Oulu-Haparanda-Oulu

Epämääräinen sumu leijui tänä aamuna Oulun yllä, kun hyppäsimme poikakaverini kanssa Micraan ja lähdimme ajamaan kohti Haaparantaa ja Ikeaa. Ajosää ei ollut häävi, sillä jokainen vastaantullut rekka räiskäisi kuution vettä etulasiin. Puolentoista tunnin matkaamisen jälkeen Tornio, rajavyöhyke ja lopulta myös Ikea ilmestyivät näköpiiriin.

Kiersimme koko Ikea-kompleksin ennätysajassa, emmekä ostaneet mitään ihan turhaa tai hoopoa. Ikealla tuntuu olevan ihmiseen sellainen mystinen vaikutus, että jokainen pinkki muovikippo ja räsymatto alkaa tuntua himottavalta. Tällä kertaa pysyin tiukkana ja ostin vain pari pikkumattoa, astioita, lakanoita ja sen sellaista.

Ikean jälkeen ajoimme (!) sadan metrin päähän Skopunktiin. Skopunkt on loistava kenkäkauppa, jossa on lyömätön ikuisuustarjous: ”Osta kolme kengät, maksa kahdet”. Löysin noin sadat kivat talvisaappaat, sillä kaupassa oli hyllymetreittäin pelkkiä saappaita. Viime kesän kenkiä puolestaan olisi irronnut 5-10 eurolla.

Sovin lopulta itseni kanssa, että saan valita kahdet saappaat. Ostin ruskeat ja mustat. Poikakaverini osti mustat tennarit.

Ikean ja kenkien jälkeen kiertelimme vielä Outlet-myymälässä ja jossakin naistenvaateliikkessä, jossa oli sympaattinen kaljuupäinen myyjäsetä. Lopuksi kävin ostamassa lempijugurttiani Skoop-ruokakaupasta. Oli vähän samanlainen olo kuin pikkulapsena, kun pääsi eväiden kanssa metsäretkelle.

Kotimatkalla poikakaverini nukkui ja minä kuuntelin vuorotellen Yle X:ää, Novaa, NRJ:tä ja Voicea. Matkan parhaiksi radiobiiseiksi rankkaan Laura Närhen Kuutamolla, Egotripin Matkustajan ja Red Hot Chili Peppersin Under the Bridgen.


Saga

Hei, olen paha yksityisautoilija

Kun minuun kuukausi sitten otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko ajella viikon Nissan Micralla, vastasin hetkeäkään miettimättä, että OI, KYLLÄ, TOTTA KAI, ILMAN MUUTA!

Hetken kuluttua ilmastonmuutoksesta huolestunut omatuntoni alkoi hieman kuiskutella, että: ”Saga hei, tarvitsetko sinä vannoutunut kävelijä-pyöräilijä-linja-autoasiakas todella auton käyttöösi?”

Olen ollut jo pitkään ylpeä autottomuudestani. En ole koskaan omistanut autoa, enkä liioin edes teininä skootteria. Silloin tällöin lainaan äitini pikkuista Kia Picantoa, joka kuluttaa äärimmäisen vähän.

Omatunto korotti ääntään uudemman kerran, kun kuulin, että Micra Cutsin takapiruihin kuuluva nainen ajaa Micran Helsingistä Ouluun ihan vain minua varten, ja lentää sitten samantien Helsinkiin.

Kaikesta huolimatta halusin Micran käyttööni. Ajattelin, kuinka ihanaa olisi ajaa leikkimään pienten veljenpoikieni kanssa. Mieleen nousi myös pitkään sunnitelmissa ollut Ikea-reissu Haaparantaan, ilta-ajelut pimeässä kaupungissa ja koulumatkat ihanan lämpimässä autossa.

En siis ole pyhimys, en lainkaan. Viime viikolla jopa lensin lomalennolla edestakaisin Helsinki-Rhodos-Helsinki. En uskalla edes ajatella, millaisia päästöjä niistäkin täyteen buukatuista lennoista aiheutui.

Olen vain tavallinen tyttö, joka tällä viikolla ajelee Oulun lähitienoilla harmaalla Nissan Micralla ja toivoo ihmisten vilkuttavan, jos näkevät minut ja Micran liikenteessä.

Mutta arvatkaa mitä, olen näiden kolmen päivänä ajanut vasta noin 80 kilometriä, ja auton bensamittarin viisarin osoittaa edelleen oikeaa kulmaa. Noh, eiköhän se täysi tankkikin loppuviikosta tyhjene, jahka saan pari esseetä kirjoitettua ja pääsen tästä keskusta-yliopisto-linjalta vähän etäämmälle.

Pusuja!
Saga

Viikon 42 Micra Cuts tähti

Kiitos Irene! Täällä viikolla Micran tie vie Ouluun. Auton rattiin hyppää Saga, joka bloggaa Irenen kanssa yhteisessä blogissa Irene & Saga. Tyttöjen blogia pääset lukemaan täältä.

Saga on 21-vuotias vapaa toimittaja, joka opiskelee suomea yliopistossa ja rakastaa hymyileviä ihmisiä, huolettomia vaatteita ja kynttilänvaloa.

Tervetuloa mukaan!

Bye bye baby!

Yhyy, aika luopua Micrasta. Autoseni lähti tänään kanssabloggaajani hellään huomaan Oulua kohti.


Eilen käväisimme vielä ihailemassa tuulimyllyjä Porin Reposaaressa ja sitten hurautimme Helsinkiin, missä arki jälleen alkaa. Täytyy kyllä myöntää, että oli ihan luksusta, kun pihassa odotti auto ihan vain minua varten. Micra olisi kiva kauppakassi kaupunkiin, mutta pitkien matkojen taittoon siitä ei meidän perheessä kyllä olisi. Tila ei ihan riitä, kun kaksi ihmistä, jotka eivät osaa koskaan pakata mukaansa vain tarvitsemiaan tavaroita, ja kaksi koiraa matkustavat Helsingistä Harjavaltaan ja takaisin joka viikko.

