Viimeisiä päiviä viedään

Tänään oli vuorossa IKEA-reissu ja ylppärijuhlat. Sekä minun että poikaystäväni yllätykseksi Micru selviytyi upeasti parvekekalusteiden rahtaamisesta. Hiukkasen oli näet pelko takaraivossa, etä mahtuvatkohan ne isot pakkaukset pienen hopeisen kaverini kyytiin. Mahtuivat ne! Saimme kätevästi kalusteet takapenkille ja loput härpäkkeet takakonttiin:)


Ylppäreissä tuli ahdettua maha täyteen suklaakakkua ja lopun iltaa ryöminkin lattialla kooten noita IKEA-ihmeitä. Voi hemputti sentään, kun se on niin rasittavaa yrittää sovitella niitä kaikenmaailman ruuveja ja muttereita paikoilleen! Nyt on kuitenkin parveke valmis ja jopa sellainen, että siellä voi viettää aikaa ilman, että joku osoittaa aseella pääkoppaa:)


Ylihuomenna pitäisi sitten pystyä luopumaan Micrusta olo on hiukkasen haikea:( Ajokortittomuudestani huolimatta olemme Micrun kanssa viettäneet paljon aikaa yhdessä menneellä viikolla ja tuntuu surulliselta ajatella, että en saa pientä hopeista autoa näköpiiriini ikkunasta ulos tiiraillessani.




-Jonna:)

ps. Sain muuten tänään todeta, että ne IKEAn lihapyörykäthän ovat aivan ältsin hyviä! Olisin voinut pistellä niitä poskeeni useammankin kuin sen kymmenen kappaletta, jotka lautaselleni eksyivät:)

Bondausta Micrun kanssa

Eilinen päivä menikin sitten tutustuttaessa takapuoltani Micrun äärimmäisen mukavaan penkkiin (ei oikeasti mitään valittamista!). Läksimme kahden kaverin + Micrun kanssa heti aamutuimaan ajelemaan kohti Tamperetta. Lyhyen Ideaparkiin tutustumisen aikana tosin taivas harmaantui ja sadepisarat ryöpsähtivät esiin, joten Tampere sai sitten jäädä väliin. Sen sijaan kävimme katsastamassa Iittalan tehtaanmyymälän ja suklaapuodin (ne valkoiset suklaanapit nams!)

Micrun kanssa olemme ehtineet kasvaa jo hyvinkin läheisiksi. tänään töissä ollessani lähetin poikaystävän mukana töihin matkanneelle hopeiselle buddylleni paljon lämpimiä ajatuksia. Tai siis, okei. Ajatukset koskivat oikeastaan viikonlopuksi suunniteltua rantareissua mutta ilman Micruahan se ei olisi mahdollista:)

Minulla tuntuu muuten olevan kovinkin tekninen viikko meneillään. Tänään näet ajoin ensimmäisen kerran skootterilla ja ui, kun oli jännää! Kortittomana neitokaisena minulla oli tuo kaasun ja jarrun vuorottelu kuin suurikin koreokraaffinen probleema. En kuitenkaan ajanut kenenkään päälle sadan metrin hurjastelullani (tai siis hurjastelu - töks -taas liian kovaa -töks!) ja kaverikin sai ajokkinsa naarmuttomana takaisin.



Nyt loppui runosuoni. Myöhemmin lisää!

Jonna:)

Jonna ja Micru

Jih-hei! Onnetonta päivääni (reputettu tentti + kylmä säälipizza) saapui ilahduttamaan jokin pieni, hopeinen, auringossa kiiltelevä ja mukavasti huriseva vekotin:) Parvekkeilla itseään grillanneet naapurit saivat varmaan päivän parhaan shown seuraillessaan pikkuista autoa ahkerasti hipelöivää kukkamekkotyttöä.

