keskiviikko 12. marraskuuta 2008

aika pähee!

Heissan Micraväki!
Nyt on sitten vuorossa vähän erilainen bloggaus, joskin Ikeaan meinataan mekin mennä (autosta löytyi jo kolmen Iksun pikkukynää!!!)
Mä en oo tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä, en omista saappaita- pelkkiä lenkkareita ja tennareita sekä 80-luvun Nokialaiset, tukka on usein kuin harakan persaus ja naamasta voi todeta että ei se pa*ka pöyhien parane vaikka yrityksen puutteesta ei voi rokottaa. (Nämä toteamukset liittyen ehkä siihen että Blogia on minua ennen kirjoittanut monta nuorta, nättiä ja näpsäkkää mimmiä - muotibloggaajia, eli ehkä pieni kriisinpoikanen iski!)
Minä olen oma rääväsuisen reipas itseni, sisäisesti hemaiseva, naimisissa oleva parin karvan alle kolmenkymmen oleva väkertäjä. Mitäs minä sitten kirjoittelen? No oikeastaan ihan mitä vaan. Huumorintaju on jotain oudon ja omituisen välistä, mielessä pyörii lähinnä tuo vatsansisäinen Sintti, jaloissa pyörii parsonrusselinterrieri ja kotona oma Rakas aviomies.

"Tuolla vatsakummun sisällä siis elää perheemme pienin lisä."

Mikä ihana mahdollisuus meille, autottomalle pariskunnalle, saada kaara käyttöön viikoksi! Autothan sinänsä on meille rakkaita välineitä, niistä on monenaisia muistoja...

Meillä isännän kanssa ensimmäinen auto oli kirkkaanoranssi huoneistokeskuksen Ooppeli, vuosi oli 2002. Ooppelilla oli vähän ongelma kukkimisen kanssa; takarenkaiden päältä pääsi takaluukkuun. Puhkiruostunut ritsa ja autoista rakkain. Kerran minulla oli mukana hiustenkuivaaja jolla puhaltelin sisäpuolelta jäätyneestä tuulilasista jäitä pois kotipihallamme. Ei mikään kaikkein turvallisin ollut se reissu - eteen ei nähnyt vaikka kuinka pöhelsin. Lopuksi kun rapsutin raapalla jäät pois oli auton sisään tullut lumimyrsky joka sitten lopulta höyrystyi kiinni siihen tuulilasin sisäpintaan ja jäätyi takasin. Mainitsinko että siitä autosta sisätilanlämmitin pamahti jo ekana talvena ja ne ruostereijät eivät varsinaisest lisänneet kuivaa sisäilmaa. Kurakeleillä rapa roiskui sisään hyvin mystisistä reijistä joita ruoste oli koppaan nakertanut...
Minä oikeasti itkin kun jätin sen autoliikkeen pihaan vaihdossa. Siellä ne Macho-autokauppias-rintakarvat kikkuralla-miehet katselivat että taas joku munasarjallinen järjestää showta... Isäntä taisi siinä vaiheessa hiipiä häpeämään jo tuvan puolelle sekä hieromaan kauppoja seuraavasta tulokkaasta.

Sen jälkeen autoksemme siunaantui vuonna -05 jo moderniksikin kaaraksi haukuttava Ford Mondeo, josta moottori sahasi kiinni (kaksi viikkoa ennen häitämme pöytäliinanhakuretkellä) syyskuussa -07 jossain keskellä hornantuuttia. Viiden tunnin matkan jälkeen ja maailman ihanimman hinausautonkuljettajan heitettyä meidät kotiin totesin että nyt saa riittaa peltilehmät (asiassa oli myös tietty budjetillinen näkökulma...) Pöytäliinat jäivät saamatta.
Sen jälkeen olemme nyt jo liki puolitoista vuotta eläneet autotonta elämää.

Joten, teretulemast pikkuketterä (edes hetkeksi), sinua on kaivattu!


