Loppuviikon micrailut

Torstai-iltana saimme avokkini kanssa samanaikaisen mieliteon, jotta ois taas päästävä autogrillille. Micrailun eka päivänä tutustuimme jo Limingantullin autogrilliin, joten tällä kertaa päädyimme ajelemaan hieman kauemmas Kaakkurin Snacky-autogrillille, jossa varmaan ei autottomana tulis ikinä käytyä. Murkinat olivat huomattavasti paremmat kuin Limingantullissa, joten saatoimma olla tyytyväisiä. Naureskeltiin, jotta meistä tulis varmaan auton kanssa oikeita tuhtipalleroita, jos tämmöset autogrillailut kovin kauan jatkuisivat;) Muutenki ihmetyttää tommosten autogrillien suosio, meillä tämä pikku villitys johtu ihan uutuudenviehätyksestä...

Perjantai-iltapäivä sujui ajellessa ympäri Oulua ja Haukipudasta, jossa piipahdimme toki kohdalle osuneella itsepalvelukirpparilla. Kirpparilta löysin samettisen retrovaatesetin, johon kuului mustaa samettia oleva liivi, hame ja takki - vaativat vaan pientä tuunailua:) Tommoset pienempien kuntien kirppikset on kyllä yleensä jotenkin kodikkaampia ku isommissa kaupungeissa, tuollakin kahvi ja tuore pulla tuoksuivat.

Micran kanssa on ainaskin tullu Oulu tutuksi myös muualta muuttaneelle avokilleni, jonka kanssa ajelimme kaiken maailman lähiöissä. Keskustaihmisenä en kyllä vaan osais ajatella asumista missään kaukasesa lähiösä, mutta lähialueiden vanhat puutaloalueet kyllä kiinnostaisivat. Uusille asuinalueille mua ei sais millään...

Tänään lauantaina oomma vierailleet jälleen vanhempieni luona, syömässä (heh). Veimme heidän luokseen myös maalaiselämää kiihkeästi kaipaavan kissamme Viljamin pariksi viikoksi viettämään terveellistä ulkoilmaelämää. Toivottavasti kissa vähän hoikistuu ja jaksaa sitten taas olla tyytyväisenä kaupunkikissana. Tässäpä Viljami ulkoilemassa pikku-Micra taustanaan:

Tässä mannekeeraa itse neiti Lihavisto, jonka tyvikasvu kaipais näemmä mustaa väripurkkia;)

Tänään tutustuimme ekaa kertaa Oulun Realisointikeskukseen, jonne on joku aika sitten avattu myös itsepalvelukirppis. Myyntipaikkoja oli paikassa todella paljon ja tyhjiä pöytiä olikin vielä suuri osa. Eiköhän toiminta tuosta elävöidy kunhan paikka saa enemmän julkisuutta, hyvät puitteet kirppiksellä kuitenkin vaikutti olevan:) Tältä kirpparilta löysin ihanan mustan pitsipaidan ja ruudullisen pikkuhameen. Avokkini löysi esiintymisasukseen hienon vanhan tekoturkin.

Voisin tähän loppuun tehä yhteenvetoa tuosta ihanasta väliaikaisesta kulkupelistämme, johon kieltämättä olemme jo kerenneet kiintyä. Parkkipaikanki Micralle löysimme onneksemme ihan keskusta-asuntomme läheltä, taloyhtiössämme kun ei oo ollenkaan autopaikkoja. Tykkäsimme Micrasta kovasti molemmat, vaikka emme todellakaan oo mitään autointoilijoita. Jos jossain tilanteessa olisi auton ostaminen pakollista, päätyisimme ihan varmasti tällaiseen näppärään pikkuautoon.