Nyt heti alkuun hassu tunnustus. Tältä tytöltä ei löydy ajokorttia lompakosta (eikä mistään muualtakaan). Kyllä. Minä ajokortiton neitonen olen nyt Nissan Micran tämän viikkoinen haltijatar.
Olen kuitenkin päättänyt, että en anna tämän pienoisen vajeeni olla esteenä minun ja Micrun ystävystymiselle. Heti huomiseksi olen suunnitellut meille kahdelle (ja kuskiksi lähtevälle ystävälleni) yhteisen retken Tampereen kevättä ihastelemaan. Viikon aikana olisi tarkoituksena myös käydä hamstraamassa parvekekalusteet eräästä ruotsalaisesta huonekaluparatiisista ja iltauinnit muutaman kilometrin päässä olevalla järvellä (jonne minun on pitänyt tehdä iltalenkki viimeisen kahden kuukauden ajan).


Tästäpä siis alkaakin meidän kahden yhteinen viikko ( + joku rändömkuski).

Jonna:)

Kaverikuvakin tuli napsittua tuossa hetki sitten:)

Viikko takana

Micraviikko hurahti nopeasti ohi ja huomenna auto matkaakin seuraavalle bloggaajalle. On aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta viikosta ja mielipiteistä. Eli mitä mieltä Micrasta?

Miinukset:
- Micra on kovin pieni auto - sen tavaratilaan ei isompia shoppailuita mahdu ja takapenkki on parhaimmillaan pienijalkaisille. (ks. myös plussat)
- Rampilta isolle tielle kiihdyttäessä kuuluva pärinä jaksoi naurattaa kerta toisensa jälkeen. Liikenteen rytmiin kiihdyttäessä vaihteet vaihtuvat niin pienelle että kierroslukumittari alkaa lähestyä punaista aluetta. Olikohan tämä sittenkään 1,4-litrainen?? Eipä silti että ajelisin normaalistikaan millään tehohirmulla... mutta Micralla lienee kuitenkin parasta pysyä kaupungissa.
- Ajoasento on tällaiselle pitkäraajaiselle hieman hankala. Kaasujalalle ja käsille ei löydy luontevia paikkoja vaan mukavaa asentoa joutuu haeskelemaan.

Plussat:



+ Varustelutaso oli mainio. Päätin jo, että seuraavassa autossani pitää olla handfree-avain, automaatti-ilmastointi ja automaattivaihteet. Kaikki sellaisia turhakkeita, joita ilman pärjää oikein mainiosti, mutta jotka tekevät autoilusta ylellistä ja hauskaa.



+ Autoradion Bluetooth-toimintoakin tuli testattua ja se toimii ihan kuten pitääkin: puhe tulee kaiuttimista ja oma puhe kuuluu vastapuolelle. Äänenlaatu oli kuitenkin sen verran karhea että tulevaisuudessakin pitäydyn korvanapeissa.
+ Micra on yllättävän iso auto! Vaikka se näyttää ulkoa pieneltä, etupenkeillä on tilaa kuitenkin reilusti. Penkeillä istutaan ryhdikkäästi ja näkyvyys ulos on hyvä.
+ Kaupunkiajelu sujuu ketterästi ja näppärästi. Tässä Micra onkin parhaimmillaan.

Erikoisuudet:


Kuljettajan paikalta näkyvät etuvalot (kuvassa) eivät sinänsä haittaa mitään, mutta luetteloidaan kuitenkin erikoisuuksiin. Ne toimivat parkkeeratessa hyvinä auton kulman merkkeinä. Mahtaakohan niistä hohtaa pimeässä valoa? Aivan, tajusin juuri etten tullut ajaneeksi kertaakaan Micraa pimeässä.


Viikon alussa kuuluneelle mysteeripiippaukselle ei löytynyt koskaan selitystä. Sen sijaan Micra päästeli viime päivinä erikoisia liverryksiä ovea avatessa. Mahtaakohan avaimenperästä olla patterit lopussa.

Kukaan ei näemmä tunnustanut kommenteissa bonganneensa meitä. Tosin Kalevan Nesteellä meitä tapitettiin sen verran ahkerasti että voisin vaikka lyödä vetoa katselijoiden eksymisestä tänne...


Yhteenvetona voisi todeta Micran olevan liki täydellinen kesäauto. Joka kerta kun hurautin Hopeanuolen käyntiin, palasin mielessäni hetkeksi takaisin 80- ja 90-lukujen vaihteeseen jolloin huristelin omalla kesäautollani, kirkkaankeltaisella Fiat 128:lla, vuosimalli jostain 70-luvulta. Muistan vielä sen lämpimän alkukesän päivän jolloin ajelin töihin ikkunat avoinna ja rätisevästä radiosta kuului Radiomafian ihkaensimmäinen lähetys. Nyt ei ole enää Radiomafiaa, Fiattikin lienee autojen taivaassa eikä ikkunoita tarvitse pitää auki ilmastoinnin puhaltaessa leppeitä tuulia. Fiilis on kuitenkin tallella. Montako päivää Provinssirockiin?

Viikon 22 Micra Cuts tähti

On taas aika esitellä tulevan viikon Micra Cuts tähti. Viikolla 22 kanssamme huristelee Polka Dots -blogista tuttu Jonna. Jonna kirjoittaa omassa blogissaan kengistä, kirjoista, matkoista ja muusta päähän pälkähtävästä. Toivottavasti Micra Cuts vie Jonnan uudelle jännittävälle matkalle. Tervetuloa mukaan Jonna!

kolmas päivä micrailua

Kun ajelee autolla, jonka kyljessä komeilee iso mainosteippi, tuntee olevansa kuin tarjottimella. Mainoksessa seisovan urlin myötä ohikulkijat saavat tietää kuka olen ja tietynlainen liikenteen anonymiteetti on mennyttä.

Suurin osa ei kuitenkaan reagoi mainoksiin mitenkään sillä tiet ovat väärällään mainoksilla varustettuja autoja. Pari kertaa vastaantulijan katseessa on kuitenkin näkynyt sellainen oivalluksen pilkahdus, että epäilen blogin olevan hänelle tuttu. Olisikin hauska kuulla jos olemme liikenteessä tavanneet - kirjoita rohkeasti kommentti.

Tänään kävimme poikien kanssa lounaalla kaupungilla. Kolme isoa miestä ahtautui Micraan yllättävän kivuttomasti vaikka takapenkkiläisen jalkojen asettelu taisikin kaivata hieman käärmemiehen taitoja. Matka vei Swagathiin, hyvään intialaiseen ravintolaan Tampereen keskustassa.

Parin päivän sisällä on ehtinyt kertyä joukko uusia havaintoja Micrasta. Penkinlämittimien katkaisimet on piilotettu istuinten väliin lähestulkoon yhtä tehokkaasti kuin Meganessani. Polttoaineen kulutus alkaa tasoittua n. 6,5 l/100 km lukemiin, joka ei ole erityisen pieni mutta ei erityisen isokaan. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla toki tuokin kuulostaa paljolta.

Autossa istutaan suhteellisen korkealla, tai siltä se ainakin tuntuu. Yhdistettynä isoihin ikkunapinta-aloihin kuljettajalla on hyvät näkymät moniin suuntiin. Etulokasuojista törröttävien isojen lamppujen lasikuvut näkyvät kuljettajan paikalle asti. Niiden hupsuuteen tottuu nopeasti ja tänään keksin niistä myös hyvän puolen: ne toimivat hyvinä auton etukulmien merkkinä. Reunaparkista ulos pujotellessa tietää hyvin missä auton etukulma liikkuu.

Peruutustutkakin löytyy, mutta sille ei ole ollut vielä paljoa käyttöä. Vältän taskuparkeerausta jos pystyn ja kotipihallakin peruutellessa täytyy väistellä vain pihlajan oksia (jotka muuten aiheuttavat reaktion peruutustutkassa!)

Tähän aikaan vuodesta Micran harmaa pelti alkaa saada siitepölystä keltaista kuorrutusta, aivan kuten kaikki muukin ulkona oleva. Jos pian ei tule sadetta, auto on pian kokonaan keltainen :-)

Näin lopussa käytän vielä tilaisuuden hyväkseni lähettäen synttärionnitteluita Etelä-pohjanmaalle. Tänään on isän synttärit, paljon onnea!!

