäähiutaleet pian pois, ja sai kuskinkin vetämään aurinkolasit nenälleen:

Matka sujui leppoisasti ja automaattivaihteet jaksoivat tuottaa ihmetystä vielä toisenakin blogiauto-päivänä. Itse kun olen manuaalivaihteilla tottunut ajamaan, enkä ole koskaan aiemmin kokeillut edes automaattivaihteista autoa, olin ihan ymmyrkällä lyöty. Kyllä on kuskin työ nykyään helppoa kun ei tarvi muuta kuin kaasua painaa.

Oulussa selviydyimme pikkuauton kanssa jopa parkkihalliin ja sieltä ulos. Se jos jokin on suuri saavutus. Lisäksi kävimme näyttämässä Micraa ystävillemme, joiden uutukaisessa asunnossa vierailimme tänään ensimmäistä kertaa. Oulun seudulta olisi tietysti voinut ottaa valokuviakin, kaupunkimaisema kun näyttää erityisen kauniilta varsinkin nyt syksyn väreissä. Koska olimme kuitenkin vieraassa kaupungissa, kului aika shoppailun jälkeen lähinnä siinä, kun yritimme löytää oikeaa ajoreittiä ystäviemme luo.. voin kertoa että homma tuotti uskomattomasti vaikeuksia, mutta selvisimme lopulta monen yrityksen jälkeen perille.

Kotiin palatessamme oli ilta jo vaihtunut hyvin pimeäksi. Nyt Micra on kuitenkin turvallisesti taas kotipihallamme odottaen seuraavaa autoilupäivää.. saa nähdä mitä me huomenna keksimme! Haluatko tietää? Palaa tänne kurkkimaan touhuilujamme (: Päivät yksi sekä kaksi takana, Ambe kuittaa ja sammuttaa moottorin.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Viikon 40 Micra Cuts Tähti

Kiitos Sharon!

Tällä viikolla Ambe lähtee reissaamaan Micralla pohjoisessa Suomessa ja saattaa jopa käydä naapurimaan puolella Luleåssa. Tyylistä bloggaava Ambe yrittää pukea suurta rakkauttaan asusteiden avulla sanoiksi.

Amben blogia Super duper love pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Vi ses!

On aika siirtyä takaisin omaan blogiin ja keskittää energiani sinne.:) Blogiautokokemus on ollut mieluisa ja autolle on ollut käyttöä. Olen kuskanut ystäviäni ja matkustellut paikasta toiseen. Vietin tänään viimeisen autoilupäivän kaverini kanssa ja kävimme syömässä kotiruokaa keskustassa. Otin itse lempiruokaani lohta, grillattuja kasviksia ja salaattia. Perunamuusi piti vaihtaa kasviksiin Atkinsin takia..:> Sitä se on joka päivä, kontrollia. Mutta dieetti on tuottanut tulosta, nimittäin paino on laskenut jo 3.5 kg. Tavoitteeni on pudottaa vielä noin 4 kg.

Alhaalla kuva päivän asustani. Takkini on sama, kuin edellisessä postauksessa ja se on siis ostettu Zarasta. Pallolegginsit ovat mammaltani ja kengät Nilsonilta. Rakastamani karvalaukku on ostettu kesällä Espanjasta. Nyt syksyllä sille löytyy varmasti paljon käyttöä. Värjäsin hiukseni muutama päivä sitten tummanruskeiksi. Vaihtelu virkistää!


Lisää mietteitäni voitte lukea omasta blogistani täältä.

Hyvää jatkoa kaikille ja kiitos auton lainasta!