lauantai 17. toukokuuta 2008

ei vielä!

Viimeisiä ajopäiviä viedään, enkä kyllä tiedä, miten kummassa raskin luopua mikrusta. Tänään koitin repiä pikkuisesta kaiken irti, ja ajelin yhteensä kolme tuntia stereonnupit kaakossa ja oma mukanalaulamisvolyymi vähintäänkin samassa ilmansuunnassa. Mikru soi myös jälleen uuden kokemuksen: Pääsin ohittamaan ensimmäistä kertaa ikinä! Traktoreita ja moottoripyöriä! Ei, en minä tuota taida luovuttaa, taidan ajaa käsivarren kautta Norjaan pakoon..

Eilen muuten mikru kyyditti koululle noutamaan ylioppilaskokeiden tuloksia: Ylioppilaaksi sitä minäkin pääsin, yhdellä laudaturilla ja viidellä eksimialla! Oli kyllä huojentunut olo.

Huomenna luvassa luultavasti vielä vähän kruisailua, ja maanantaina se hupi sitten loppuu jo aamusta. Hei, jos lupaan ajaa näkyvästi ja nätisti, niin voisiko tuota viikkoa pidentää n. kymmenellä samanlaisella? On tässä kyllä palautuminen takaisin Saappiin, lähes vakiona palavaan bensavaloon ja - mikä pahinta - manuaalivaihteisiin. Tiukkaa tulee tekemään.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Viikon 21 Micra Cuts tähti

Ylpeänä esittelen teille viikon 21 Micra Cuts tähden. Hän on Sami Köykkä, propellihattu Kangasalta, jonka erikoisalaa ovat innovatiivisten asioiden kehittely, niiden toteuttaminen konkreettisiksi palveluiksi sekä IT-alan kehityksen mahdollistamien asioiden hyödyntäminen. Sami on perustanut ainoinaan myös sittemmin Sanoman omistukseen siirtyneen Blogilistan, jonka kautta tänäänkin löytää suomalaisia blogeja. Sami kirjoittaa tavallisesti tärkeistä asioista Pinserissä yhdessä vaimonsa Riitan kanssa. Mainittakoon vielä, että myös Riitta odottaa omaa Micra Cuts viikkoaan. Tervetuloa Micra Cuts blogia tekemään Sami!

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

ekat päivät Mikrulla

Ihan turhaan minä niistä automaattivaihteista mesosin, mikru lähti rullaamaan kuin ne pilvenhattarat siinä Muumien jaksossa, jossa ne turboturvat lentää niillä vaaleanpunaisuuksilla. Tämä omani on kylläkin hopea, mutta vähintään yhtä söpö ja pyöreä! Olen aivan umpi-ihastunut, pakko kai se on myöntää.

Mieletön vapauden tunne, kerrankin MINÄ saan päättää, minne MINÄ haluan mennä ja milloin, Saappi kun on poikaystäväni ja raasulla on aika usein bensavalo päällä. Mutta mikrun tankki on tosiaan fiilistelty jo puolilleen kahden päivän aikana, enkä ole muuten koskaan aikaisemmin uskaltanut tehdä taskuparkkeerausta! Se pikkuinen alkoi piipittää, kun perä alkoi olla kohdillaan!

Tuli muuten mieleen, että pääsin taannoisesta inssistä ihan naurettavan helpolla. Kun ystäväni joutuivat vääntämään juuri noita taskuparkkeja ja kulmaperuutuksia, niin valvojasetä pyysi minua tekemään U-KÄÄNNÖKSEN. Minähän pyöräytin ratin ja käänsin. Jännittäessäni peruutustehtävää hän sitten pyysi minua PERUUTTAMAAN 10M TAAKSEPÄIN. Siis ihan suoraan. Eipä ihme kun kortti sitten napsahti, ja kahden auton väliin en ole autokoulun jälkeen peruuttanut kertaakaan..

Mutta sitten nykyhetkeen: Maanantaina kävin hurruuttamassa pitkin kylää pikkuveljeni kanssa, joka muuten uskaltautui ensimmäistä kertaa kyytiini ikinä. Hyvinhän tuo kulki, kunnes kokeilin vääntää virtanappulaa käyntiin, kun olimme käyneet ruokaostoksilla (luonnollisesti kaukaisimmassa ruokakaupassa kotiin nähden. Pitihän sitä jollain verukkeella ajelemaan päästä!). Ei se nappi vääntynyt, vaikka kuinka koitin hellästi painaa ja kääntää, painaa ja kääntää.
Kun olin tuskastellut parkkipaikalla sen viisiminuuttisen, niin veli tajusi näppäränä katsoa manuaaliin. Jarru pohjaan, ja kääntyihän se sittenkin. Minähän olin jo hädissäni soittamassa käyntikorttinumeroihin.. Voisi tehdä tuttavuutta opuksen kanssa ehkä enemmänkin.

Eilen tarjouduin kyydittäjäksi lähikaupunkiin ja pääsin testailemaan maantietä. Satasta ekaa kertaa ikinä! Siinä matkamusiikkia cd-asemaan työntäessäni huomasin, että se pieni aukko imee jotain viisi levyä sisäänsä. VIISI?!

