maanantai 8. syyskuuta 2008

SYÖN SANANI

Nythän on niin, että joskus kymmenisen vuotta sitten vannoin eräälle Nipponin nelipyöräisiä kaupittelevan isän komealle pojalle, että vaikka naimisiin menisimme, niin silti en riisikupilla ajaisi.

Ville, minä syön nyt sanani, vaikkemme koskaan menneet edes kihloihin.

Kaksitoista vuotta saksalaisten autojen ratissa ja nyt ne tahtovat minun ajavan Nissanilla. Todella pienellä Nissanilla.

Ja minähän ajan.

Minä olen niitä harvoja naisia, jotka rakastavat autoilua. Minulla itselläni on niitä kolme. Kaksi VW Golfia ja yksi vuosikerta-Kupla. Kaksi ensin mainittua kiidättävät minua ja Miestä töihin, harrastuksiin, illanistujaisiin, Pohjois-Savoon ja minne nyt ikinä keksimmekin lähteä. Kuplalla fiilistellään kauniina kesäpäivinä hiljaisilla kyläteillä, vaikka on sillä kerran suutuspäissään tullut Lappiinkin ajettua. Ja takaisin. Alle kolmessa vuorokaudessa.

Nyt se talvehtii autotallissa ja odottaa josko perusteellinen restaurointi pian potkaistaisiin käyntiin.

Se ei kuitenkaan tapahdu tällä viikolla, sillä tällä viikolla minä tyypitän tuon Itämaan Ihmeen, jonka joku toinen toivottavasti saa ensi viikolla omaan käyttöönsä.

Ehjänä.

Ei kommentteja: