maanantai 22. joulukuuta 2008

Ei hyvästi, vaan näkemiin

Värikäs vuosi on kohta takana, ja luet nyt Micra Cutsin viimeistä postausta. Matka on ollut kerrassaan verraton, ja uskomme että myös kaikki 31 kutsuvieraskirjoittajaamme viihtyivät. Blogi-Micra sinkoili puolen vuoden ajan pitkin poikin Suomea ja ehti olla monessa mukana. Keväällä Micra nähtiin Pinserin armottomassa lelutestissä ja myöhemmin Turistin alla hirviä väistelemässä. Elokuussa tyylitaituri MouMou kokosi Hopeanuolen kanssa yhteen sopivia mekkoja ja korkokenkiä – jonka jälkeen Micra kuljetti muotimoguleja East Side Stories -valokuvanäyttelyn merkeissä. Pupulihavisto vei Micran vuorostaan grillille.

Vauhtia on siis riittänyt joulukuulle asti: loppuhuipennuksena blogi-Micra keräsikin hyväntekeväisyyshuutokaupassa ennätykselliset 13 000 euroa lasten ja nuorten mielenterveystyölle. Kiitos onnellisesta lopusta kuuluu osaltaan myös teille, arvoisat lukijat. Mitä seikkailuja tulevaisuudelle on luvassa, se jääköön nähtäväksi. Eli heipähei ja näkemiin!

maanantai 15. joulukuuta 2008

13 000 euroa hyvään tarkoitukseen!



Micra Cutsin Nissan Micra -hyväntekeväisyyshuutokauppa on nyt päättynyt. Jännittävien vaiheiden jälkeen voittajaksi selviytyi nimimerkki nhe776, joka onnistui pitämään päänsä kylmimpänä huutokaupan hermoja raastavan tiukassa loppukirissä. Bloggaajien muun muassa Teletapiksi ja Hopeanuoleksi ristimä Micra mittailee jatkossa kilometrejä Länsi-Suomen suunnalla – lämpimät onnittelut voittajalle!

Sekä huutokauppaan osallistuneet että myös blogiin kirjoittaneet voivat olla hymyssä suin, sillä projektilla kerättiin lasten ja nuorten mielenterveystyölle yhteensä hulppeat 13 000 euroa. Nissan kiittää!

Nyt HUUDETAAN kuin viimeistä päivää



Tänään on suuri päivä. Rakkaan Hopeanuolemme huutokauppa sulkeutuu nimittäin tänään (maanantaina 15.12.) kello 16.48. Viiden jälkeen joku onnellinen saa Micran omakseen. Sinäkö?

Juuri nyt – kello 11:55 – voittava tarjous Micrasta on tasan 10 000 euroa. Hyvää tekevä Micra on yltänyt myös Huuto.Netin Suosituimmat kohteet -listalle.

Kymppitonni ei ole paljon hyvästä autosta, mutta se on suuri potti varojen kohteelle, Mielenterveyden keskusliitolle. Vielä on siis hetki aikaa tehdä tarjouksia ja samalla kasvattaa summaa, joka lahjoitetaan lyhentämättömänä lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Harvemmin huutamisesta tulee näin hyvä mieli.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Micra Cutsin lukijat valitsivat lasten ja nuorten mielenterveystyön



Te, hyvät Micra Cutsin lukijat, äänestitte bloggaajiltamme kerätyistä hyväntekeväisyyskohde-ehdotuksista ykköseksi Mielenterveyden keskusliiton Lasten ja nuorten mielenterveystyön. Eilen illalla sulkeutuneessa äänestyksessä annettiin lähemmäs 300 ääntä kolmelle arvokkaalle kohteelle, mutta valinta oli lopulta hyvin selkeä: voittaneelle kohteelle ropisi ääniä kutakuinkin 130 kappaletta.

Kiitokset bloggaajille ehdotuksista, kiitokset lukijoille äänistä. Ja nyt eikun huutamaanNissan lahjoittaa jokaisen verkkohuutokaupan poikiman sentin lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Micra Cuts mukana pelastamassa maailmaa

Sanotaan, että kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja että bileistä kannattaa poistua silloin, kun vielä naurattaa. Micra Cuts on nyt tullut siihen pisteeseen.

Mutta ennen kun puemme takkia päälle, meillä on auto myytävänä. Tai tarkemmin sanottuna: huutokaupattavana. Olemmekin päättäneet huutokaupata Micramme – ja lahjoittaa jokaisen verkkohuutokaupan poikiman sentin lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

Ehdotuksia hyväntekeväisyyskohteeksi pyysimme Micra Cuts -bloggaajiltamme. Tässä suosituimmista kohteista kerätty shortlistaus:

Mielenterveyden keskusliiton Lasten ja nuorten mielenterveystyö. MTKL tarjoaa kursseja, ohjausta itsenäistymiseen ja elämänhallintaan sekä järjestää nuorille suunnattuja tapahtumia.

WWF Suomen Operaatio Maa. Operaatio Maan tuotoilla edesautetaan Itämerta suojelevien kosteikkojen rakentamista, rakennetaan biokaasu-uuneja Nepaliin ja tuulivoimalaitoksia Madagaskarille.

Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin Hyvä joulumieli -keräys. Keräys auttaa tarjoamaan jouluaterian vähävaraisille suomalaisille lapsiperheille.

Tee siis eko- tai joku muu hyvä teko ja äänestää mielestäsi parasta hyväntekeväisyysorganisaatiota klikkaamalla yhtä oikeasta palstasta löytyvää vaihtoehtoa. Niin ja huutaminenhan kannattaa aina. Varsinkin kun huippuvarustetun auton saa itselleen vain yhden euron lähtöhintaan.

torstai 27. marraskuuta 2008

Joulu lähestyy uhkaavasti




Vaikka ei siinä kai mitään uhkaavaa ole... Tykkään joulusta.
Krääsätön Joulu on mottoni tänä vuonna; luomulahjoja, järkevää pakkausta ja oleellisia asioita.
Tärkeintä on keskittyä tunnelmoimiseen; lukemiseen, nukkumiseen, syömiseen ja relaamiseen. Kynttilän valoa ja mausteiden tuoksua. Punaviiniglögiä myös :)

tiistai 25. marraskuuta 2008

Hahaa


ettepäs pääsekään minusta ehkä ikinä! :)
Jatkan seikkailuja pikku Hopeanuolen kanssa (ja äärimmäisen mielelläni) vielä tämän viikon torstaihin asti. Paha vaan, että tämä tulee koukuttamaan minut entistä pahemmin tuohon pikkuiseen tehopakkaukseen...
Eilen illalla sain taas hurrata uskolliselle autoystävälleni, kun se sutjakasti irtosi ylämäessä, lumimössössä, pimeässä ja kahden pakettiauton väliin kiilattuna taskuparkista ja joogatunnin jälkeen iloisesti kuljetti nälkäisen ja rättiväsyneen kuskinsa kotiin.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Viikon 48 Micra Cuts tähti

Valitettavasti alkavaksi viikoksi kaavailtu Micra Cuts tähti on joutunut perumaan blogiviikkonsa sairastumisen takia.

Onni onnettomuudessa- Anu on luvannut jatkaa bloggaamista aina torstaihin saakka! Saamme siis lukea vielä neljän päivän ajan Villaketun ja Micran reissuista lumisesta Helsingistä.

Pieni peto




Hahaa, pikkuinen Micra näytti närhen munat isommille tämän aamun extreme-olosuhteissa! -Harmi etten kouluunlähtötohinassa ehtinyt napata kuvaa pikku lumipallosta :)
Siinä missä isommat juuttuivat lumeen, pöristeli pikkuinen Hopeanuoli tyytyväisenä menemään ja me hurrasimme sille ajaessamme koulua kohti. Vau!! Olen vakuuttunut.
Kuvat ovat viikonlopulta, jolloin testasin Pikkuisen kapasiteettia kyydissä itseni lisäksi kolme lasta ja kaksi koiraa. Hyvin mahduttiin. Tytöt menivät uimahalliin ja poikalapsi kaverin luo leikkimään. Minä ja karvapojat suuntasimme Uutelan luonnonpuistoalueelle metsäretkelle. Kaksi maukasta ja rapeaa tuntia pikkupakkasessa teetä termarissa.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Kaipaus




Tätä olen kaivannut; Hesari sängyssä luettuna (ja tänään erityisesti autosivut...), valtava mukillinen appelsiinilattea ja aamu joka ei vaadi mitään muuta.

torstai 20. marraskuuta 2008

voiko autoon rakastua?

Tsiisus, luulin pystyväni kylmäkiskoiseen autolla ajamiseen, mutta hei, luulenpa että olen ainakin aikalailla ihastunut tähän pikkuiseen. Jotenkin se vaan tuntuu niin omalta, mukavalta, sukkelalta ja ketterältä. Hämmentävää. Voi niin, ja se saa kovasti ihailevia katseita liikenteessä.

tiistai 18. marraskuuta 2008

trendikkyyden huikaiseva hankaluus





Autoiluviikon kunniaksi aioin liikuskella paikasta toiseen Micralla ja korkkareilla. Aamulla lähdinkin noissa huikeissa kengissä ensimmäiseen paltsuun, mutta seuraavaan kurvasin kodin kautta vaihtamaan matalampiin prätkäsaappaisiin. Ei siis suinkaan siksi ettäkö noilla olisi hankala kävellä, vaan siksi, että kahdentoista sentin koroissa olen ihan liian pitkä suoraan katsekontaktiin :D Kun on tätä omaa varttakin kertynyt ihan tarpeeksi...
Ja hei, nostan hattua kaikille oikeille muotiblogsteille, en tajua miten otetaan itsestä julkaisukelpoisia kuvia ilman assaria, kaukolaukaisinta tai kahden metrin mittaista käsivartta!
Keskitytään kokonaisuuden sijaan siis fiilistelyyn...

maanantai 17. marraskuuta 2008

Fäsön





Kukkuu, täällä Villakettu.
Koska kulahtanut maasturini vaihtui täksi viikoksi mahdottoman trendikkääseen Hopeanuoleen, päätin ryhtyä myös muotibloggaajaksi. Juu, juu. Joku joskus kysyi, miksi en pidä muotiblogia ja vastasin että koska se on työtäni; vaatteet, muoti, pukeminen, suunnittelu ja kaikki semmoinen. No, unohdetaan se täksi viikoksi ja keskitytään autoilumuotiin :)
Heti alkajaisiksi pikkuinen Micra kuljetti minut parin tunnin Astanga- treeneihin, joten joogamuotia tälle illalle...