Ennen kaikkea, mikrusta sain vihdoin ja viimein uskollisen ratsun kierrätyskeskukselle. Ravaan siellä lähes joka toinen päivä, ja kyytsääjä tuli tosiaankin tarpeeseen. Eikä menovehje näyttänyt pienentävän tämänpäiväistä kierrarionneakaan:

Kolme vaatekappaletta (kuvan mekko, hame ja paita) takapenkillä kotiuduin, naksautin ovet lukkoon ja kipaisin kotiin. Voisiko jostain anoa autolle lisäaikaa..?

maanantai 12. toukokuuta 2008

ian vuoro!


Siellä se nyt sitten nököttää, vastaanotin ajokin hetki sitten. Mietin kovasti, että pitäisikö tässä odottaa aamuneljään, ennenkuin uskaltaudun liikennettä vaarantamatta kokeilemaan.

Olen kuivaharjoitellut pikkuista varten kovasti mielikuvitusköyttämällä kytkinjalkani penkkiin kiinni: Armas Saab kun toimii ronskisti vaihdekeppiä muljautellen ja kytkinjalkani on tavallisesti pohjassa jo 10 metriä ennen risteystä. Itseasiassa olen alkanut hanskaamaan manuaalivaihteita vasta näin neljä kuukautta kortin saamisen jälkeen, mutta tämä Micra väittää toimivansa ilman koko toimitusta. Viikko ilman "onkotääliianisovaihdehittonyttääsammu"a?! Huhhuh. Ehtiiköhän tässä viikon aikana uusille tavoille ilman, että maantiellä kuvitteelliselta neloselta vitoselle vaihtaessa isken kytkimen sijaan jarrun pohjaan?

Vakaa tavoite: Auto ehjänä viikon jälkeen! Joko nyt kaduttaa, Nissan, että luotitte auton käsiini? :D


Varokaa, kanssaliikenne. Oikeasti.

Viikon 20 Micra Cuts tähti

Haluan esitellä teille rakkaat lukijat viikon 20 Micra Cuts tähden. Hän on 18-vuotias neitonen Kajaanista, joka yleensä purkaa sekä vaatekaappinsa että mielensä sisältöä blogissaan nimeltä Colour me! Hyvää matkaa Kajaaniin Hopeanuoli ja tervetuloa mukaan Ia!

näkemiin.

olen luopunut aamuvarhaisella mikkiksestä.

luulin, että minut valtaisi suuri haikeus, mutta katin kontit; seuraan täst'edes mielenkiinnolla sen tulevia kujeita!

vinkiksi tulevaan, erityisesti kiukkuisille stadilaisille taksikuskeille tiedoksi:
meille ei löydä perille sillä tavalla, että lähtee päämäärättömästi itäiselle uudellemaalle ajelemaan, sinne päin. meille löytää niin, että seuraa ohjeita ja soittaa jo alkumatkasta, jos ohjeet eivät näytä selkeiltä. lisäksi jos ohjeissa sanotaan porvoo-hyvinkää -tie, se ei tarkoita porvoon moottoritietä, joka kulkee reittiä helsinki-porvoo-loviisa-kotka-moskova. hyvinkää ei ole siellä päin vaan pohjoisessa helsinkiin nähden. porvoo-hyvinkää tie ei siis mene helsingistä porvooseen, vaikka äkkiä vähemmän noheva niin saattaisi tuumiakin.

viikko oli muuten oikein mukava ja sähkäkkä. nyt on opeteltava ajamaan taas manuaalivaihteilla ja rauhallisella dieselmoottorilla, uskollisella työjuhdallani.

näkemiin, käänteessä tai toisessa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

palveluttomuus

yks, mitä mun on tosi vaikee sietää, on huono palvelu.

joulukuussa meillä oli keittiöremppa ja sinä aikana kaikki oli sekaisin. yhtenä aamuna ladakuski oli vääntänyt väärää namiskaa hellassa ja hellalevyistä meni päälle juuri se, jolla seisoi kahvimyllyn poroloota, siis se kuppi, johon porot jauhettaessa kerääntyvät sekä sen kansi. sanottakoon tässä, että mylly on merkkiä krups. ja käyttökelvoton koko toosa.

soitin seuraavana aamuna huoltoon ja tilasin samanmoiset varaosina, noin viidentoista euron hintaan. lupasivat ystävällisesti, että tulevat tammikuun alussa ja että soittavat.

tammikuun lopussa aloin ihmetellä, kun ei kuulu. ja jouduin jauhamaan poroni myllyllä, joka oli syrjäytetty, koska oli niin huono.

varaosamyynti ja vissiin koko pulju oli sillä aikaa myyty johonkin isompaan firmaan ja siellä ei ollut kuultukaan koko tilauksesta, joten tilasin uudet.

soitin maaliskuussa taas. oli kuulemma nähty sellainen ylimääräinen poroloota ja ihmetelty, kenelle se mahtoi olla tilattu. kantta ei kuitenkaan ollut näkynyt ja siksi luvattiin tilata sekin ja toimittaa sitten molemmat.

huhtikuussa kukaan ei ollut asiasta kuullutkaan.

vieläkään ei ole kukaan asiasta vissiin kuullutkaan. paitsi mä.

kyllä muuten korpee.

kaunista äitienpäivää tällä puheella toivottaa hän.