Muuten Micralla oli oikein mukava ajella ja annan miljoona plussaa automaattivaihteista. Mihin sitä yleensäkään enää käsivaihteita tarvitaan? Kiitos lainasta! Nyt taas oman blogin pariin.

<3: Irene

Vihdoinkin löytö

Hmp mikä ilma! Ei oikein huvita lähteä kuvailemaan vanhaa Raumaa tai yhtään mitään muutakaan. Teimme pikaisen kierroksen kirpputorilla Ulvilassa ja juuri kun ajattelin, etten pitkän löydöttömän ajanjakson jälkeen bongaa kirppareilta mitään kivaa, eteeni ilmestyivät nämä ihanaiset herrainkengät. Ei siis muuta mielenkiintoista tältä päivältä. Jos huomenna ilmat sallivat, ajamme hiukan pidemmälle.



<3: Irene

Valloissa

Ajelimme siskoni kanssa tänään kotikaupungissani Harjavallassa. Olen muuttanut opiskelujen perässä Helsinkiin, mutta tunnen itseni ensisijaisesti harjavaltalaiseksi ja satakuntalaiseksi. Nykyään en ole oikein edes viihtynyt Helsingissä vaan haluan vähintäänkin viikonlopuiksi kotiseuduille näkemään perhettä ja ystäviä. Kandintutkielmanikin tein harjavaltalaisnuorten kotimurteentuntemuksesta.

Harjavalta on erikoislaatuinen kaupunki. Meitä on täällä vain noin 8000, mutta kaupunkimme tunnetaan monista asioista. Aikaisemmin monet ulkopaikkakuntalaiset tiesivät kaupungista vain mielisairaalan ja tehtaat (aikaisemmin Outokumpu Oy:n kuparisulatto ja Rikkihappo Oy:n tehtaat, joiden tilalle on tullut monien vaiheiden jälkeen Boliden Harjavalta Oy, Norilsk Nickel Harjavalta Oy sekä Rikkihappo Oy:n tilalle Kemira Oy).

Nyttemmin Harjavalta tunnetaan ehkei niinkään kuparin vaan lahjakkaiden muusikoiden tehtailusta. Maj Karma- ja Lapko-yhtyeet sekä Katri Ylander ovat alunperin harjavaltalaisia. Maj Karman pojat järjestävät joka kesä suositun Karma Rockin Kokemäenjoen rannassa ja kesän aikana on liuta muitakin kemuja. Helsingin Sanomien Nyt-liite onkin nimittänyt Harjavallan Suomen rockeimmaksi kaupungiksi, sillä täällä on väkilukuun nähden eniten rock-tapahtumia. Karma-rock onkin monen harjavaltalaisen, minut mukaan lukien, yksi kesän kohokohdista. Musiikki ei aina jaksa kiinnostaa, mutta näkee ainakin kerralla kaikki vanhat tutut.

Olen jo pitkään ollut käärmeissäni harjavaltalaisnuorten asenteesta pientä kotikaupunkiaan kohtaan. Valitetaan, ettei täällä koskaan tapahdu mitään ja koska kaikki tuntevat toisensa, juoruilulta ei voi välttyä. Itse kuitenkin hermostun Helsinkiin paljon useammin kuin Harjavaltaan, täällä ei juuri tarvitse stressata mistään. Kun pännii, niin voi painella hiljaisuuteen keskelle metsää koirien kanssa.

Yksi parhaimmista asioista täällä on kaupungin poikki kulkeva joki, jossa silmä lepää kesäisin rantasaunan terassilla istuskellessa. On ilo nähdä, että joen rantaan kohoaa mitä hulppeimpia taloja kuin sieniä sateella. Harjavalta siis kiinnostaa asuinpaikkana. Onneksi minulla on aina koti täällä.

Tässä hiukan kuvia Harjavallan voimalaitokselta ja Hiittenharjulta.


Menneisyys on läsnä Harjavallan luonnossa. Voimalaitospadon alapuolella on näkyvillä noin 700 miljoonaa vuotta vanha hiekkakivinen peruskallio, ja Hiittenharjun rinteillä on muistona kivikkoisia rantavalleja noin 3000—7000 vuotta sitten paikalla olleesta Litorinamerestä. (Harjavalta)









Viikonloppuna ehkäpä Raumalle tai Reposaareen!

- Irene

Kaunis koti

Huristelimme mieheni kanssa jo tänään Jyväskylästä kotiin Harjavaltaan. Jyväskylässä olisi viihtynyt kauemminkin, varsinkin aina niin vieraanvaraisten sukulaistemme hellässä huomassa. Kälyni Laura on varsinainen kodin hengetär, sisukas remppaaja ja taitava sisustaja. Laura ja miehensä remontoivat 100 neliön kämppänsä omakätisesti ja Lauran maagisen sisustussilmän avulla lukaali näyttää nyt tältä:











Lauralla on pettämätön silmä värien suhteen ja hän osaa yhdistellä kivasti vanhaa ja uutta. Amerikkalaistyylistä sisustusta yhdistettynä skandinaaviseen yksinkertaisuuteen ei ihan joka kodista löydä. Laura arvostaa laatua, mutta osaa tehdä myös edullisia kirppislöytöjä. Kadehdin Lauran tyyliä siinäkin mielessä, että hän saa pienen tilan näyttämään avaralta. Voisinkin ottaa oppia häneltä valkoisen käytössä!

<3: Irene