Viikon 47 Micra Cuts tähti

Tuhannet kiitokset Piukulle!

Minulla on ilo ja kunnia esitellä tämän viikon bloggaja, Anu Harkki on käsitöistä innostunut kirjailija ja juontaja. Anu mm. luotsaa I.H.A.N.A -neuleseuraa sekä kirjoittaa ihanan inspiroivaa VILLAKETTU -blogia.

Laajemmin Anun vinkkejä neulomiseen ja tuunaukseen voi lukea kirjoista Puikoissa! ja Viritetty.

Tervetuloa mukaan Anu!

Hiiohoi hopea - kohti uusia seikkailuja!

Auto lähti elämästämme yhtä vauhdilla kuin se oli tullutkin. Swoosh vain ja se oli poissa. Meinasin jo uhata että kidnappaan kaaran, mutta kun tuossa on niin selkeästi tunnistettavissa oleva "maalipinta" (micracutsin mainos kyljessä...)

Mitä siis jäi tästä käteen? Auto tuli viime keskiviikkona iltapäivällä puoli viiden aikaan. Siitä eteenpäin pöristeltiin pitkin pk-seutua. Syötiin kiinalaista, kepsua ja pizzaa, käytiin kavereiden luona ja tietenkin Ikeassa! Vatsansisäinen sai mobilen, harsoja ja pussilakanasetin. Minä sain sulkaakarkkeja (nam...) Nyt on maanantai ja hopeanuoli on poissa. Kello on 15.59, luovuin autosta 15 minuuttia sitten ja jo nyt ikävöin autokultaa. Nyyh.

Hei mainostoimisto! Me voidaan lähteä Sintin kanssa mukaan seuraavaan operaatioon, me voidaan keikistellä vaikka missä kuvissa jos sikseen tulee (no rajansa kaikella ja raskausarvilla..)

Tästä se elämä jatkuu. Jos haluat kyttäillä kuulumisiani ja vatsani laajentumista (roskaruoka on nyt sitten pois kuvista koska en jaksa mennä sitä jalan hakemaan - jos ei jaksa hakea ei jaksa syödä!).
Tule morottamaan minua ja Sinttiä sekä Brunoa Vinkeän Väkkyrän maailmaan!!!

Voikaa hyvin ja kohdelkaa sitä hopeahirmua hyvin!
Reipasta talvea toivoo Piuku (ja Sintti)

perjantai 14. marraskuuta 2008

Hurmoksessa Hopeanuolesta!!!


Torstai-iltana ajoimme kotoa Mäntsälään niin surkeassa säässä että huh hei. Ihan kuin oisi märässä juuttisäkissä pyörinyt ympyrää. Uudella lahdentiellä kun ei ole juurikaan valaisimia vaan ajetaan pimeässä luottaen ajovalojen voimaan. Vettä satoi, tuuli, kamikaze-autoilijat painelivat helevatan moista nopeutta vasenta kaistaa pitkin. Yksi läheltäpiti- tilanne nähtiin, kun tuollaisella vauhtiviikarilla unohtui ohitustilanteessa katsoa että onko siellä viereisellä kaistalla toinen uuvatti kaasu pohjassa... Olihan siellä. Onneksi on tapana pitää pitkät tuvavälit...

Nämä kaksi keskustelee. Brunolla on tapana mummollassa taantua pikkukoiran tasolle; se kuseksii nurkkiin. Toivottavasti Vatsansisäinen oppii paremmille tavoille...


Mummolassa käytiin ja tuntuu että siellä taantuu aina pikkulapsen tasolle. Saa ruokaa, lämpöä ja rakkautta ja voi olla ihan avuton. Saunaankin päästiin. Oli ihana reisu, kertakaikkisesti.

Tänä viikonloppuna pitäisi päästä sinne Ikeaan, käydä SinCitystä ostamassa ystävälle 30-vee synttärilahja sekä syödä take-out ruokaa.

Hopeanuoli on muuten IHANA ajaa. Se kulkee lähestulkoon ajatuksen voimalla ja vinkuu kun yrittää pakittaa tolppaan. Sen saa väännettyä työpaikan parkkiksille lääkäreiden mersujen väliin niin, että ei löydä autoaan enään iltapäivällä ( kokeiltu on...)

Brunolle tuli uni todella nopeasti kun päästiin kotia kohden. Auton takapenkiltä kuului vain tasainen tuhina... Mummolassa kun tunnetusti saa riehua!