Hopeanuoli näillä näkymin singahtaa täältä Helsingin Idästä kohti Hämeenlinnaa, Mäntsälää ja pienempinä matkoina kohti erilaisia take-out ruokapaikkoja. Jaa miksi - no kun vauva tahtoo (enään maaliskuuhun voin tätä tekosyytä käyttää joten nyt on aika pistää kaikki efortti siihen)!!!!
Tänään on vuorossa kiinalainen pöperö.
Palaamme asiaan,
Terveisin Piuku ja Sintti


Oli muuten HYVÄÄ!!! Mulla on neuvolakäynti tän viikon jälkeen,
voi olla tuo paino ikäänkuin noususuhdanteinen!

ps. kello tulee 19.00 ja Sintillä (minulla) on kupu täynnä. Vitsit että tuo Hopeanuoli menee vikkelään! Yhden källin vetäsin kun meni vaihteet (no daa, siinähän sellaista ei ikäänkuin ole) ja pakit (se R- niinkuin Reverse -niinkuin peruutus) ja kaikki sekasin kun piti silleen vikkelästi kääntää auto.. Hohhoijaa. Aika vikkelä. Toooosi vikkelä! (ehjä - kuitenkin!)

Niin ja vielä: KÄYTTÄKÄÄ HYVÄ IHMISET HEIJASTIMIA LIIKKUESSANNE ULKONA HÄMÄRÄLLÄ JA PIMEÄLLÄ!!!

5 kommenttia:

Anniina kirjoitti...

Ihana, vähänkö taas nauroin sun muisteloillesi :) Sä olet micratähtesi ansainnut, paas suhaten niin että renkaat ulvoo ja sintti hihkuu vauhdinhurmasta! Jään odottelemaan innolla mitä kaikkea sä oikein autolla keksit :P Pus!

Saara ja Punkero kirjoitti...

Mahtava aloitus! :D Miehelle luin ääneen ja se nauroi katketakseen, vaikka inhookin sitä että luen ääneen. ;) (ite olin jo ennen ääneenlukua meinannu katketa nauruun).
Joo, oot micratähteytesi ansainnu! :D Seurataan ahkerasti viikkoa! ;) Muista kuitenkin ajaa turvallisesti Sintin tähden. ;)

Elinainen kirjoitti...

Ihana tarina tuosta ekasta autosta... hih. :) Jotkut autot on kyllä niin persoonia että niille on annettava nimet... minäkin tunnen autoja joiden nimet ovat Hector, Miss 16, Zorro ja Make. Kaikki vastasivat luonteeltaan juuri noita nimiä. :D

hauskaa hurjastelua! Mutta aja silti varovaisesti. :)Mielenkiinnolla odotan mihin kaikkialle micra päätyykään tämän viikon aikana!

Minttumaaria kirjoitti...

He hee! Tulipa teidän ooppelista mieleen meidän eka fiesta. Miehen kanssa naurettiin, että ainakin tiedetään, miltä on tuntunut talvella reellä matkustaa - niin kylmä oli sisällä. Yleensä tammi-helmikuun pitkillä ajomatkoilla haaveiltiin turkkipeitteestä jalkoihin, kun puhallustehot piti olla täysillä tuulilasiin, jottei ne jäätyneet :) Oi niitä aikoja =)

Ai että tekee Sintilläkin mieli kiinalaista. Mulle ilmoitettiin masun sisältä eilen, että nyt olis tarve saada kevätkääryleitä. -kuola valuu-

Ninpe kirjoitti...

Jippii onhan sitä tekstiä tullut, sä olet "tähti" omalla ihanalla tavallasi. Mitä ihmettä sun neulomisesi on jos ei MUOTIA? Jään odottelemaan tietoa teidän reissuistanne :) Pitäköön isäntä hatustaan kiinni, että pysyy sun matkassasi.