Kaupunkikäytössä tämmönen pikkuauto on todella ketterä ja mahtuu ahtaampiinkin parkkipaikkoihin. Moottoritielläkään Micra ei jäänyt muiden jalkoihin, vaan vauhtia riitti, kieltämättä auto kuitenkin on parhaimmillaan hitaammassa vauhdissa. Penkit olivat mielestäni mukavan korkealla, joten näkyvyys auton etupenkiltä oli kuin isommissakin autoissa, lisää käyttömukavuutta toivat penkinlämmittimet. Takapenkit olivat meidän tarpeisiimme passelit, sinne mahtuivat niin paketit kuin ruokakassitkin plus Viljami-kissa kantokoppineen. Ja ah, kuinka ihanaa oli kuunnella ajon aikana hyvää musiikkia kunnon cd-soittimesta!:) Kaiken kaikkiaan ajopelimme oli varsin mainio tapaus! :)

Toisaalta huomasimme, jotta emme tarvitse tässä elämäntilanteessamme autoa lainkaan. Harmi kun emme kerenneet avokkini pakollisten menojen takia ajelemaan minnekään kauemmaksi, Ikeaankaan meillä ei ollut mitään hinkua, joten autoilut jäivät lähiseutumatkailun tasolle. Lihavisto kiittää ja jatkaa viikonlopun viettoaan!

Autoilua ympäri Oulua

Eilen keskiviikkonaki oli mainio micrailupäivä, sillä ulkona puhuroi vallan kylmä tuuli ja taivaalta pirskotteli myös vettä, ei siis ollu mikään ihanainen ajankohta kävelyretkelle. Kävelemisen sijaan ajelimmekin ympäri Oulua ja vierailimme alueilla, joilla ei muuten tulisi ikinä käytyä. Penkinlämmittimet ovat olleet kovassa käytössä ja ne suorastaan hellivät peräpäätä;)

Hih, uskaltauduin eilen jopa kokeilemaan autoa ihan kuskinominaisuudessa, tosin kokeilu tapahtui tuolla rauhallisemmilla vesillä, kaupungin ulkopuolella. Minusta tuli kyllä heti automaattivaihteiden ystävä - niin kätevää ku ei tartte sählätä vaihdekepin kanssa:) Myös ajotuntuma tuntu vallan mainiolta ja tommonen pikkuauto on kätevä käsiteltävä. Ehdottomasti valitsisinkin tämän tyylisen auton, jos auton joskus joudun hankkimaan.

Tässä pääkuski eli avokkini:

Avokkinikin on tykänny kovasti Micrasta, vaikka hän joutuuki säätämään penkin ihan ääriasentoon pituutensa takia. Kuitenkin pikkuauton ohjailtavuus ja nopea kiihtyminen ovat saaneet suurta kiitosta kuskiltani.

Tänään torstaina oomma jatkaneet samaan malliin kurvailua ja tehneet pari huonoa kirpparikeikkaa. Kävimme katsastamassa Tuiran ja Linja-autoaseman Pelastusarmeijan kirpparit, mutta yhtikäs mitää ei löytyny, ei ees bussiaseman vanhasta kunnon retrorekistä.

Iltapäivästä kävimme Oritkarissa fiilistelemäsä kovassa tuulessa ja aaltojen pärskeessä. Samalla räpsimme muutamia kuviakin. Hiukset eivät pysyneet yhtään aloillaan ja jos ois ollu kellohame päällä, ois taatusti tullu kunnon Marilyn-efekti;)
Kävimme myös uteloimassa Kodin Anttilan levyosaston, sillä joskus sielä tekee aikamoisia löytöjä, eipä kyllä tällä kertaa...Tässä ite neiti Lihavisto parkkipaikalla pikkuhiljaa laskevasa auringon valosa.

Huomisna suuntaamme ainaski Haukiputtaalle ja vanhempieni luo saunomaan ja hiuksistoki pitäs värjätä...

Lihaviston kirppisretket: päivät 1&2

No niin, nyt on 1.5 päivää micrailua takana ja tankki vielä melekeen täynnä. Mukavahan tuo on ollu autoillessa, ku ulkona on niin pirulaisen kylmää ja harmaata ja ennen kaikkea arktisen tuulista. Lihaviston neitihän ei tosiaan oo ollu auton ratissa noin 10 vuoteen, jotenka en ole vielä uskaltautunut kuin pelkääjän paikalle ajo-ohjeita jakelemaan. Huomisna oomma lähöllä vanhempieni luo tuonne pikkusen rauhallisemmille vesille, jotenka ekäpä sielä koitan myös palautella ajotuntumaa mieliin;)