Lisää höpötystä ja kuvia tulossa, nyt on vähän sellainen perjatai-kooma fiilis. Sintti potkii mahassa ja minä mietin onko riisikebab parempi vaihtoehto kuin iskender - vai pitäisikö käydä mäkkärin kautta? Elämän suuria kysymyksiä.

Ihanaa viikonloppua kuomat!

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

aika pähee!

Heissan Micraväki!
Nyt on sitten vuorossa vähän erilainen bloggaus, joskin Ikeaan meinataan mekin mennä (autosta löytyi jo kolmen Iksun pikkukynää!!!)
Mä en oo tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä, en omista saappaita- pelkkiä lenkkareita ja tennareita sekä 80-luvun Nokialaiset, tukka on usein kuin harakan persaus ja naamasta voi todeta että ei se pa*ka pöyhien parane vaikka yrityksen puutteesta ei voi rokottaa. (Nämä toteamukset liittyen ehkä siihen että Blogia on minua ennen kirjoittanut monta nuorta, nättiä ja näpsäkkää mimmiä - muotibloggaajia, eli ehkä pieni kriisinpoikanen iski!)
Minä olen oma rääväsuisen reipas itseni, sisäisesti hemaiseva, naimisissa oleva parin karvan alle kolmenkymmen oleva väkertäjä. Mitäs minä sitten kirjoittelen? No oikeastaan ihan mitä vaan. Huumorintaju on jotain oudon ja omituisen välistä, mielessä pyörii lähinnä tuo vatsansisäinen Sintti, jaloissa pyörii parsonrusselinterrieri ja kotona oma Rakas aviomies.

"Tuolla vatsakummun sisällä siis elää perheemme pienin lisä."

Mikä ihana mahdollisuus meille, autottomalle pariskunnalle, saada kaara käyttöön viikoksi! Autothan sinänsä on meille rakkaita välineitä, niistä on monenaisia muistoja...

Meillä isännän kanssa ensimmäinen auto oli kirkkaanoranssi huoneistokeskuksen Ooppeli, vuosi oli 2002. Ooppelilla oli vähän ongelma kukkimisen kanssa; takarenkaiden päältä pääsi takaluukkuun. Puhkiruostunut ritsa ja autoista rakkain. Kerran minulla oli mukana hiustenkuivaaja jolla puhaltelin sisäpuolelta jäätyneestä tuulilasista jäitä pois kotipihallamme. Ei mikään kaikkein turvallisin ollut se reissu - eteen ei nähnyt vaikka kuinka pöhelsin. Lopuksi kun rapsutin raapalla jäät pois oli auton sisään tullut lumimyrsky joka sitten lopulta höyrystyi kiinni siihen tuulilasin sisäpintaan ja jäätyi takasin. Mainitsinko että siitä autosta sisätilanlämmitin pamahti jo ekana talvena ja ne ruostereijät eivät varsinaisest lisänneet kuivaa sisäilmaa. Kurakeleillä rapa roiskui sisään hyvin mystisistä reijistä joita ruoste oli koppaan nakertanut...
Minä oikeasti itkin kun jätin sen autoliikkeen pihaan vaihdossa. Siellä ne Macho-autokauppias-rintakarvat kikkuralla-miehet katselivat että taas joku munasarjallinen järjestää showta... Isäntä taisi siinä vaiheessa hiipiä häpeämään jo tuvan puolelle sekä hieromaan kauppoja seuraavasta tulokkaasta.

Sen jälkeen autoksemme siunaantui vuonna -05 jo moderniksikin kaaraksi haukuttava Ford Mondeo, josta moottori sahasi kiinni (kaksi viikkoa ennen häitämme pöytäliinanhakuretkellä) syyskuussa -07 jossain keskellä hornantuuttia. Viiden tunnin matkan jälkeen ja maailman ihanimman hinausautonkuljettajan heitettyä meidät kotiin totesin että nyt saa riittaa peltilehmät (asiassa oli myös tietty budjetillinen näkökulma...) Pöytäliinat jäivät saamatta.
Sen jälkeen olemme nyt jo liki puolitoista vuotta eläneet autotonta elämää.

Joten, teretulemast pikkuketterä (edes hetkeksi), sinua on kaivattu!


Hopeanuoli näillä näkymin singahtaa täältä Helsingin Idästä kohti Hämeenlinnaa, Mäntsälää ja pienempinä matkoina kohti erilaisia take-out ruokapaikkoja. Jaa miksi - no kun vauva tahtoo (enään maaliskuuhun voin tätä tekosyytä käyttää joten nyt on aika pistää kaikki efortti siihen)!!!!
Tänään on vuorossa kiinalainen pöperö.
Palaamme asiaan,
Terveisin Piuku ja Sintti


Oli muuten HYVÄÄ!!! Mulla on neuvolakäynti tän viikon jälkeen,
voi olla tuo paino ikäänkuin noususuhdanteinen!

ps. kello tulee 19.00 ja Sintillä (minulla) on kupu täynnä. Vitsit että tuo Hopeanuoli menee vikkelään! Yhden källin vetäsin kun meni vaihteet (no daa, siinähän sellaista ei ikäänkuin ole) ja pakit (se R- niinkuin Reverse -niinkuin peruutus) ja kaikki sekasin kun piti silleen vikkelästi kääntää auto.. Hohhoijaa. Aika vikkelä. Toooosi vikkelä! (ehjä - kuitenkin!)

