Seitsemän maissa vien siis pikku apurini juna-asemalle, josta se käsittääkseni matkaa seuraavan onnekkaan luo? Hui, mitenhän enään pärjään ilman automaattivaihteita... heh, mutta sen verran sanon että myös isäni piti Micran näppäryydestä, joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa pääsisin sellaista vielä ajamaan ;)
Hei hei Micra ja hauskaa viikkoa myös seuraavalle micrailijalle!
ps. jos haluat seurata ajatuksiani jatkossakin, klikkaa itsesi tänne!
1 kommentti:
waaa mikä koira x)
Lähetä kommentti