Viikon 33 Micra Cuts tähti

Jälleen on aika esitellä viikon Micra Cuts tähti.Kangasalalainen toimittaja Riitta Santala-Köykkä bloggaa tavallisen tärkeistä asioista yhdessä miehensä, Micra Cuts -konkari Samin kanssa. Pinseriä voit käydä lukemassa täältä.

Tervetuloa kirjoittamaan Micra Cutsiin Riitta!

Hetkiä paratiisissa

Ajelimme viikonlopuksi vierailulle merimaisemiin Porvooseen. Micru suoritui mainiosti moottoritiellä eikä edes rankkasade hidastanut menoa juurikaan. Synkän sään suurin haitta oli ettei musiikkia kuullut kunnolla sateen rummutuksen läpi.

Porvoossa poikettiin hakemaan hampurilaiset, ja todettiin että mäkkärin lähistöllä asustavien varpusten ei paljon tarvitse ruokansa eteen töitä tehdä. Ellei työksi lasketa ihmisten pelottelua napottamalla vaativasti tuulilasin läpi. Varpusparvi laskeutui Micran konepellille ja peilien päälle välittömästi kun auto pysähtyi ravintolan parkkipaikalle. Kun tähteitä ei herunut niin yksi uskalikko tyhjensi suolensa mielenosoituksellisesti suoraan kuskin naaman kohdalle tuulilasiin. "Toivottavasti maistui ja tervetuloa uudestaan!" :)

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä ystävien vehreässä ja vieraanvaraisessa kesäparatiisissa.

Vanhat puut kaartuvat suojaisan merenlahden ylle ja luovat illan tummetessa salaperäisiä varjoja tyyneen vedenpintaan.

Polku laiturin ja saunan välillä on juhannusruusujen reunustama suojaisa kuja. Matkalla meren sylistä saunan lämpöön sammaloituneet kivet tuntuvat samettisen pehmeiltä paljaiden jalkojen alla.

Ilta-aurinko tyynnytti sateisen sään pehmeäksi elokuun illaksi. Saunomista, uimista, rapuja ja hyvää seuraa. Parhautta.

Mitään en oo ostanu (enkä osta)

Eilen tuli testattua Micran ajo-ominaisuuksia reilun neljänsadan kilometrin verran. Yllättävän kepeästi lulla ponkaisi ohitustilanteissa puoleentoista sataan tuntikilometriin ja siinäkin vauhdissa tuntui kuin ois ajanut kuuttakymppiä. Hmm, oisko kyseessä perinteinen vauhtisokeus vai tuntuuko kääpiössä kyyti aina tavallista verkkaisemmalta? :)

Matkalla häjyjen tyyssijoille poikettiin Ikaalisten Wanhassa Kauppalassa persoonallisessa vanhan tavaran osto- ja myyntiliikkeessä. Jos ois rahaa lampaiden syödä ja isompi koti kalustettavana, niin mun mukaan ois helposti voinut tarttua yksi helmenharmaa kampauspöytä, sateenvarjoteline ja omilla jaloillaan seisova ompelutarvikelaatikko. Ei oo rahaa, taloa eikä onneks niitä rehun perään ahneita uuhia niin että sinne jäivät. Pienen hetken ajan ihailtiin Ikaalisten keskustaa myös Kyrösjärven toiselta puolelta kun kuvattiin mun ompelemaa paitaa blogia varten. Strike a pose, joopa joo...

Katsastettiin tietty myös paikallinen kierrätyskeskus (melkoisen pelottava bunkkeri) ja kirpparit (TV-shopin ThighMasterit on tainneet joskus olla kova sana Ikaalisissa) melko laihoin tuloksin. Sitä yllättävämpää olikin, että mun suuri heräteostokseni tapahtuikin sitten Ikaalisten Rollsissa. Ei, mä en seonnut ja ahtanut kupua täyteen hampurilaisia, vaan iskin silmäni ravintolan nurkassa olevan lahjatavaramyymälän seinällä komeilevaan kelloon. Sopivasti vanhanaikainen muttei liian kruusattu, ja mikä parasta, jumalattoman kokoinen. Mikä sitten osoittautuikin haasteeksi kun kello kaupanteon jälkeen kohtas Micran takaluukun. Olis tietysti pitänyt arvata että ongelmia on tiedossa kun yrittää tunkea jättiläiskelloa kääpiöautoon... :P