Niin ja vielä: KÄYTTÄKÄÄ HYVÄ IHMISET HEIJASTIMIA LIIKKUESSANNE ULKONA HÄMÄRÄLLÄ JA PIMEÄLLÄ!!!

Viikon 46 Micra Cuts Tähti

Kiitos Jenni! Micra on matkannut takaisin Lapista Helsinkiin, ja seuraavan viiden päivän ajan Micra Cutsissa bloggaa Piuku.

Luvassa alle kolmekymppisen vauhdikkaan rouvashenkilön arkea. Micran lisäksi matkassa on myös vatsansisäinen asukki, joten saanemme lukea pikkuisen Hopeanuolen soveltumisesta vauvatarvikkeiden hankintaan.

Piukun blogia Vinkeä Väkkyrä pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa bloggaamaan Piuku!

tiistai 11. marraskuuta 2008

hei hei micra!

Taitaa olla aika hyvästellä Micra ja ihana yhteinen viikkomme! Micra onkin ollut kovassa käytössä, tosin mitään maatajärisyttävää emme ole tehneet sitten Haaparannan reissun. Korvaamaton apu ja helpoitus se on kuitenkin ollut. Olen aivan ihastunut<3 Kiitos ihan hurjasti Nissanin porukalle!

Seitsemän maissa vien siis pikku apurini juna-asemalle, josta se käsittääkseni matkaa seuraavan onnekkaan luo? Hui, mitenhän enään pärjään ilman automaattivaihteita... heh, mutta sen verran sanon että myös isäni piti Micran näppäryydestä, joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa pääsisin sellaista vielä ajamaan ;)



Nirppukin ehti nautti Micrasta


Hei hei Micra ja hauskaa viikkoa myös seuraavalle micrailijalle!




ps. jos haluat seurata ajatuksiani jatkossakin, klikkaa itsesi tänne!

torstai 6. marraskuuta 2008

rovaniemi - tornio - haaparanta


Eilen noustiin poikaystäväni kanssa aikaisin ja valmistauduttiin ajomatkaan kohti Ruotsia. Yhdeksän jälkeen oltiin rappaamassa autoa lumen ja jään alta.


Poikaystäväni ajoi molemmat matkat, itse vastasin musiikista ja kuvaamisesta.


Ensimmäisenä käytiin Suomen puolella (Torniossa) sijaitsevassa Rajalla - På Gränsen -ostarilla, joka avattiin vasta viime viikolla. Jee siellä oli Gina Tricot, mikä tiesi minulle shoppailua. En kuitenkaan mennyt niin sekaisin kuin kuvittelin, sieltähä pystyy nykyään tilaamaankin eli ei ollut järkeä tuhlata mahdottomasti yhdellä kertaa...


SItten rajan yli Haaparannalle...


...ja ensimmäisenä tietysti Ikeaan! Ikeassa kierreltii rauhassa ja ihasteltiin kaikkea. Aikuisena haluan Ikea-kodin! Mukaan lähti kuitenkin vain kaikkea pientä, lähinnä hyötytavaraa. Niin ja ostin ihanan kukan! Kuka tiesi että Ikeasta saa oikeita kukkia? En minä ainakaan. Käytiin myös syömässä, nam oli hyvää ja masut täyttyi!


Ikeasta Skopunkteniin, kolmet kengät kaksien hinnalla. Olisi löytänyt vaikka kuinka monta ihanaa paria, mutta koska poikaystävänikin sattui löytämään hienot kengät, ostin vain viisi saapasparia (eli saatiin kahdet ilmaiseksi). Olen hurjan tyytyväinen omiini!


Kotimatkalla takapenkki olikin ihan täynnä, onneksi oltiin kahdestaan että mahduttiin ;)


Lähdettiin joskus neljän maissa kotia päin, tunnin jälkeen oli kuin säkissä olisi ajanut.

Reissu oli ihana piristys keskellä viikkoa. Puolet tankista on nyt mennyt, hei ja tänään hommasin sakkolapunkin kun olin pysäköinyt väärin (liian lähelle suojatietä, blaah). Hoidin sen kuitenkin heti pois ettei tule lisämaksuja!

Kohta lähden ajelemaan vanhempieni luokse. Huomenna on 60-kuvun päivä abeille, minulla se oli siis viime vuonna mutta poikaystäväni on ammattilukion neljännellä ja sillä se on sitten huomenna :)

Ostoksiani esittelen muuten blogissani huomenna...

tiistai 4. marraskuuta 2008

ensilumet, ensitunnelmat

Kaiken tämän odottelun jälkeen ihana Micra saapui Rovaniemelle, ja juuri sopivasti keskelle yöllä satanutta ensilunta. Näin alkuun ajattelin kertoa hieman itsestäni ja ajatuksistani autoilua ja MICRAA kohtaan :)



Olen siis Jenni, 19, kirjoittelen blogiani täällä Napapiirin alapuolella kaikesta minua kiinnostavasta (hehee kukapa ei?). Aloitin bloggaamisen joskus huhtikuussa eli puoli vuotta taitaa olla täynnä. Minulle ominainen kirjoitustapa on kirjoittaa melko lyhyesti ja laittaa tekstin sekaan aiheeseen liittyviä kuvia. Samalla tyylillä aion myös kertoa viikostani täällä.



