Kun minuun kuukausi sitten otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko ajella viikon Nissan Micralla, vastasin hetkeäkään miettimättä, että OI, KYLLÄ, TOTTA KAI, ILMAN MUUTA!Hetken kuluttua ilmastonmuutoksesta huolestunut omatuntoni alkoi hieman kuiskutella, että: ”Saga hei, tarvitsetko sinä vannoutunut kävelijä-pyöräilijä-linja-autoasiakas todella auton käyttöösi?”
Olen ollut jo pitkään ylpeä autottomuudestani. En ole koskaan omistanut autoa, enkä liioin edes teininä skootteria. Silloin tällöin lainaan äitini pikkuista Kia Picantoa, joka kuluttaa äärimmäisen vähän.
Omatunto korotti ääntään uudemman kerran, kun kuulin, että Micra Cutsin takapiruihin kuuluva nainen ajaa Micran Helsingistä Ouluun ihan vain minua varten, ja lentää sitten samantien Helsinkiin.
Kaikesta huolimatta halusin Micran käyttööni. Ajattelin, kuinka ihanaa olisi ajaa leikkimään pienten veljenpoikieni kanssa. Mieleen nousi myös pitkään sunnitelmissa ollut Ikea-reissu Haaparantaan, ilta-ajelut pimeässä kaupungissa ja koulumatkat ihanan lämpimässä autossa.
En siis ole pyhimys, en lainkaan. Viime viikolla jopa lensin lomalennolla edestakaisin Helsinki-Rhodos-Helsinki. En uskalla edes ajatella, millaisia päästöjä niistäkin täyteen buukatuista lennoista aiheutui.
Olen vain tavallinen tyttö, joka tällä viikolla ajelee Oulun lähitienoilla harmaalla Nissan Micralla ja toivoo ihmisten vilkuttavan, jos näkevät minut ja Micran liikenteessä.Mutta arvatkaa mitä, olen näiden kolmen päivänä ajanut vasta noin 80 kilometriä, ja auton bensamittarin viisarin osoittaa edelleen oikeaa kulmaa. Noh, eiköhän se täysi tankkikin loppuviikosta tyhjene, jahka saan pari esseetä kirjoitettua ja pääsen tästä keskusta-yliopisto-linjalta vähän etäämmälle.
Pusuja!
Saga
2 kommenttia:
Nauti nauti nauti, itse on pakko ajella itseni ikäisellä vanhalla ranskalaisella jolla on jo niin selvä luonne ja mielentilan vaihtelut ettei helpolla pääse.
juliet xxx
Lähetä kommentti