Parin perkeleen jälkeen ajannäyttäjä kuitenkin losahti paikoilleen tavaratilaan. Kello sitten kyllä veikin puolet takaluukusta, mutta milloinkaan ei oo niin ahdasta ettei joukkoon mahtuis pari kiloa lankaa. ;) Tässä tosin vain mun maltilliset ostokset Tapion kaupasta, Jatan säkki kulkeutui kotiin takapenkillä. Ja sen kauhajokelaisen kangaskaupan loppuunmyynnistä riittää kun mainitsee että Sulo Vilen -vaihde meni päälle ja ale-lappujen edessä mun päässä suhisi vain että kyllä kannattaa ostaa kun kerran halvalla saa. Niinpä... Kuvassa Jatta pyrkii kohti luontevaa mitään-en-oo-ostanu-ilmettä. Ei ihan mee läpi kun kuva on otettu sen samaisen ison lankakaupan edessä... :D

Pakko muuten sanoa että Micran käsikirja on melkoisen ylimalkaista laatua, ainakaan se ei auta silloin kun on tosi kyseessä ja auton käytön kannalta ehkä Se Kaikkein Polttavin Kysymys kaipaa vastausta: Poppikonetta ja kännykkää ei nimittäin saanut BlueToothin kautta pelittämään yhteen kuin pari sekuntia kerrallaan, vaikka Jatta sitkeästi yritti saada meille sillä keinolla parempaa musaa koko Ikaalinen-Jalasjärvi-välin ajan. Niin ja mp3-soittimien kytkeminen sterkkoihin näyttäis olevan turha toivo, jos ei omista iPodia piuhoineen. Muistanko väärin vai väittikö joku aiemmin täällä löytäneensä Micrasta usb-portin? Jos näin on niin olkaapa kilttejä ja kertokaa mullekin sen koordinaatit niin ei tarvii olla radio-cd-yhdistelmän varassa.

Huomenna Micra pääse taas maistamaan moottoritietä ja hurruuttelemaan viikonlopun merenrantamaisemissa. P. Pouta kyllä uhkaili Etelä-Suomea monsuunilla, joten saas nähdä kuinka pikkuisen hopan tuulilasinpyyhkimet selviytyy vesimassojen kanssa.

Viikkoni kääpiönä

On se pieni. Vaikka just siks ihan kätevä ja sisätilat on ainakin edessä yllättävän avarat. Itsas meikäläisen 175 senttiä taittuu sisään huomattavasti kätevämmin kuin moniin muihin autoihin. Liikenteessä huomaa kuitenkin auton pienuuden, etenkin bussin tai rekan vierellä ajaessa. Keskivertoa pidempänä mä en yleensä tunne oloani pieneksi, joten ihan mielenkiintoista päästä Micrun kautta testaamaan elämää kääpiönäkökulmasta.

Viikon ajan mulla on siis kääpiökoiran lisäksi kääpiöauto, mikäs sen sopivampaa. ;) Herttaa tää auto ei tosin vois vähempää kiinnostaa, koska se tietää ettei kuitenkaan pääse valtaamaan Micrun sisäosia. Mä sen sijaan noukin kyytiin frendun ja suuntaan hopeakääpiön nokan kohti Etelä-Pohojammaan lankaparatiisia. Tuleepahan testattua montako kiloa lankaa Micruun mahtuu... :P

Viikon 32 Micra Cuts tähti

Kiitos Ellen! Tällä viikolla puikkoihin pääsee tamperelainen Vilma. Neulontatöiden ohella Vilma kutoo yhteen myös päivän tarinan blogissaan Sisäinen villapaita.

Tervetuloa Micra Cuts -jengiin Vilma!

Heippa sitten Micrulainen!

Viikko piskuisen Nissan Micran kanssa sujui loistavasti ja onnistuimpa jopa rakastumaan tähän automaattivaihteiseen ajokkiini. Kehuja menopeli sai myös poikaystävältä, joka ei olisi halunnut antaa minun ajaa autoa lainkaan.

Tämä oli siis ensimmäinen automaattivaihteilla varustettu autokokeiluni ikinä. Alkuun oli vähän harjoittelemista, mutta tänään en olisi millään halunnut astua oman autoni rattiin vänksläämään vaihdekeppiä. Ihan varmaa on se, että seuraavan autohankinnan osuessa kohdalle on ostokohteena automaattivaihteilla toimiva menopeli ja ehkä merkkinäkin on Nissan. Ihastuin hopeanuoleen ihan oikeasti, enkä vain nuoleskellakseni kivaa firmaa, joka lahjoitti minulle söpöläisen koeajettavaksi. :D

Salla kiittää ja kumartaa, nyt taitaa olla Ellenin vuoro!

Viikon 31 Micra Cuts tähti

Taas on viikko vierähtänyt ja seuraava Micra Cuts teamin jäsen on Ellen joka blogissaan Tyylitellen kirjoittaa rakkaudestaan kenkiin ja vanhan ajan mekkoihin. Hänen kauniilla kuvilla täytetyt sivut toivottavasti täyttävät myös pikku Micrun sivut seuraavan viikon aikana. Tervetuloa mukaan Ellen!