Viikon 22 Micra Cuts tähti

On taas aika esitellä tulevan viikon Micra Cuts tähti. Viikolla 22 kanssamme huristelee Polka Dots -blogista tuttu Jonna. Jonna kirjoittaa omassa blogissaan kengistä, kirjoista, matkoista ja muusta päähän pälkähtävästä. Toivottavasti Micra Cuts vie Jonnan uudelle jännittävälle matkalle. Tervetuloa mukaan Jonna!

kolmas päivä micrailua

Kun ajelee autolla, jonka kyljessä komeilee iso mainosteippi, tuntee olevansa kuin tarjottimella. Mainoksessa seisovan urlin myötä ohikulkijat saavat tietää kuka olen ja tietynlainen liikenteen anonymiteetti on mennyttä.

Suurin osa ei kuitenkaan reagoi mainoksiin mitenkään sillä tiet ovat väärällään mainoksilla varustettuja autoja. Pari kertaa vastaantulijan katseessa on kuitenkin näkynyt sellainen oivalluksen pilkahdus, että epäilen blogin olevan hänelle tuttu. Olisikin hauska kuulla jos olemme liikenteessä tavanneet - kirjoita rohkeasti kommentti.

Tänään kävimme poikien kanssa lounaalla kaupungilla. Kolme isoa miestä ahtautui Micraan yllättävän kivuttomasti vaikka takapenkkiläisen jalkojen asettelu taisikin kaivata hieman käärmemiehen taitoja. Matka vei Swagathiin, hyvään intialaiseen ravintolaan Tampereen keskustassa.

Parin päivän sisällä on ehtinyt kertyä joukko uusia havaintoja Micrasta. Penkinlämittimien katkaisimet on piilotettu istuinten väliin lähestulkoon yhtä tehokkaasti kuin Meganessani. Polttoaineen kulutus alkaa tasoittua n. 6,5 l/100 km lukemiin, joka ei ole erityisen pieni mutta ei erityisen isokaan. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla toki tuokin kuulostaa paljolta.

Autossa istutaan suhteellisen korkealla, tai siltä se ainakin tuntuu. Yhdistettynä isoihin ikkunapinta-aloihin kuljettajalla on hyvät näkymät moniin suuntiin. Etulokasuojista törröttävien isojen lamppujen lasikuvut näkyvät kuljettajan paikalle asti. Niiden hupsuuteen tottuu nopeasti ja tänään keksin niistä myös hyvän puolen: ne toimivat hyvinä auton etukulmien merkkinä. Reunaparkista ulos pujotellessa tietää hyvin missä auton etukulma liikkuu.

Peruutustutkakin löytyy, mutta sille ei ole ollut vielä paljoa käyttöä. Vältän taskuparkeerausta jos pystyn ja kotipihallakin peruutellessa täytyy väistellä vain pihlajan oksia (jotka muuten aiheuttavat reaktion peruutustutkassa!)

Tähän aikaan vuodesta Micran harmaa pelti alkaa saada siitepölystä keltaista kuorrutusta, aivan kuten kaikki muukin ulkona oleva. Jos pian ei tule sadetta, auto on pian kokonaan keltainen :-)

Näin lopussa käytän vielä tilaisuuden hyväkseni lähettäen synttärionnitteluita Etelä-pohjanmaalle. Tänään on isän synttärit, paljon onnea!!

Uusi kuski ratissa

Hopeanuoli on saapunut Kangasalle! Micran meille toimittaneella Mikaelalla oli pitkä ajorupeama Suomen toiselta puolelta ja Tampereella kuulemma Hämeenkatua sahattiin eestaas niin monta kertaa että blogin osoite on iskostettu lukuisten ohikulkijoiden tietoisuuteen. Mutta niin vain saatiin auto kunnialla perille ja tuossa ulkosalla se nyt sitten nököttää.


Eli siis tervetuloa, minä olen Pinserin Sami, ja toimin viikon ajan blogin vierailevana kirjoittajana. Uusien lelujen testailu ja niistä kirjoittaminen on harrastukseni, joten jatketaanpa samaa rataa täälläkin! Vuorossa siis viikon mittainen lelutesti, päätähtenä Nissan Micra. Ja joukossa ehkä muutakin tarinaa.

Aloitetaan vaikka ensivaikutelmilla. Micra vaikutti pieneltä ja olinkin hieman huolissani että mahtuuko tällainen komea aikuinen mies sisään laisinkaan. Vaan yllätyinpä iloisesti: sisätilat olivat ihan sopivat ja pääntilaa oli jopa runsaasti. Kun vertailee vieressä majailevaan Pinserimobiiliin (kuvassa), ei se nyt niin kovin pieni ollutkaan. Tavaratilaan kurkistaminen tosin nauratti ihan pikkuisen (golfbägi ehkä mahtuu mutta eipä paljon muuta).

