ensilumet, ensitunnelmat

Kaiken tämän odottelun jälkeen ihana Micra saapui Rovaniemelle, ja juuri sopivasti keskelle yöllä satanutta ensilunta. Näin alkuun ajattelin kertoa hieman itsestäni ja ajatuksistani autoilua ja MICRAA kohtaan :)



Olen siis Jenni, 19, kirjoittelen blogiani täällä Napapiirin alapuolella kaikesta minua kiinnostavasta (hehee kukapa ei?). Aloitin bloggaamisen joskus huhtikuussa eli puoli vuotta taitaa olla täynnä. Minulle ominainen kirjoitustapa on kirjoittaa melko lyhyesti ja laittaa tekstin sekaan aiheeseen liittyviä kuvia. Samalla tyylillä aion myös kertoa viikostani täällä.



Sain ajokorttini viime kesänä, vaikeuksien kautta voittoon. Jouduin nimittäin uusimaan inssin VIIDESTI ennen kuin tärppäsi. Taisin samalla rikkoa autokouluni ennätyksen, minua ennen joku tyyppi oli uusinut inssin kolmesti. Aluksi olinkin todella epävarma liikenteessä, hyvä jos vieläkään osaan kaikkia sääntöjä. Olen kuitenkin ajanut autoni vain kerran kiinni puuhun ja kerran bussinkylkeen, pahempaakin tuhoa olisin siis voinut saada aikaan!



Autokoulun jälkeen olen pääsääntöisesti ajanut vain yhtä autoa, joten Micra on todella vaihtelua. En voi kuvailla sitä tunnetta kun aamulla sain avaimet käteeni! Tietysti heti sisälle päästyäni koin todellisen yllätyksen: AUTOMAATTIVAIHTEET! Oli pakko soittaa isille ja pyytää neuvoa, en ole varmaan ikinä ollut automaattivaihteisen auton kyydissäkään... pientä opettelua oli siis luvassa. Liikkeelle päästyäni ajo sujui kuitenkin tosi hienosti ja sen jälkeen on haluttanut koko ajan takaisin ratin taakse! Vähän olen Micraa ulkoiluttanutkin ja pakko myöntää että kyllä on päät kääntyneet ;)


Huomenna suunnitelmissa on reissu Haaparannalle poikaystäväni kanssa, ainakin Ikeassa, Skopunktenissa ja Gina Tricotissa pitää päästä vierailemaan! Täytyy vaan toivoa ettei tiet ole aivan jäässä, nyt on ainakin hurjan liukasta. Onneksi Micraan oltiin eilen vaihdettu talvirenkaat, kyllä niillä pitäisi päästä<3

Ostoslistaa on tulossa huomenna blogiini, reissusta kerron sitten myöhemmin täälläkin!


Jenni

ps. kuvani olivat näköjään liian suuria, pitääpä muistaa laittaa pienempiä seuravilla kerroilla... ne voi kuitenkin klikata kokonaisiksi!

Viikon 45 Micra Cuts tähti

Kiitos Christinalle!

Tällä viikolla Micra Cutsissa kirjoittaa 19-vuotias Jenni, joka kirjoittaa Yummy! -blogissaan mm. muodista ja kauneudesta.

Jennin blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

viimeistä (iltaa) viedään.

Tänään onkin sitten ollut viimeinen virallinen micrailu-päivä ja kyllähän tässä aikalailla suru puserossa mennään, kun tietää, että huomenna ne hakevat meidän pikku-micran pois. :(

Illalla käytiinkin sitten pyörähtämässä City Marketissa ihan vaan sen vuoksi, että päästiin vielä nauttimaan Micran kyydissä ja kun muuallekaan ei ollut mitään asiaa niin City Marketiin oli hyvä tekosyy lähteä karjalanpiirakoiden perässä. :D