Sain ajokorttini viime kesänä, vaikeuksien kautta voittoon. Jouduin nimittäin uusimaan inssin VIIDESTI ennen kuin tärppäsi. Taisin samalla rikkoa autokouluni ennätyksen, minua ennen joku tyyppi oli uusinut inssin kolmesti. Aluksi olinkin todella epävarma liikenteessä, hyvä jos vieläkään osaan kaikkia sääntöjä. Olen kuitenkin ajanut autoni vain kerran kiinni puuhun ja kerran bussinkylkeen, pahempaakin tuhoa olisin siis voinut saada aikaan!



Autokoulun jälkeen olen pääsääntöisesti ajanut vain yhtä autoa, joten Micra on todella vaihtelua. En voi kuvailla sitä tunnetta kun aamulla sain avaimet käteeni! Tietysti heti sisälle päästyäni koin todellisen yllätyksen: AUTOMAATTIVAIHTEET! Oli pakko soittaa isille ja pyytää neuvoa, en ole varmaan ikinä ollut automaattivaihteisen auton kyydissäkään... pientä opettelua oli siis luvassa. Liikkeelle päästyäni ajo sujui kuitenkin tosi hienosti ja sen jälkeen on haluttanut koko ajan takaisin ratin taakse! Vähän olen Micraa ulkoiluttanutkin ja pakko myöntää että kyllä on päät kääntyneet ;)


Huomenna suunnitelmissa on reissu Haaparannalle poikaystäväni kanssa, ainakin Ikeassa, Skopunktenissa ja Gina Tricotissa pitää päästä vierailemaan! Täytyy vaan toivoa ettei tiet ole aivan jäässä, nyt on ainakin hurjan liukasta. Onneksi Micraan oltiin eilen vaihdettu talvirenkaat, kyllä niillä pitäisi päästä<3

Ostoslistaa on tulossa huomenna blogiini, reissusta kerron sitten myöhemmin täälläkin!


Jenni

ps. kuvani olivat näköjään liian suuria, pitääpä muistaa laittaa pienempiä seuravilla kerroilla... ne voi kuitenkin klikata kokonaisiksi!

Viikon 45 Micra Cuts tähti

Kiitos Christinalle!

Tällä viikolla Micra Cutsissa kirjoittaa 19-vuotias Jenni, joka kirjoittaa Yummy! -blogissaan mm. muodista ja kauneudesta.

Jennin blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

viimeistä (iltaa) viedään.


Tänään onkin sitten ollut viimeinen virallinen micrailu-päivä ja kyllähän tässä aikalailla suru puserossa mennään, kun tietää, että huomenna ne hakevat meidän pikku-micran pois. :(

Illalla käytiinkin sitten pyörähtämässä City Marketissa ihan vaan sen vuoksi, että päästiin vielä nauttimaan Micran kyydissä ja kun muuallekaan ei ollut mitään asiaa niin City Marketiin oli hyvä tekosyy lähteä karjalanpiirakoiden perässä. :D

Ilta pimeni ihan synkäksi jo joskus neljän jälkeen, minkä vuoksi autokuvatkin on näin synkkiä. Itse istuskelin pelkääjän paikalla, kun jännitin jäisiä teitä (ja jäässä ne tiet eivät sitten kuulemma olleetkaan), mutta isukki ajoi ihan mielellään - tosin kotipihaan päästyään iskä puuskahti että "täytyykö tää rituaali taas toimittaa", kun kyseessä oli avaimen kanssa taiteilua. :D Avain onkin kyllä siinä mielessä hieman rasittava, että minulle irrotettava osa on tuonut sen verran päänvaivaa, kun hajamielisenä ihmisenä minulla on tapana tunkea se milloin mihinkin ja sitten sitä saa taas etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Aamulla isukki oli myös yllätyksekseni pessyt ja puunannut kuraisen Micran jälleen loistokuntoon, jotta Hopeanuoli pääsee huomenna puhtaana matkaan. Ja aika kuraisessa kunnossa se jo olikin. ;)

Mutta toivottavasti ehdin vielä jonkin verran huomenna Micrailemaan ennen kuin viikon mittainen taipaleemme päättyy - ja eihän sitä tiedä vaikka ehtisin vielä tännekin jotain rustailemaan. Mutta jos en ehdi niin tahdon kovasti kiittää Nissan Micraa, joka osoittautui ihan loistavaksi menopeliksi ja Micra Cuts-blogin tyyppejä, jotka minulle tämän viikon mittaisen seikkailun soivat. Jos päätätte joskus tehdä uusintakierroksen niin minä olen ainakin innolla mukana! ;)

Christina

lauantai 1. marraskuuta 2008

Hurjaa Halloweenia!

Tosin näin hieman myöhässä. ;)

Pikku Hopeanuoli on kiltisti kyydittänyt minua kouluun (ja aika paljon koulumatkojen ulkopuolellakin) jokaisena päivänä ja pakko myöntää, että on tässä jo aika vahva ystävyyssuhde ehtinyt kehittyä - kuinka voinkaan luopua uudesta ystävästäni jo ihan pian? Apua! Micrasta on ollut mieletön apu muutenkin, sillä se sattui osumaan kohdallemme aika otollisen ajankohtana, juuri kun oma automme alkoi osoittaa merkkejä vioistaan. Mutta nyt on onneksi saatu myös oma auto kuntoon talvirenkaineen kaikkineen, joten Micrasta luopuminen ei tule kirpaisemaan ehkä ihan niin paljon.

Eilen tosiaan juhlittiin Halloweenia myös täällä Suomen puolella ilmeisesti suhteellisen ahkerasti - ja niin juhli tämäkin tyttö. Eilisen kurasadekakka-kelin jälkeen myös Micra oli Halloweenin mukaisesti ottanut itselleen mutakylvyn ja istui näin siis Halloweenin muottiin oikein sopivasti. ;)

Kun minäkin sain vedettyä ylleni oman Halloween-asuni, olimme aika lyömätön kaksikko!

Hyvää Halloweenia siis kaikille - ja vieläkään ei ole liian myöhäistä karkille tai kepposelle!

tiistai 28. lokakuuta 2008

ensimmäinen seikkailupäivä.

Eilen saapui siis pieni Hopeanuoli tänne Jyväskylään, mistä tämä tyttönen sitten kirjoitteleekin nyt viikon mittaisesta Micra-seikkailustaan. Seikkailua löytyikin heti alkuunsa, kun en meinannut aluksi löytää koko autoa parkkihallista ja sitten kun auto löytyi, tuli ongelmia avaimen perimmäisen idean keksimisessä. Heh, hyvä minä! Mutta pienien alkukankeuksien jälkeen auto lopulta saatiin käyntiin, ulos parkista ja mukavuus saattoi alkaa.

Varsinainen tutustuminen tähän pieneen hopeiseen tuttavuuteen alkoi kuitenkin vasta tänään, kun tuli kouluun lähdön aika. Oli kyllä huomattavasti mukavampaa matkustaa koulumatka lämpimässä autossa kuin flunssaisena odotella myöhästeleviä busseja tuossa koleassa syyssäässä. Eikä kyydin saanut kaverikaan pistänyt ollenkaan pahakseen. ;)

Minä ihastuin näppärään Micraan kyllä heti pienen alkujännityksen jälkeen. Olen aina pitänyt pienistä autoista ja ne sopivatkin minulle jotenkin paljon paremmin kuin isot kaverinsa. Olen itsekin tämmöinen pikkuinen tapaus, joten onhan se mukavaa kun kerrankin auton ratin takaa näkee ihan oikeasti jotain.


Illalla Micra kyyditsikin meidät postin kautta Sokokselle ja pitkään rattiin hinkunut äitikin pääsi kokeilemaan uutta menopeliämme - ja ilmeisesti ihastui tähän "kätevään sinkkunaisen kaupunkiautoon", miksi hän Micran lopulta nimesi. :D Minä sain puolestaan istuskella pelkääjän paikalla ja kurkistella kaikessa rauhassa postista mukaan napatun pakettini sisältöä.


Äiti sai myös kätevästi pistää auton Sokoksen parkkiin, sillä siihen parkkitaloon minä en kyllä ikinä enää auton ratista käsin lähde. Ihan liian ahdas ja vaikea paikka minulle.

Tosin kyllä minäkin siihen ratin taakse vielä illan aikana päädyin, kun viime tipassa piti lähteä kaupan puolelta hakemaan vielä tikkareita makeannälkään ja c-vitamiinia mandariineista.

Tässä sitä taas taiteillaan avaimen kanssa.

Micra mahtuikin näppärästi kaupan aikaisemmin niin ahtaalta tuntuneeseen parkkiruutuun ja tilaakin jäi vielä rutkasti. On tämä vaan niin näppärä laittaa parkkiin, ei siitä mihinkään pääse. Jopa minä saan auton parkkeerattua kerrankin suoraan ilman sen kummempia eteen-taakse-eteen-tuskailuja.

Ja nyt on sitten makeannälkä taltutettu ja ensimmäinen varsinainen micrailupäivä onnistuneesti takana. Saas nähdä, mitä kaikkea kivaa me tämän pienen hopeanuolen kanssa vielä viikon aikana keksimmekään!


Minun turhamaisempaan puoleeni voikin sitten tutustua oman blogini puolella ja höpötyksiäni ilmestyy tänne vielä tämän viikon ajan, joten nähdään taas!