Autossa oli muutamia heti bongattuja erikoishienouksia: Hands-free-avaimen ansiosta avaimen voi unohtaa taskunpohjalle (tosin käynnistys hoituu avaimen näköistä ja tuntuista vipua vääntämällä, mikäs juttu tämä nyt oli), autoradio väittää osaavansa jutella kännykän kanssa (en vielä kokeillut) ja vaihteisto oli mallia automaattinen (aina mainio juttu). Ensiajelut tehtiin viime aikoina perinteeksi muodostuneeseen Marusekiin. Totti joutui jäämään kotiin ihan siltä varalta että joku seuraavista Micran kuljettajista sattuisi olemaan allerginen koirille.

Rauhalliseen dieseliin tottuneena 1,4-litrainen bensiinimoottori yllätti pirteällä ärinällään ja isolle tielle rampista tultaessa kaasun polkaisu sai aikaan kerrassaan mahtavat ralliauton äänet. Punastuen katsoin taustapeilistä mahtoiko perässä ajaneen bemarin kuskia yhtään naurattaa. Myöhemmin sain jo ensimakua pikkuauton syndroomasta: erään Skoda-kuskin oli suoranainen pakko päästä pikkukirpun ohi. Kunhan tästä päästään lähipäivinä moottoritielle asti, saadaan vielä nähdä miten paljon reippaasti etenevä pikkuauto käy äijien itsetunnolle. :-)

Pikkuinen Micra on ihan omiaan kaupunkiautoksi, erityisesti automaattivaihteilla varustettuna. Kun pysähtyminen ja liikkeellelähtö eivät vaadi vaihdekepin veivausta, tulee risteyksestä toiseen lipuminen paljon leppoisammaksi ja huomaa olevansa jalankulkijoillekin aivan erityisen kohtelias.

Takaisintullessa kesäistä maalaistietä mutkitellessa Micra totesi yllättäen: "piip". Äänelle ei löytynyt heti selitystä ainakaan niistä asioista mistä tiedän jo pikakokemuksella Micran piippailevan (käsijarru, peruutustutka, avaimen läsnäolo, ylinopeusvahti) eikä niistäkään mistä autot yleensä piippailevat (polttoaineen loppuminen, oven aukeaminen, valojen päälle unohtaminen, vikavalojen syttyminen), joten äännähdys jäi mysteeriksi. Ehkä se selviää lähipäivinä.

ei vielä!

Viimeisiä ajopäiviä viedään, enkä kyllä tiedä, miten kummassa raskin luopua mikrusta. Tänään koitin repiä pikkuisesta kaiken irti, ja ajelin yhteensä kolme tuntia stereonnupit kaakossa ja oma mukanalaulamisvolyymi vähintäänkin samassa ilmansuunnassa. Mikru soi myös jälleen uuden kokemuksen: Pääsin ohittamaan ensimmäistä kertaa ikinä! Traktoreita ja moottoripyöriä! Ei, en minä tuota taida luovuttaa, taidan ajaa käsivarren kautta Norjaan pakoon..

Eilen muuten mikru kyyditti koululle noutamaan ylioppilaskokeiden tuloksia: Ylioppilaaksi sitä minäkin pääsin, yhdellä laudaturilla ja viidellä eksimialla! Oli kyllä huojentunut olo.

Huomenna luvassa luultavasti vielä vähän kruisailua, ja maanantaina se hupi sitten loppuu jo aamusta. Hei, jos lupaan ajaa näkyvästi ja nätisti, niin voisiko tuota viikkoa pidentää n. kymmenellä samanlaisella? On tässä kyllä palautuminen takaisin Saappiin, lähes vakiona palavaan bensavaloon ja - mikä pahinta - manuaalivaihteisiin. Tiukkaa tulee tekemään.

Viikon 21 Micra Cuts tähti

Ylpeänä esittelen teille viikon 21 Micra Cuts tähden. Hän on Sami Köykkä, propellihattu Kangasalta, jonka erikoisalaa ovat innovatiivisten asioiden kehittely, niiden toteuttaminen konkreettisiksi palveluiksi sekä IT-alan kehityksen mahdollistamien asioiden hyödyntäminen. Sami on perustanut ainoinaan myös sittemmin Sanoman omistukseen siirtyneen Blogilistan, jonka kautta tänäänkin löytää suomalaisia blogeja. Sami kirjoittaa tavallisesti tärkeistä asioista Pinserissä yhdessä vaimonsa Riitan kanssa. Mainittakoon vielä, että myös Riitta odottaa omaa Micra Cuts viikkoaan. Tervetuloa Micra Cuts blogia tekemään Sami!

ekat päivät Mikrulla

Ihan turhaan minä niistä automaattivaihteista mesosin, mikru lähti rullaamaan kuin ne pilvenhattarat siinä Muumien jaksossa, jossa ne turboturvat lentää niillä vaaleanpunaisuuksilla. Tämä omani on kylläkin hopea, mutta vähintään yhtä söpö ja pyöreä! Olen aivan umpi-ihastunut, pakko kai se on myöntää.

