Joulu lähestyy uhkaavasti

Vaikka ei siinä kai mitään uhkaavaa ole... Tykkään joulusta.
Krääsätön Joulu on mottoni tänä vuonna; luomulahjoja, järkevää pakkausta ja oleellisia asioita.
Tärkeintä on keskittyä tunnelmoimiseen; lukemiseen, nukkumiseen, syömiseen ja relaamiseen. Kynttilän valoa ja mausteiden tuoksua. Punaviiniglögiä myös :)

Hahaa

ettepäs pääsekään minusta ehkä ikinä! :)
Jatkan seikkailuja pikku Hopeanuolen kanssa (ja äärimmäisen mielelläni) vielä tämän viikon torstaihin asti. Paha vaan, että tämä tulee koukuttamaan minut entistä pahemmin tuohon pikkuiseen tehopakkaukseen...
Eilen illalla sain taas hurrata uskolliselle autoystävälleni, kun se sutjakasti irtosi ylämäessä, lumimössössä, pimeässä ja kahden pakettiauton väliin kiilattuna taskuparkista ja joogatunnin jälkeen iloisesti kuljetti nälkäisen ja rättiväsyneen kuskinsa kotiin.

Viikon 48 Micra Cuts tähti

Valitettavasti alkavaksi viikoksi kaavailtu Micra Cuts tähti on joutunut perumaan blogiviikkonsa sairastumisen takia.

Onni onnettomuudessa- Anu on luvannut jatkaa bloggaamista aina torstaihin saakka! Saamme siis lukea vielä neljän päivän ajan Villaketun ja Micran reissuista lumisesta Helsingistä.

Pieni peto

Hahaa, pikkuinen Micra näytti närhen munat isommille tämän aamun extreme-olosuhteissa! -Harmi etten kouluunlähtötohinassa ehtinyt napata kuvaa pikku lumipallosta :)
Siinä missä isommat juuttuivat lumeen, pöristeli pikkuinen Hopeanuoli tyytyväisenä menemään ja me hurrasimme sille ajaessamme koulua kohti. Vau!! Olen vakuuttunut.
Kuvat ovat viikonlopulta, jolloin testasin Pikkuisen kapasiteettia kyydissä itseni lisäksi kolme lasta ja kaksi koiraa. Hyvin mahduttiin. Tytöt menivät uimahalliin ja poikalapsi kaverin luo leikkimään. Minä ja karvapojat suuntasimme Uutelan luonnonpuistoalueelle metsäretkelle. Kaksi maukasta ja rapeaa tuntia pikkupakkasessa teetä termarissa.

Kaipaus

Tätä olen kaivannut; Hesari sängyssä luettuna (ja tänään erityisesti autosivut...), valtava mukillinen appelsiinilattea ja aamu joka ei vaadi mitään muuta.

voiko autoon rakastua?

Tsiisus, luulin pystyväni kylmäkiskoiseen autolla ajamiseen, mutta hei, luulenpa että olen ainakin aikalailla ihastunut tähän pikkuiseen. Jotenkin se vaan tuntuu niin omalta, mukavalta, sukkelalta ja ketterältä. Hämmentävää. Voi niin, ja se saa kovasti ihailevia katseita liikenteessä.

trendikkyyden huikaiseva hankaluus

Autoiluviikon kunniaksi aioin liikuskella paikasta toiseen Micralla ja korkkareilla. Aamulla lähdinkin noissa huikeissa kengissä ensimmäiseen paltsuun, mutta seuraavaan kurvasin kodin kautta vaihtamaan matalampiin prätkäsaappaisiin. Ei siis suinkaan siksi ettäkö noilla olisi hankala kävellä, vaan siksi, että kahdentoista sentin koroissa olen ihan liian pitkä suoraan katsekontaktiin :D Kun on tätä omaa varttakin kertynyt ihan tarpeeksi...
Ja hei, nostan hattua kaikille oikeille muotiblogsteille, en tajua miten otetaan itsestä julkaisukelpoisia kuvia ilman assaria, kaukolaukaisinta tai kahden metrin mittaista käsivartta!
Keskitytään kokonaisuuden sijaan siis fiilistelyyn...