Christina

Viikon 44 Micra Cuts tähti

Micra on löytänyt tiensä Oulusta Jyväskylään. Tällä viikolla Micra Cuts tähtenä nähdään Tammikuun puutarhan Christina. 18-vuotias Christina bloggaa pääasiallisesti tyylistä ja muodista. Christinan blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

perjantai 24. lokakuuta 2008

Loppuviikon micrailut

Torstai-iltana saimme avokkini kanssa samanaikaisen mieliteon, jotta ois taas päästävä autogrillille. Micrailun eka päivänä tutustuimme jo Limingantullin autogrilliin, joten tällä kertaa päädyimme ajelemaan hieman kauemmas Kaakkurin Snacky-autogrillille, jossa varmaan ei autottomana tulis ikinä käytyä. Murkinat olivat huomattavasti paremmat kuin Limingantullissa, joten saatoimma olla tyytyväisiä. Naureskeltiin, jotta meistä tulis varmaan auton kanssa oikeita tuhtipalleroita, jos tämmöset autogrillailut kovin kauan jatkuisivat;) Muutenki ihmetyttää tommosten autogrillien suosio, meillä tämä pikku villitys johtu ihan uutuudenviehätyksestä...

Perjantai-iltapäivä sujui ajellessa ympäri Oulua ja Haukipudasta, jossa piipahdimme toki kohdalle osuneella itsepalvelukirpparilla. Kirpparilta löysin samettisen retrovaatesetin, johon kuului mustaa samettia oleva liivi, hame ja takki - vaativat vaan pientä tuunailua:) Tommoset pienempien kuntien kirppikset on kyllä yleensä jotenkin kodikkaampia ku isommissa kaupungeissa, tuollakin kahvi ja tuore pulla tuoksuivat.

Micran kanssa on ainaskin tullu Oulu tutuksi myös muualta muuttaneelle avokilleni, jonka kanssa ajelimme kaiken maailman lähiöissä. Keskustaihmisenä en kyllä vaan osais ajatella asumista missään kaukasesa lähiösä, mutta lähialueiden vanhat puutaloalueet kyllä kiinnostaisivat. Uusille asuinalueille mua ei sais millään...

Tänään lauantaina oomma vierailleet jälleen vanhempieni luona, syömässä (heh). Veimme heidän luokseen myös maalaiselämää kiihkeästi kaipaavan kissamme Viljamin pariksi viikoksi viettämään terveellistä ulkoilmaelämää. Toivottavasti kissa vähän hoikistuu ja jaksaa sitten taas olla tyytyväisenä kaupunkikissana. Tässäpä Viljami ulkoilemassa pikku-Micra taustanaan:

Tässä mannekeeraa itse neiti Lihavisto, jonka tyvikasvu kaipais näemmä mustaa väripurkkia;)

Tänään tutustuimme ekaa kertaa Oulun Realisointikeskukseen, jonne on joku aika sitten avattu myös itsepalvelukirppis. Myyntipaikkoja oli paikassa todella paljon ja tyhjiä pöytiä olikin vielä suuri osa. Eiköhän toiminta tuosta elävöidy kunhan paikka saa enemmän julkisuutta, hyvät puitteet kirppiksellä kuitenkin vaikutti olevan:) Tältä kirpparilta löysin ihanan mustan pitsipaidan ja ruudullisen pikkuhameen. Avokkini löysi esiintymisasukseen hienon vanhan tekoturkin.

Voisin tähän loppuun tehä yhteenvetoa tuosta ihanasta väliaikaisesta kulkupelistämme, johon kieltämättä olemme jo kerenneet kiintyä. Parkkipaikanki Micralle löysimme onneksemme ihan keskusta-asuntomme läheltä, taloyhtiössämme kun ei oo ollenkaan autopaikkoja. Tykkäsimme Micrasta kovasti molemmat, vaikka emme todellakaan oo mitään autointoilijoita. Jos jossain tilanteessa olisi auton ostaminen pakollista, päätyisimme ihan varmasti tällaiseen näppärään pikkuautoon.

Kaupunkikäytössä tämmönen pikkuauto on todella ketterä ja mahtuu ahtaampiinkin parkkipaikkoihin. Moottoritielläkään Micra ei jäänyt muiden jalkoihin, vaan vauhtia riitti, kieltämättä auto kuitenkin on parhaimmillaan hitaammassa vauhdissa. Penkit olivat mielestäni mukavan korkealla, joten näkyvyys auton etupenkiltä oli kuin isommissakin autoissa, lisää käyttömukavuutta toivat penkinlämmittimet. Takapenkit olivat meidän tarpeisiimme passelit, sinne mahtuivat niin paketit kuin ruokakassitkin plus Viljami-kissa kantokoppineen. Ja ah, kuinka ihanaa oli kuunnella ajon aikana hyvää musiikkia kunnon cd-soittimesta!:) Kaiken kaikkiaan ajopelimme oli varsin mainio tapaus! :)

Toisaalta huomasimme, jotta emme tarvitse tässä elämäntilanteessamme autoa lainkaan. Harmi kun emme kerenneet avokkini pakollisten menojen takia ajelemaan minnekään kauemmaksi, Ikeaankaan meillä ei ollut mitään hinkua, joten autoilut jäivät lähiseutumatkailun tasolle. Lihavisto kiittää ja jatkaa viikonlopun viettoaan!