Eilen kävimme heti Micran Sagalta saatuamme kokeilemassa Limingantullin autogrilliä - ah, miten romanttista! ;) No, tuo autosyöminen ei tosiaan oon mun heiniä, sillä porsastelulta ei voinut mitenkään välttyä: siinä meni mun valkomustan mekon kirkkaus ketsuppitahroihin. Ihmettelen, miten suosittua tommonen autogrilleily on, autoja oli koko ajan jonossa. Epäilemättä suurin osa asiakaskunnasta on eukottomia ukkoja, oikeita isäntämiehiä;)

(kuva: kaenkky.com)

Grilliltä suuntasimme massut täynnä purilaista ja ranskiksia Limingastullissa sijaitsevaan SPR:n Kontti-kirppikseen, jossa kyllä vaatetavaraa piisasi, muttei mitään itseäni miellyttävää. Hinnatkin olivat minusta aikasta korkeat, esim. naisten perusmekot olivat 10-15euroa, liian tyyristä sanon mää! Kontissa ois ollu aivan ihana vihreäruudullista kangasta oleva 60-luvun sohva, mutta se ei valitettavasti oo myytävänä, nyyh!

Kontista ajaa huruuttelimme Joutsensillan toisella puolella sijaitsevalle Paljekirppikselle, joka on nykyään kuulemma Oulun suosituin kirppis. Tuo paikka on eritoten lapsiperheiden mieleen ja penskoja näkyi nyttenki olevan riittämiin...Muttamutta...Lihaviston tyttö teki mahtilöydön eli huippukuntoisen punaisen mokkanahkahamosen, sopuhintaan 6€.
Myös punaisilla sydämillä varusteltu retroessu löysi tästä neidistä uuden omistajan.


Tänään tiistaina jatkoimme kirppisretkeämme Oulussa. Ensimmäisenä ajoimme Alppilaan, jossa on kammottavassa varastorakennuksessa oleva Alppikirppis vai olikohan se Alppistore, en muista. Kirpparin sisusta sen sijaan oli positiivinen ylläri, ilmeisesti paikkaa oli vastikään remontoitu, sillä maali tuoksahteli vielä. Kirpparilta ei löytynyt yhtikäs mitään, vaan myytävänä oli ihan kaamiaa lumppua ja rojuja, blääh!

Kävimme tankkaamassa Alppilassa pikku-Micran täyteen ja nyt autolla voiski ajella 450km! Hmm...kävin muuten ekaa kertaa elämässäni maksamassa bensat huoltiksen kassalla;) Alppilasta jatkoimme matkaa Oulun pohjoispuolelle Rajakylään, jossa sijaitsee mm. vanha lukioni. Suuntana oli Pelastusarmeijan kirppis, josta ennen vanhaan oon tehny tosi hyviä löytöjä. Nyt tarjonta oli kuiteski heikkoa, avokkini osti jonku vanhan cd:n.

Paluumatkalla keskustaan käväsimme vielä Toppilan kierrätyskeskuksessa, joka oli muuttunut ihan kamalaksi rojulaksi. Lastenvaatepuolelta sentään löysin 20senttiä maksavan mustavalkoisen (kuvassa enemmänki tummansininen) mekon, josta aattelin väkertää hamosen. Mekossa on muuten kätevä irrotettava ja PUNAINEN rusetti:)

Olipas sitten kerrankin mukava karauttaa autolla kaupan pihaan ja pistää ruokakassi sievästi takapenkille. Ja kun kerran Ellokselta tilatut väärät talvisaappaatkin piti palauttaa ja Henkkamaukan jättipaketti noutaa postilta, niin sinnekin oli kätevä ajella ihan oven eteen...Auton omistajana kyllä laiskistuis ja tulis entistäkin mukavuudenhalusemmaksi, mikä ei välttämättä ois lainkaan hyvä asia.

Kuskini & avokkini on muuten niin pitkula poika, jotta takapenkillä olijalle ei jäis kyllä yhtään jalkatilaa, turvaistuimessa kökkivä tenava sen sijaan mahtuis. Just tämmöseen pakettien kuskailuun tämä Micra kyllä passaa mainiosti! :) Ennen kaikkea Micra vaikuttaa itseellisen naisihmisen tahi kaupunkilaispariskunnan autolta, jolla on kätevä ajella kaupunkioloissa ja parkkeerata ahtaisiin paikkoihin.

