maanantai 5. toukokuuta 2008

minä ja mikkis

micra elämässä tukena?

helvetinmoinen aamu.

tytärlaps kolmevee heräsi kuudelta. ei halunnut nukkua. halusi viereen. halusi avata makuupussini ja halusi sen kiiltävämmän ulkopuolen itseään vasten. painoin päätä pielukseen ja tönin ladakuskia sivummalle.

äiti ota korvatulpat pois.

herättiin. tytärlaps ei halunnut näitä sukkahousuja, ei tätä mekkoa. ei halunnut päiväkotiin. halusi äidin viemään, vaikka isä oli jo ovenraossa. halusi syliin, pusun, ei halunnut, halusi, ei halunnut halusi. ja huusi tietenkin kuin teuraaksi vietävä.

seisoin suihkussa vartin ihan puuduksissa.

leipä oli loppu. onneksi oli kahvia.

printteristä oli muste vähissä ja mun piti just tulostaa jatkotutkintoseminaarilaisille kilometri matskua, kun pitkästä aikaa olin luvannut työni vaihetta esitellä. voihan virka sentään.

ladakuskin työhuoneen printteri toimi. tympääntyneenä se tulosti mulle sen kilometrin.

mainostoimiston sanna soitti ja kertoi eksyneensä, ajaneensa vartin harhaan. en sitten ehdikään sinne seminaariin. no mikäs tässä. tekstari professorille, että myöhästyn.

lopulta micra kurvasi pihaan ja lähdettiin. opettelin ajamaan sillä automaatilla. onneks oli muistikuva aiheesta.

mikkis kiisi motaria rasvattuna salamana ja ehdin kuin ehdinkin.

onneksi pitskun kyläkirkolla on avoin verkko. täällä istun nyt, kuuntelen analyysiä, juon kahvia ja bloggaan. ei hullumpaa sittenkään?

tästä se viikko mikkiksen tukemana lähtee.

2 kommenttia:

Outi kirjoitti...

pääsiskö yks kyytiin stadiin huomenna aamulla?

Ilu kirjoitti...

just huomenna micra ajaa maaseutukierroksella...