Auto lähti elämästämme yhtä vauhdilla kuin se oli tullutkin. Swoosh vain ja se oli poissa. Meinasin jo uhata että kidnappaan kaaran, mutta kun tuossa on niin selkeästi tunnistettavissa oleva "maalipinta" (micracutsin mainos kyljessä...)
Mitä siis jäi tästä käteen? Auto tuli viime keskiviikkona iltapäivällä puoli viiden aikaan. Siitä eteenpäin pöristeltiin pitkin pk-seutua. Syötiin kiinalaista, kepsua ja pizzaa, käytiin kavereiden luona ja tietenkin Ikeassa! Vatsansisäinen sai mobilen, harsoja ja pussilakanasetin. Minä sain sulkaakarkkeja (nam...) Nyt on maanantai ja hopeanuoli on poissa. Kello on 15.59, luovuin autosta 15 minuuttia sitten ja jo nyt ikävöin autokultaa. Nyyh.
Hei mainostoimisto! Me voidaan lähteä Sintin kanssa mukaan seuraavaan operaatioon, me voidaan keikistellä vaikka missä kuvissa jos sikseen tulee (no rajansa kaikella ja raskausarvilla..)
Tästä se elämä jatkuu. Jos haluat kyttäillä kuulumisiani ja vatsani laajentumista (roskaruoka on nyt sitten pois kuvista koska en jaksa mennä sitä jalan hakemaan - jos ei jaksa hakea ei jaksa syödä!).
Tule morottamaan minua ja Sinttiä sekä Brunoa Vinkeän Väkkyrän maailmaan!!!
Voikaa hyvin ja kohdelkaa sitä hopeahirmua hyvin!
Reipasta talvea toivoo Piuku (ja Sintti)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti