Mitään en oo ostanu (enkä osta)

Eilen tuli testattua Micran ajo-ominaisuuksia reilun neljänsadan kilometrin verran. Yllättävän kepeästi lulla ponkaisi ohitustilanteissa puoleentoista sataan tuntikilometriin ja siinäkin vauhdissa tuntui kuin ois ajanut kuuttakymppiä. Hmm, oisko kyseessä perinteinen vauhtisokeus vai tuntuuko kääpiössä kyyti aina tavallista verkkaisemmalta? :)

Matkalla häjyjen tyyssijoille poikettiin Ikaalisten Wanhassa Kauppalassa persoonallisessa vanhan tavaran osto- ja myyntiliikkeessä. Jos ois rahaa lampaiden syödä ja isompi koti kalustettavana, niin mun mukaan ois helposti voinut tarttua yksi helmenharmaa kampauspöytä, sateenvarjoteline ja omilla jaloillaan seisova ompelutarvikelaatikko. Ei oo rahaa, taloa eikä onneks niitä rehun perään ahneita uuhia niin että sinne jäivät. Pienen hetken ajan ihailtiin Ikaalisten keskustaa myös Kyrösjärven toiselta puolelta kun kuvattiin mun ompelemaa paitaa blogia varten. Strike a pose, joopa joo...

Katsastettiin tietty myös paikallinen kierrätyskeskus (melkoisen pelottava bunkkeri) ja kirpparit (TV-shopin ThighMasterit on tainneet joskus olla kova sana Ikaalisissa) melko laihoin tuloksin. Sitä yllättävämpää olikin, että mun suuri heräteostokseni tapahtuikin sitten Ikaalisten Rollsissa. Ei, mä en seonnut ja ahtanut kupua täyteen hampurilaisia, vaan iskin silmäni ravintolan nurkassa olevan lahjatavaramyymälän seinällä komeilevaan kelloon. Sopivasti vanhanaikainen muttei liian kruusattu, ja mikä parasta, jumalattoman kokoinen. Mikä sitten osoittautuikin haasteeksi kun kello kaupanteon jälkeen kohtas Micran takaluukun. Olis tietysti pitänyt arvata että ongelmia on tiedossa kun yrittää tunkea jättiläiskelloa kääpiöautoon... :P

Parin perkeleen jälkeen ajannäyttäjä kuitenkin losahti paikoilleen tavaratilaan. Kello sitten kyllä veikin puolet takaluukusta, mutta milloinkaan ei oo niin ahdasta ettei joukkoon mahtuis pari kiloa lankaa. ;) Tässä tosin vain mun maltilliset ostokset Tapion kaupasta, Jatan säkki kulkeutui kotiin takapenkillä. Ja sen kauhajokelaisen kangaskaupan loppuunmyynnistä riittää kun mainitsee että Sulo Vilen -vaihde meni päälle ja ale-lappujen edessä mun päässä suhisi vain että kyllä kannattaa ostaa kun kerran halvalla saa. Niinpä... Kuvassa Jatta pyrkii kohti luontevaa mitään-en-oo-ostanu-ilmettä. Ei ihan mee läpi kun kuva on otettu sen samaisen ison lankakaupan edessä... :D

Pakko muuten sanoa että Micran käsikirja on melkoisen ylimalkaista laatua, ainakaan se ei auta silloin kun on tosi kyseessä ja auton käytön kannalta ehkä Se Kaikkein Polttavin Kysymys kaipaa vastausta: Poppikonetta ja kännykkää ei nimittäin saanut BlueToothin kautta pelittämään yhteen kuin pari sekuntia kerrallaan, vaikka Jatta sitkeästi yritti saada meille sillä keinolla parempaa musaa koko Ikaalinen-Jalasjärvi-välin ajan. Niin ja mp3-soittimien kytkeminen sterkkoihin näyttäis olevan turha toivo, jos ei omista iPodia piuhoineen. Muistanko väärin vai väittikö joku aiemmin täällä löytäneensä Micrasta usb-portin? Jos näin on niin olkaapa kilttejä ja kertokaa mullekin sen koordinaatit niin ei tarvii olla radio-cd-yhdistelmän varassa.

Huomenna Micra pääse taas maistamaan moottoritietä ja hurruuttelemaan viikonlopun merenrantamaisemissa. P. Pouta kyllä uhkaili Etelä-Suomea monsuunilla, joten saas nähdä kuinka pikkuisen hopan tuulilasinpyyhkimet selviytyy vesimassojen kanssa.