Eilen saapui siis pieni Hopeanuoli tänne Jyväskylään, mistä tämä tyttönen sitten kirjoitteleekin nyt viikon mittaisesta Micra-seikkailustaan. Seikkailua löytyikin heti alkuunsa, kun en meinannut aluksi löytää koko autoa parkkihallista ja sitten kun auto löytyi, tuli ongelmia avaimen perimmäisen idean keksimisessä. Heh, hyvä minä! Mutta pienien alkukankeuksien jälkeen auto lopulta saatiin käyntiin, ulos parkista ja mukavuus saattoi alkaa.
Varsinainen tutustuminen tähän pieneen hopeiseen tuttavuuteen alkoi kuitenkin vasta tänään, kun tuli kouluun lähdön aika. Oli kyllä huomattavasti mukavampaa matkustaa koulumatka lämpimässä autossa kuin flunssaisena odotella myöhästeleviä busseja tuossa koleassa syyssäässä. Eikä kyydin saanut kaverikaan pistänyt ollenkaan pahakseen. ;) Minä ihastuin näppärään Micraan kyllä heti pienen alkujännityksen jälkeen. Olen aina pitänyt pienistä autoista ja ne sopivatkin minulle jotenkin paljon paremmin kuin isot kaverinsa. Olen itsekin tämmöinen pikkuinen tapaus, joten onhan se mukavaa kun kerrankin auton ratin takaa näkee ihan oikeasti jotain. 
Illalla Micra kyyditsikin meidät postin kautta Sokokselle ja pitkään rattiin hinkunut äitikin pääsi kokeilemaan uutta menopeliämme - ja ilmeisesti ihastui tähän "kätevään sinkkunaisen kaupunkiautoon", miksi hän Micran lopulta nimesi. :D Minä sain puolestaan istuskella pelkääjän paikalla ja kurkistella kaikessa rauhassa postista mukaan napatun pakettini sisältöä. 
Äiti sai myös kätevästi pistää auton Sokoksen parkkiin, sillä siihen parkkitaloon minä en kyllä ikinä enää auton ratista käsin lähde. Ihan liian ahdas ja vaikea paikka minulle. 
Tosin kyllä minäkin siihen ratin taakse vielä illan aikana päädyin, kun viime tipassa piti lähteä kaupan puolelta hakemaan vielä tikkareita makeannälkään ja c-vitamiinia mandariineista.
Tässä sitä taas taiteillaan avaimen kanssa.
Micra mahtuikin näppärästi kaupan aikaisemmin niin ahtaalta tuntuneeseen parkkiruutuun ja tilaakin jäi vielä rutkasti. On tämä vaan niin näppärä laittaa parkkiin, ei siitä mihinkään pääse. Jopa minä saan auton parkkeerattua kerrankin suoraan ilman sen kummempia eteen-taakse-eteen-tuskailuja.
Ja nyt on sitten makeannälkä taltutettu ja ensimmäinen varsinainen micrailupäivä onnistuneesti takana. Saas nähdä, mitä kaikkea kivaa me tämän pienen hopeanuolen kanssa vielä viikon aikana keksimmekään!
Minun turhamaisempaan puoleeni voikin sitten tutustua oman blogini puolella ja höpötyksiäni ilmestyy tänne vielä tämän viikon ajan, joten nähdään taas!Christina
