Selvittelyä...

Reissussa ollessa en ole pystynyt päivittämään tätä blogia aikaisemmin, pahoitteluni. Syynä on ollut paljon puhuttu liikkuva laajakaista... Kesäkuussa hankkimani liikkuva laajakaista (mokkula) ei ole toiminut oletetulla ja toivotulla tavalla. 3G yhteys ei vielä yllä mökillemme asti mutta EDGE kylläkin. Noh, kyllähän tuolla EDGE yhteydelläkin pärjäisi jos vain kyseisen yhteyden onnistuisi saamaan... "Mokkula" nimittäin löytää päivästä ja kellonajasta riippumatta lähes aina TODELLA HITAAN GPRS yhteyden. Tämähän tarkoittaa sitä, että hitaalla yhteydellä ei kuvien lataaminen tahdo sujua takkuamatta ja aikaa kuluu, kuluu ja kuluu... Minä en suinkaan ole mikään ekspertti näissä nettiasioissa mutta kyllähän tuon yhteyden nopeampi pitäisi olla! Sonera, tämä asia vielä selvitetään!

No niin... Ja sitten itse asiaan eli autoon. Micralla juhannusviikolla huristellut Niklas kertoi edellisen postauksen kommenttilootassa, että muutama asia jäi askarruttamaan hänen mieltään. Pitihän minun ottaa asioista hieman selvää...

Auto lähti mutta avaimet jäivät! Hyvin kulkee siis ilman avaintakin, eikä moottorikaan sammunut itsestään ;) Emme tosin testanneet kuin lyhyen matkan mutta uskon, että autolla pääsee ilman avaintakin niin pitkälle kuin bensaa riittää autovarkaan käytettäväksi. Näin minä siis luulen.

Peruutustutka on ollut minulle uusi tuttavuus. Omasta autosta ei siis sellaista löydy ja jos totta puhutaan niin en kyllä sitä kaipaakaan. No joo... saattahan tuosta joissakin tapauksissa olla apuakin mutta tutkan pitämä meteli on kyllä sietämätön. Kun autolla peruutettaessa lähestyy takana olevaa estettä tutkan pitämä piippausääni tihenee mitä lähempänä ollaan. Yhtäjaksoiseksi, epämiellyttäväksi ujellukseksi ääni muuttuu kun este on n. 30 cm päässä auton takapuskurista. Volyymi pienemmälle, kiitos!