Ilta pimeni ihan synkäksi jo joskus neljän jälkeen, minkä vuoksi autokuvatkin on näin synkkiä. Itse istuskelin pelkääjän paikalla, kun jännitin jäisiä teitä (ja jäässä ne tiet eivät sitten kuulemma olleetkaan), mutta isukki ajoi ihan mielellään - tosin kotipihaan päästyään iskä puuskahti että "täytyykö tää rituaali taas toimittaa", kun kyseessä oli avaimen kanssa taiteilua. :D Avain onkin kyllä siinä mielessä hieman rasittava, että minulle irrotettava osa on tuonut sen verran päänvaivaa, kun hajamielisenä ihmisenä minulla on tapana tunkea se milloin mihinkin ja sitten sitä saa taas etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Aamulla isukki oli myös yllätyksekseni pessyt ja puunannut kuraisen Micran jälleen loistokuntoon, jotta Hopeanuoli pääsee huomenna puhtaana matkaan. Ja aika kuraisessa kunnossa se jo olikin. ;)

Mutta toivottavasti ehdin vielä jonkin verran huomenna Micrailemaan ennen kuin viikon mittainen taipaleemme päättyy - ja eihän sitä tiedä vaikka ehtisin vielä tännekin jotain rustailemaan. Mutta jos en ehdi niin tahdon kovasti kiittää Nissan Micraa, joka osoittautui ihan loistavaksi menopeliksi ja Micra Cuts-blogin tyyppejä, jotka minulle tämän viikon mittaisen seikkailun soivat. Jos päätätte joskus tehdä uusintakierroksen niin minä olen ainakin innolla mukana! ;)

Christina

Hurjaa Halloweenia!

Tosin näin hieman myöhässä. ;)

Pikku Hopeanuoli on kiltisti kyydittänyt minua kouluun (ja aika paljon koulumatkojen ulkopuolellakin) jokaisena päivänä ja pakko myöntää, että on tässä jo aika vahva ystävyyssuhde ehtinyt kehittyä - kuinka voinkaan luopua uudesta ystävästäni jo ihan pian? Apua! Micrasta on ollut mieletön apu muutenkin, sillä se sattui osumaan kohdallemme aika otollisen ajankohtana, juuri kun oma automme alkoi osoittaa merkkejä vioistaan. Mutta nyt on onneksi saatu myös oma auto kuntoon talvirenkaineen kaikkineen, joten Micrasta luopuminen ei tule kirpaisemaan ehkä ihan niin paljon.

Eilen tosiaan juhlittiin Halloweenia myös täällä Suomen puolella ilmeisesti suhteellisen ahkerasti - ja niin juhli tämäkin tyttö. Eilisen kurasadekakka-kelin jälkeen myös Micra oli Halloweenin mukaisesti ottanut itselleen mutakylvyn ja istui näin siis Halloweenin muottiin oikein sopivasti. ;)

Kun minäkin sain vedettyä ylleni oman Halloween-asuni, olimme aika lyömätön kaksikko!

Hyvää Halloweenia siis kaikille - ja vieläkään ei ole liian myöhäistä karkille tai kepposelle!

ensimmäinen seikkailupäivä.

Eilen saapui siis pieni Hopeanuoli tänne Jyväskylään, mistä tämä tyttönen sitten kirjoitteleekin nyt viikon mittaisesta Micra-seikkailustaan. Seikkailua löytyikin heti alkuunsa, kun en meinannut aluksi löytää koko autoa parkkihallista ja sitten kun auto löytyi, tuli ongelmia avaimen perimmäisen idean keksimisessä. Heh, hyvä minä! Mutta pienien alkukankeuksien jälkeen auto lopulta saatiin käyntiin, ulos parkista ja mukavuus saattoi alkaa.