Uusi kuski ratissa

Hopeanuoli on saapunut Kangasalle! Micran meille toimittaneella Mikaelalla oli pitkä ajorupeama Suomen toiselta puolelta ja Tampereella kuulemma Hämeenkatua sahattiin eestaas niin monta kertaa että blogin osoite on iskostettu lukuisten ohikulkijoiden tietoisuuteen. Mutta niin vain saatiin auto kunnialla perille ja tuossa ulkosalla se nyt sitten nököttää.


Eli siis tervetuloa, minä olen Pinserin Sami, ja toimin viikon ajan blogin vierailevana kirjoittajana. Uusien lelujen testailu ja niistä kirjoittaminen on harrastukseni, joten jatketaanpa samaa rataa täälläkin! Vuorossa siis viikon mittainen lelutesti, päätähtenä Nissan Micra. Ja joukossa ehkä muutakin tarinaa.

Aloitetaan vaikka ensivaikutelmilla. Micra vaikutti pieneltä ja olinkin hieman huolissani että mahtuuko tällainen komea aikuinen mies sisään laisinkaan. Vaan yllätyinpä iloisesti: sisätilat olivat ihan sopivat ja pääntilaa oli jopa runsaasti. Kun vertailee vieressä majailevaan Pinserimobiiliin (kuvassa), ei se nyt niin kovin pieni ollutkaan. Tavaratilaan kurkistaminen tosin nauratti ihan pikkuisen (golfbägi ehkä mahtuu mutta eipä paljon muuta).

Autossa oli muutamia heti bongattuja erikoishienouksia: Hands-free-avaimen ansiosta avaimen voi unohtaa taskunpohjalle (tosin käynnistys hoituu avaimen näköistä ja tuntuista vipua vääntämällä, mikäs juttu tämä nyt oli), autoradio väittää osaavansa jutella kännykän kanssa (en vielä kokeillut) ja vaihteisto oli mallia automaattinen (aina mainio juttu). Ensiajelut tehtiin viime aikoina perinteeksi muodostuneeseen Marusekiin. Totti joutui jäämään kotiin ihan siltä varalta että joku seuraavista Micran kuljettajista sattuisi olemaan allerginen koirille.

Rauhalliseen dieseliin tottuneena 1,4-litrainen bensiinimoottori yllätti pirteällä ärinällään ja isolle tielle rampista tultaessa kaasun polkaisu sai aikaan kerrassaan mahtavat ralliauton äänet. Punastuen katsoin taustapeilistä mahtoiko perässä ajaneen bemarin kuskia yhtään naurattaa. Myöhemmin sain jo ensimakua pikkuauton syndroomasta: erään Skoda-kuskin oli suoranainen pakko päästä pikkukirpun ohi. Kunhan tästä päästään lähipäivinä moottoritielle asti, saadaan vielä nähdä miten paljon reippaasti etenevä pikkuauto käy äijien itsetunnolle. :-)

Pikkuinen Micra on ihan omiaan kaupunkiautoksi, erityisesti automaattivaihteilla varustettuna. Kun pysähtyminen ja liikkeellelähtö eivät vaadi vaihdekepin veivausta, tulee risteyksestä toiseen lipuminen paljon leppoisammaksi ja huomaa olevansa jalankulkijoillekin aivan erityisen kohtelias.

Takaisintullessa kesäistä maalaistietä mutkitellessa Micra totesi yllättäen: "piip". Äänelle ei löytynyt heti selitystä ainakaan niistä asioista mistä tiedän jo pikakokemuksella Micran piippailevan (käsijarru, peruutustutka, avaimen läsnäolo, ylinopeusvahti) eikä niistäkään mistä autot yleensä piippailevat (polttoaineen loppuminen, oven aukeaminen, valojen päälle unohtaminen, vikavalojen syttyminen), joten äännähdys jäi mysteeriksi. Ehkä se selviää lähipäivinä.