tiistai 30. syyskuuta 2008

100 km Ouluun (Day 1&2)


Hei vaan micratytöt ja -pojat, ja kaikki muutkin! Täältä huutelee iloinen Ambe Pohjois-Suomesta. Iloinen siksi, että pari kuukautta sitten Micra-tiimi otti minuun yhteyttä ja tarjosi pikku hopeanuolta viikoksi vuorostaan minun käyttööni. Ja iloinen olen senkin vuoksi, että eilen tuo micrulainen sitten toden teolla kurvaili juuri minun kotipihaani. Olen siis tyttö Super duper love-blogin takaa, jossa kirjoittelen jokseenkin pintapuolisesti omasta elämästäni samaan aikaan garderoobiani esitellen ja vaatehulluttelujani purkaen. Nyt sitten saan höpötellä juttujani myös tämän Micra Cuts-blogin puolella ruhtinaallisen viikon ajan. Eiköhän startata automaattivaihteilla toimiva söpöläinen ja annetaan matkan alkaa! Tervetuloa seuraamaan minun viikkoani Nissan Micran kanssa.


Auton saavuttua pihalleni, juoksin hakemaan sisältä kameran ikuistamaan, mitäpä muutakaan kuin, auton komeita kylkiä! (Jos näille "auton kyljille" on joku oikeaoppinen termi olemassa niin olkaa kilttejä, älkääkä kertoko..)
Ensimmäinen kuva (poseeraavasta) Ambesta Micran sisätiloissa. Auto kyllä tuntui heti jotenkin omalta, ehkä juuri kokonsa vuoksi. Pieniä kun olemme molemmat - minä sekä auto (:

Ihkaensimmäisen reissunsa Kemin kaupungissa tämä auto sai osakseen vajaa varttitunti saapumisensa jälkeen. Kurvasin moikkaamaan postipyörällä kiitänyttä poikaystävääni ja esittelemään hänelle laina-autoani. Sainpahan hänet myös napsimaan muutaman kuvan Micran ja minun yhteiselosta (auton tehtävä oli siis edustaa kuvissa, minun ilmeistäni ei kannata välittää). Kuvat tulivat jostain syystä aika pienessä koossa ja epäselvinä, mutta emmehän välitä siitä?


Täytyy kyllä sanoa, että täällä pikkukaupungissa Nissan Micra totisesti käänsi ihmisten päät. Hyvä ettemme sentään kolaria aiheuttaneet "ruuhkaisessa" keskustassa autoilijoiden ihmetellessä menoamme. Ihmetystä riitti varmasti myös silloin, kun jouduin jättämään Micran yksin komeilemaan työpaikkani (ostoskeskuksessa..) pihalle yksin komeilemaan. Oli kuitenkin mukava lähteä pitkän päivän jälkeen töistä kun pihalla odotti uskollinen ystävä. Normaalisti tämä ystävä on pyörä, sillä pyöräilen aina työmatkat.. nyt kuitenkin aion elää viikon niinsanotusti herroiksi (tai rouviksi) ja ajaa autolla myös töihin.

Blogi-auton toinen päivä minun huostassani kului ratkiriemukkaasti ja pienimuotoisesti reissaten. Matkasimme poikaystäväni kanssa Micra allamme Ouluun pienelle shoppailureissulle. Mitään suurta ei mukaan kaupoista tarttunut, sillä rahat ja shoppailuenergiat säästetään pääpiirteissään perjantaiselle Luleå-reissullemme. Siihen mennessä on luultavasti annettava tuolle rohmulle hieman lisää polttoainetta, sillä tämä pikkupirulainen (auto siis) meinaa olla kyllä ihan mahdoton kuluttamaan bensaa!

Aamu käynnistyi hyytävässä ja kirpeässä syyssäässä, kun mittari näytti huimaa kolmea lämpöastetta. Ystävämme Micra olikin aamulla ihan jäässä ja kuurassa, ja ennen ajomatkaa raaputimme ikkunat jääkerroksen alta esiin. Tässä hieman näytettä aamulta:




Jälleen kerran auto edustaa, minä en. Jos tarkkaan katsotte, niin voitte havaita pientä kuuraa ikkunoiden pielissä. Auringonpaiste kuitenkin sulatti jäähiutaleet pian pois, ja sai kuskinkin vetämään aurinkolasit nenälleen:

Matka sujui leppoisasti ja automaattivaihteet jaksoivat tuottaa ihmetystä vielä toisenakin blogiauto-päivänä. Itse kun olen manuaalivaihteilla tottunut ajamaan, enkä ole koskaan aiemmin kokeillut edes automaattivaihteista autoa, olin ihan ymmyrkällä lyöty. Kyllä on kuskin työ nykyään helppoa kun ei tarvi muuta kuin kaasua painaa.

Oulussa selviydyimme pikkuauton kanssa jopa parkkihalliin ja sieltä ulos. Se jos jokin on suuri saavutus. Lisäksi kävimme näyttämässä Micraa ystävillemme, joiden uutukaisessa asunnossa vierailimme tänään ensimmäistä kertaa. Oulun seudulta olisi tietysti voinut ottaa valokuviakin, kaupunkimaisema kun näyttää erityisen kauniilta varsinkin nyt syksyn väreissä. Koska olimme kuitenkin vieraassa kaupungissa, kului aika shoppailun jälkeen lähinnä siinä, kun yritimme löytää oikeaa ajoreittiä ystäviemme luo.. voin kertoa että homma tuotti uskomattomasti vaikeuksia, mutta selvisimme lopulta monen yrityksen jälkeen perille.

Kotiin palatessamme oli ilta jo vaihtunut hyvin pimeäksi. Nyt Micra on kuitenkin turvallisesti taas kotipihallamme odottaen seuraavaa autoilupäivää.. saa nähdä mitä me huomenna keksimme! Haluatko tietää? Palaa tänne kurkkimaan touhuilujamme (: Päivät yksi sekä kaksi takana, Ambe kuittaa ja sammuttaa moottorin.

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Tämä oli mukava katsaus Micran kanssa eloon. Ehkä enemmän tällaista onkin kaivannut tähän blogiin, vaikka kirjoittelijoille ei olekaan määritelty mitä pitäisi kirjoittaa.

getpalmd kirjoitti...

Samaa mieltä, kerrankin ihan tekstiä eikä vain kuvia.

ambe kirjoitti...

jenni & getpalmd : mukava kuulla! täytyy siis jatkaa samaan malliin täällä ;)