Varsinainen tutustuminen tähän pieneen hopeiseen tuttavuuteen alkoi kuitenkin vasta tänään, kun tuli kouluun lähdön aika. Oli kyllä huomattavasti mukavampaa matkustaa koulumatka lämpimässä autossa kuin flunssaisena odotella myöhästeleviä busseja tuossa koleassa syyssäässä. Eikä kyydin saanut kaverikaan pistänyt ollenkaan pahakseen. ;)

Minä ihastuin näppärään Micraan kyllä heti pienen alkujännityksen jälkeen. Olen aina pitänyt pienistä autoista ja ne sopivatkin minulle jotenkin paljon paremmin kuin isot kaverinsa. Olen itsekin tämmöinen pikkuinen tapaus, joten onhan se mukavaa kun kerrankin auton ratin takaa näkee ihan oikeasti jotain.


Illalla Micra kyyditsikin meidät postin kautta Sokokselle ja pitkään rattiin hinkunut äitikin pääsi kokeilemaan uutta menopeliämme - ja ilmeisesti ihastui tähän "kätevään sinkkunaisen kaupunkiautoon", miksi hän Micran lopulta nimesi. :D Minä sain puolestaan istuskella pelkääjän paikalla ja kurkistella kaikessa rauhassa postista mukaan napatun pakettini sisältöä.


Äiti sai myös kätevästi pistää auton Sokoksen parkkiin, sillä siihen parkkitaloon minä en kyllä ikinä enää auton ratista käsin lähde. Ihan liian ahdas ja vaikea paikka minulle.

Tosin kyllä minäkin siihen ratin taakse vielä illan aikana päädyin, kun viime tipassa piti lähteä kaupan puolelta hakemaan vielä tikkareita makeannälkään ja c-vitamiinia mandariineista.

Tässä sitä taas taiteillaan avaimen kanssa.

Micra mahtuikin näppärästi kaupan aikaisemmin niin ahtaalta tuntuneeseen parkkiruutuun ja tilaakin jäi vielä rutkasti. On tämä vaan niin näppärä laittaa parkkiin, ei siitä mihinkään pääse. Jopa minä saan auton parkkeerattua kerrankin suoraan ilman sen kummempia eteen-taakse-eteen-tuskailuja.

Ja nyt on sitten makeannälkä taltutettu ja ensimmäinen varsinainen micrailupäivä onnistuneesti takana. Saas nähdä, mitä kaikkea kivaa me tämän pienen hopeanuolen kanssa vielä viikon aikana keksimmekään!

Minun turhamaisempaan puoleeni voikin sitten tutustua oman blogini puolella ja höpötyksiäni ilmestyy tänne vielä tämän viikon ajan, joten nähdään taas!

Christina

Viikon 44 Micra Cuts tähti

Micra on löytänyt tiensä Oulusta Jyväskylään. Tällä viikolla Micra Cuts tähtenä nähdään Tammikuun puutarhan Christina. 18-vuotias Christina bloggaa pääasiallisesti tyylistä ja muodista. Christinan blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

Loppuviikon micrailut

Torstai-iltana saimme avokkini kanssa samanaikaisen mieliteon, jotta ois taas päästävä autogrillille. Micrailun eka päivänä tutustuimme jo Limingantullin autogrilliin, joten tällä kertaa päädyimme ajelemaan hieman kauemmas Kaakkurin Snacky-autogrillille, jossa varmaan ei autottomana tulis ikinä käytyä. Murkinat olivat huomattavasti paremmat kuin Limingantullissa, joten saatoimma olla tyytyväisiä. Naureskeltiin, jotta meistä tulis varmaan auton kanssa oikeita tuhtipalleroita, jos tämmöset autogrillailut kovin kauan jatkuisivat;) Muutenki ihmetyttää tommosten autogrillien suosio, meillä tämä pikku villitys johtu ihan uutuudenviehätyksestä...

