maanantai 23. kesäkuuta 2008

Meren kehdon ympäröimänä

(Kolmas ja viimeinen osa kuvakertomuksestani Märketin majakkaluodolta.)

Satunnaiselle kävijälle Märket saattaa jäädä mieleen kylmänä, tuulisena ja epäystävällisenä paikkana. Pienellä ja karulla majakkaluodolla on kuitenkin myös toinen, rauhallinen ja turvallinen puolensa, jonka pääsee kokemaan vain, jos malttaa uhrata sille hieman aikaa ja kärsivällisyyttä - ja jos onni potkii. Kun kesäinen ilta kääntyy valoisaksi yöksi, tuuli joskus tyyntyy ja meren pauhu laantuu. Ympäröivä maisema ja sen äänimaailma muuttuvat, ja merelliset tuoksut voimistuvat. Jalkojen alla tuntuva peruskallion vakaus ja ympärillä rauhallisesti aaltoileva meren kehto vievät ajatukset pois arjesta ja kadottavat ajantajun. Sellaisena lyhyenä hetkenä on vaikea tajuta miksi koskaan haluaisi olla missään muualla.


Auringonlasku Märketillä 7.6.2008.



Märket kesäyön hämärissä 13.6.2008.



Märketin majakka on tuikkinut jo 123 vuotta.


Viikkoni Märketin majakalla huipentui läheiseen tuttavuuteen harmaahylkeen kanssa. Koska hylkeet vierailevat luodolla säännöllisesti, olin koko viikon odottanut ja toivonut pääseväni näkemään niitä edes etäältä. Olinkin onnistunut tekemään pari hyljehavaintoa kiikareiden avulla, ja myös satunnaiset merestä pilkistäneet kuonot kielivät hylkeiden läsnäolosta. Eräänä iltana viikon loppupuolella näin muutaman hylkeen vajaan viidenkymmenen metrin päästä, mutta valokuvaamisen kannalta ne olivat harmittavan kaukana. Seuraavana aamuna laskeutuessani majakan portaita huomasin hylkeen luodon eteläkärjen läheisyydessä. Hiivin varovaisesti yhä lähemmäksi kalliolla köllöttelevää veijaria, joka ei onneksi vaikuttanut juuri pelkäävän minua, vaan lähinnä uteliaana tarkkaili kuvauspuuhiani. Välillä se kierähti kyljeltä toiselle, ja pari kertaa se selvästi vilkutti minulle evillään. Mainio tyyppi, kertakaikkiaan!


Hyljekaverini Märketin majakkaluodolla 13.6.2008.


Lähtiessäni majakalta seuraavana päivänä sää oli tyyni ja meri rauhallinen. Veneen lähistöllä vedestä pilkisti useampi hylkeen kuono. Haikeana jäin miettimään, olikohan yksi niistä kaverini edelliseltä päivältä.

Julkaisen myöhemmin lisää kuvia Märketin majakalta valokuvablogissani taivasalla.net.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Voi mitä kuvia, Niklas!
Ja miten soljuvaa tekstiä kynäsi jättääkään! - taivasalla.net'in lyhyistä kuvateksteistä sitä ei välttämättä huomaa, mutta nyt, kun on lukenut majakkablogia ja tätä Micra-blogia, huomaan, ettei kirjallinen arkkusikaan ei ole mitenkään tyhjä. Tekstejäsi on tosi miellyttävä lukea.

-H-

Niklas kirjoitti...

Heli, kiitos, mukava kuulla. :-)