Terveiset Lapista!

Heipä hei, tällä viikolla päiväkirjaa kirjoittelen minä, 27-vuotias tamperelainen "muotibloggari". Oma blogini luokitellaan todennäköisesti muotiblogiksi, vaikken siitä aiheesta mitään tiedäkään ;) On ihan virkistävää päästä välillä bloggaamaan muistakin aiheista kuin lumpuist&rievuist.

Hauska yhteensattuma tässä on myös se, että ainoa automerkki mistä tiedän yleensä yhtään mitään, on Nissan. Johtuen ihan siitä että rakas isäpappani on touhunnut koko ikänsä työkseen kyseisen merkin autojen kanssa. Ja varmaan tähän liittyen meillä ei ole koskaan ollut minkään muun merkin autoja käytössä. Siis ikinä. Voin jossain vaiheessa kirjoitella lapsuuden traumoistani... nimittäin ihan ensimmäinen Tukholman risteilynikin oli Nissan 280ZX:n varaosien hakureissu. Että näin meidän perheessä.

Itsellänikin on pikkuinen vuoden -92 micrulainen, joka joutui nyt tälle reissulle jäämään surkeana parkkiin kotipihaan. Ei kerrota sille, mutta kyllä ilmastointi oli poikaa 10 tunnin ajomatkalla Tampereelta Kolariin ;)

Ilmastointi on minulle täysin uusi juttu (noissa vanhoissa hyvissä autoissa sitä harvemmin näkee..). Reissun ensimmäisen paniikin aiheutti eräs tietty kondensaatiovesi Jyväskylän kohdalla. Ihanien pizzojen mussuttamisen jälkeen parkkipaikalle saavuttuamme valui Micrasta nesteitä pitkin parkkista. Olin ihan varma että auto on vähintään hajalla vasta 2 tunnin meillä olon jälkeen. No, ei muuta kun paniikkipuhelu isälle, jonka ensimmäinen kysymys oli "onko teillä ilmastointia?" No niin, mistä sitä voisi tuollaisia pikkujuttuja tietää :D

Tässä ystävien koira Manu poseeraa vesien kera parkkiksella.


Koska itse en ole (vielä) ajanut ikinä automaattivaihteisella autolla, mieheni Saku toimi kuskina koko menomatkan. Ei ehkä olisi ollut paras idea alkaa opettelemaan laina-autolla heti ensimmäisenä täysin luonnotonta yhdellä jalalla ajamista. Automaattivaihteet ovat muutenkin ihme keksintö, ei ajamisen kuulu olla niin helppoa ;) meidän omalla autolla ajamisen nautintoon kuuluu ilman muuta jännitys siitä, jaksaako neitokainen yskimättä edes ensimmäisiin liikennevaloihin. Ja tietysti kengurubensa. Hyppy-hyyyppy-hyps.

Olen muuten sikäli erikoinen nainen, että osaan mielestäni toimia liikenteessä paremmin kuin kaikki muut yhteensä. Tästä johtuen mieheni joutuu ajaessaan kuuntelemaan erinäisiä ohjeita ja opastuksia heh.. eräs keskustelu ennen Oulua meni näin:

minä: varo... (ohitustilanteessa)
Saku: häh!! (himmaa nopeuden ja palaa omalle paikalleen)
minä: no kyllä sä olisit ehtinyt ohi...
Saku: siis.. miksi sitten sanoit varo? Luulin että näit jotain mitä minä en??
minä: eei kun tarkoitin että kannattaa varmaan laittaa vauhtia kun tuo ohituskaista kohta loppuu...
Saku: HÄH!! Sä sanot "varo" ja tarkoitat nopeuden lisäämistä?! Yleensä kuule silloin jos toinen sanoo "varo", EI lisätä kaasua!!
minä: te miehet siis ajattelette aina vaan sitä kyseistä hetkeä, teiltä puuttuu täysin tulevan ennakointikyky.
Saku: ... haluatko sinä tulla rattiin?!
minä: een.. sitten en voi keskittyä maisemiin ja..
Saku: sovitaanko sitten niin että minä ajan, ja sinä olet hiljaa ja söpönä siinä vieressä!
minä: Sika! Liikennesika! Että naiset hiljaa vaan niinkö? Miten sinä keht.. HEI! Oliko tuossa Zeppeliinin mainoskyltti? Eikö se ole se ostoskeskus? Koska mun on ihan pakko päästä vessaan..
Saku: ai vessaan vain niinkö..

(Ostin DinSkosta yhdet kengät.. vähintäänkin kohtuullista että road tripillä pääsee välillä jaloittelemaan.)

Ja loppuun vielä eräs pörröpäinen apukuski 10 tunnin ajon jälkeen. Pääsin ihan auton kyydissä perille asti, enkä joutunut kävelemään :D

Ps. voi luoja täällä on hyttysiä...