Perjantai-iltapäivä sujui ajellessa ympäri Oulua ja Haukipudasta, jossa piipahdimme toki kohdalle osuneella itsepalvelukirpparilla. Kirpparilta löysin samettisen retrovaatesetin, johon kuului mustaa samettia oleva liivi, hame ja takki - vaativat vaan pientä tuunailua:) Tommoset pienempien kuntien kirppikset on kyllä yleensä jotenkin kodikkaampia ku isommissa kaupungeissa, tuollakin kahvi ja tuore pulla tuoksuivat.

Micran kanssa on ainaskin tullu Oulu tutuksi myös muualta muuttaneelle avokilleni, jonka kanssa ajelimme kaiken maailman lähiöissä. Keskustaihmisenä en kyllä vaan osais ajatella asumista missään kaukasesa lähiösä, mutta lähialueiden vanhat puutaloalueet kyllä kiinnostaisivat. Uusille asuinalueille mua ei sais millään...

Tänään lauantaina oomma vierailleet jälleen vanhempieni luona, syömässä (heh). Veimme heidän luokseen myös maalaiselämää kiihkeästi kaipaavan kissamme Viljamin pariksi viikoksi viettämään terveellistä ulkoilmaelämää. Toivottavasti kissa vähän hoikistuu ja jaksaa sitten taas olla tyytyväisenä kaupunkikissana. Tässäpä Viljami ulkoilemassa pikku-Micra taustanaan:

Tässä mannekeeraa itse neiti Lihavisto, jonka tyvikasvu kaipais näemmä mustaa väripurkkia;)

Tänään tutustuimme ekaa kertaa Oulun Realisointikeskukseen, jonne on joku aika sitten avattu myös itsepalvelukirppis. Myyntipaikkoja oli paikassa todella paljon ja tyhjiä pöytiä olikin vielä suuri osa. Eiköhän toiminta tuosta elävöidy kunhan paikka saa enemmän julkisuutta, hyvät puitteet kirppiksellä kuitenkin vaikutti olevan:) Tältä kirpparilta löysin ihanan mustan pitsipaidan ja ruudullisen pikkuhameen. Avokkini löysi esiintymisasukseen hienon vanhan tekoturkin.

Voisin tähän loppuun tehä yhteenvetoa tuosta ihanasta väliaikaisesta kulkupelistämme, johon kieltämättä olemme jo kerenneet kiintyä. Parkkipaikanki Micralle löysimme onneksemme ihan keskusta-asuntomme läheltä, taloyhtiössämme kun ei oo ollenkaan autopaikkoja. Tykkäsimme Micrasta kovasti molemmat, vaikka emme todellakaan oo mitään autointoilijoita. Jos jossain tilanteessa olisi auton ostaminen pakollista, päätyisimme ihan varmasti tällaiseen näppärään pikkuautoon.

Kaupunkikäytössä tämmönen pikkuauto on todella ketterä ja mahtuu ahtaampiinkin parkkipaikkoihin. Moottoritielläkään Micra ei jäänyt muiden jalkoihin, vaan vauhtia riitti, kieltämättä auto kuitenkin on parhaimmillaan hitaammassa vauhdissa. Penkit olivat mielestäni mukavan korkealla, joten näkyvyys auton etupenkiltä oli kuin isommissakin autoissa, lisää käyttömukavuutta toivat penkinlämmittimet. Takapenkit olivat meidän tarpeisiimme passelit, sinne mahtuivat niin paketit kuin ruokakassitkin plus Viljami-kissa kantokoppineen. Ja ah, kuinka ihanaa oli kuunnella ajon aikana hyvää musiikkia kunnon cd-soittimesta!:) Kaiken kaikkiaan ajopelimme oli varsin mainio tapaus! :)

Toisaalta huomasimme, jotta emme tarvitse tässä elämäntilanteessamme autoa lainkaan. Harmi kun emme kerenneet avokkini pakollisten menojen takia ajelemaan minnekään kauemmaksi, Ikeaankaan meillä ei ollut mitään hinkua, joten autoilut jäivät lähiseutumatkailun tasolle. Lihavisto kiittää ja jatkaa viikonlopun viettoaan!