Viikon 43 Micra Cuts tähti

Kiitos Sagalle. Micra jatkaa kulkuaan Oulussa, kun auton rattiin pääsee kymmenen vuoden ajotauon jälkeen Pupu Lihavisto. Pupu Lihavisto tunnustautuu mekkohulluksi, jonka elämään kuuluvat mm. vaatteet, kirpparit, eBay, musiikki, kirjallisuus, kissat ja Japani-hupsutukset.

Tervetuloa mukaan!

Rodoslaista liikennekulttuuria

Reilu viikko sitten istuin rodoslaisessa taksissa ja olin varma, että loppuni oli koittava. Jännitin, posauttaako kuski vastaan tulevaan autoon, vai ajaako hän seuraavassa mutkassa kalliolta mereen.

Kuski paahtoi mutkaisella pikkutiellä talla pohjassa ja pyöritti rattia vimmatusti. Painauduin syvälle Mersun nahkapenkkiin ja hamusin turvavöitä, joita autossa ei ollut. Kuski ohitteli pikkuautoja ja suoralle tielle päästyään antoi renkaiden laulaa. Jollain käsittämättömällä tuurilla pääsin ehjänä hotellille.


Rodoksen liikennettä kuvaa yksi sana: kaaos! Jos joku pitää suomalaisia kovina hurjastelijoina, kannattaa hänen ajella viikko Rodoksen keskustassa. Rodoksella kukaan ei väistä, anna tietä tai tottele nopeusrajoituksia. Aivan kuin autoilijat kävisivät lakkaamatonta kilpailua siitä, kuka ajaa vaarallisimmin. Liikenne on käsittömättömän vilkasta ja epämääräistä. Skootterit pujottelevat autojen seassa. Autot parkkeerataan mihin vain. Taksikuskit päästävät matkustajansa ulos autosta vaikka keskellä vilkasta tietä ja aiheuttavat liikenneruuhkan, kuten alla olevassa kuvassa.


Kreikkalainen liikennekulttuurin päivittelemisestä tuli matkan kuluessa lempipuuhaamme. Hotellimme vieressä oli suuri stop-merkki, jonka loman alussa kuvittelimme kehottavan pysähtymään. Viikon lopulla tajusimme, että stop-merkki taitaa Rodoksella komentaa painamaan kaasua, sillä yksikään auto ei viikon aikana pysähtynyt merkin eteen.


Toki Rodoksen liikenteessä on jotain hyvääkin. Saaren autokanta on varsin nuori, ja suurin osa autoista on pieniä ja vähäpäästöisiä. Suosittuja malleja ovat esimerkiksi Ford Fiesta, Kia Picanto sekä Nissan Micra. Blogiautomme sisarautoja näkyy Rodoksen teillä runsaasti. Taksilla ajaminen on suhteellisen edullista. 10 kilometrin matka maksaa noin 8 euroa.

Tällä vuokra-autolla huristelimme ympäri saarta.

Kotiin palattuani kuulin, että sukulaisperheeni oli omalla Rodoksen-matkallaan joutunut todellisen kauhukuskin kyytiin. Vielä alkumatkasta kuski oli ajellut suhteellisen rauhallisesti. Kapealla vuoristotiellä toinen auto oli ohittanut sukulaisiani kuskaavan taksin, ja tästäkös taksikuski oli raivostanut. Hän oli lähtenyt kiihkeään takaa-ajoon ja porhaltanut renkaat savuten eteenpäin kapenevalla tiellä. Nopeusmittari oli noussut 120:een ja lopulta 160:een. Sitten auto, jota kuski oli tavoitellut, oli kääntänyt toiselle tielle, ja samalla kuin taikaiskusta oli taksikuski palannut normaaliksi itsekseen. Loppumatka oli sujunut mukavasti.

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan vielä sanoa, ettei minulla ole mitään Kreikkaa ja kreikkalaisia ihmisiä vastaan. Päinvastoin. Kreikkalaista liikennekulttuuria vastaan minulla sen sijaan on runsaasti hampaankolossa.

Saga