Mieletön vapauden tunne, kerrankin MINÄ saan päättää, minne MINÄ haluan mennä ja milloin, Saappi kun on poikaystäväni ja raasulla on aika usein bensavalo päällä. Mutta mikrun tankki on tosiaan fiilistelty jo puolilleen kahden päivän aikana, enkä ole muuten koskaan aikaisemmin uskaltanut tehdä taskuparkkeerausta! Se pikkuinen alkoi piipittää, kun perä alkoi olla kohdillaan!

Tuli muuten mieleen, että pääsin taannoisesta inssistä ihan naurettavan helpolla. Kun ystäväni joutuivat vääntämään juuri noita taskuparkkeja ja kulmaperuutuksia, niin valvojasetä pyysi minua tekemään U-KÄÄNNÖKSEN. Minähän pyöräytin ratin ja käänsin. Jännittäessäni peruutustehtävää hän sitten pyysi minua PERUUTTAMAAN 10M TAAKSEPÄIN. Siis ihan suoraan. Eipä ihme kun kortti sitten napsahti, ja kahden auton väliin en ole autokoulun jälkeen peruuttanut kertaakaan..

Mutta sitten nykyhetkeen: Maanantaina kävin hurruuttamassa pitkin kylää pikkuveljeni kanssa, joka muuten uskaltautui ensimmäistä kertaa kyytiini ikinä. Hyvinhän tuo kulki, kunnes kokeilin vääntää virtanappulaa käyntiin, kun olimme käyneet ruokaostoksilla (luonnollisesti kaukaisimmassa ruokakaupassa kotiin nähden. Pitihän sitä jollain verukkeella ajelemaan päästä!). Ei se nappi vääntynyt, vaikka kuinka koitin hellästi painaa ja kääntää, painaa ja kääntää. Kun olin tuskastellut parkkipaikalla sen viisiminuuttisen, niin veli tajusi näppäränä katsoa manuaaliin. Jarru pohjaan, ja kääntyihän se sittenkin. Minähän olin jo hädissäni soittamassa käyntikorttinumeroihin.. Voisi tehdä tuttavuutta opuksen kanssa ehkä enemmänkin.

Eilen tarjouduin kyydittäjäksi lähikaupunkiin ja pääsin testailemaan maantietä. Satasta ekaa kertaa ikinä! Siinä matkamusiikkia cd-asemaan työntäessäni huomasin, että se pieni aukko imee jotain viisi levyä sisäänsä. VIISI?!

Ennen kaikkea, mikrusta sain vihdoin ja viimein uskollisen ratsun kierrätyskeskukselle. Ravaan siellä lähes joka toinen päivä, ja kyytsääjä tuli tosiaankin tarpeeseen. Eikä menovehje näyttänyt pienentävän tämänpäiväistä kierrarionneakaan:

Kolme vaatekappaletta (kuvan mekko, hame ja paita) takapenkillä kotiuduin, naksautin ovet lukkoon ja kipaisin kotiin. Voisiko jostain anoa autolle lisäaikaa..?

ian vuoro!

Siellä se nyt sitten nököttää, vastaanotin ajokin hetki sitten. Mietin kovasti, että pitäisikö tässä odottaa aamuneljään, ennenkuin uskaltaudun liikennettä vaarantamatta kokeilemaan.

Olen kuivaharjoitellut pikkuista varten kovasti mielikuvitusköyttämällä kytkinjalkani penkkiin kiinni: Armas Saab kun toimii ronskisti vaihdekeppiä muljautellen ja kytkinjalkani on tavallisesti pohjassa jo 10 metriä ennen risteystä. Itseasiassa olen alkanut hanskaamaan manuaalivaihteita vasta näin neljä kuukautta kortin saamisen jälkeen, mutta tämä Micra väittää toimivansa ilman koko toimitusta. Viikko ilman "onkotääliianisovaihdehittonyttääsammu"a?! Huhhuh. Ehtiiköhän tässä viikon aikana uusille tavoille ilman, että maantiellä kuvitteelliselta neloselta vitoselle vaihtaessa isken kytkimen sijaan jarrun pohjaan?

Vakaa tavoite: Auto ehjänä viikon jälkeen! Joko nyt kaduttaa, Nissan, että luotitte auton käsiini? :D

Varokaa, kanssaliikenne. Oikeasti.