Nyt on viikko Micran kanssa takana. Arvostelen itse auton myöhemmin, mutta ensin kerron hieman viime viikon tapahtumista päiväkirjan muodossa.
Maanantai 14.7.Pikkuinen saapui meille maanantaina ja lähdimme (minä, poikaystäväni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä) välittömästi ajamaan kohti Suomen Lappia, tavoitteenamme päästä Norjaan. Ensimmäinen yö vietettiin mökilämme Rovaniemen maalaiskunnassa hyttysten keskellä.
Tiistai 15.7. Heti tiistaiaamusta pakkasimme Micran ja mukaan tulivat myös vanhempani omalla autollaan. Suuntana oli Ruotsin Lappi ja Norjan rajan läheisyydessä oleva pikkuinen kylä nimeltä Björkliden.
Matkalla pysähdyimme myös saamelaisessa kirkossa.
Björkliden sijaitsee Abiskon luonnonpuiston kauniissa maisemissa ja lähellä majapaikkaamme oli mahtava putous nimeltään Silver Fall.
Keskiviikko 16.7.Aamulla matkamme jatkui Norjan puolelle, päämääränämme Lofootit. Ajoimme huikeissa maisemissa vuonojen ja vuoristojen ympäröimänä.
Olin aivan puolivahingossa buukannut meille upean yöpaikan Fiskenesin kylästä Andön saarelta Lofooteilta. Varsinainen gasthaus oli täynnä, joten saimme isännän toisen upean talon kokonaan käyttöömme. Alla meidän retrohenkinen huoneemme.
Majapaikan rannasta löytyi myös kummia kavereita sekä valaaan selkänikama, joka lähti biologi-äitini mukaan koulun oppimateriaaliksi.
Torstai 17.7.Torstaiaamuna kiertelimme Andön saarta ja Andenesin kylää. Päämääränämme oli käväistä Tromssassa, joten ajansäästön vuoksi otimme lautan Andenesistä Senjan saarelle. Valaita ei näkynyt, mutta delfiinin sukulaisia eli pyöriäisiä pörräsi laivan ympärillä. Laivamatka päätyi upeaan vuonoon, jossa oli ihanan väristä vettä.
Tromssaan suunnistaessa pysähdyimme myös peikkokylässä Senjalla.
Muutamien harharetkien jälkeen löysimme vihdoin Tromssaan. Kaupunki oli mahtava vanhoine taloineen ja maisemineen.
Illaksi ajoimme Suomeen ja yövyimme Kilpisjärven karuissa maisemissa.
Perjantai 18.7.Aamulla päätimme käväistä pienellä patikkaretkellä Malla-tunturilla, mutta tuhansien itikoiden takia emme jaksaneet kävellä ihan korkeimalle huipulle asti. Kuuden kilometrin lenkki sai siis riittää.
Illaksi ajoimme takaisin Rovaniemelle mökkeilemään, jossa seuraamme liittyivät serkkuni ja hänen poikaystävänsä Tukholmasta. Saunoimme ja seurustelimme koko viikonlopun. Rovaniemen keskusta on muuten muuttunut ihan hirveästi, siitähän on tullut oikea city!
Sunnuntai 19.7.Sunnuntaina menimme mummolaan kahvittelemaan ja illalla lähdimme ajamaan kohti kotia. Kymmenen tunnin ajomatka oli aivan kamala rankkasateessa, eteen ei meinannut nähdä ja jouduimme vesiliirtoihin enemmän kuin kerran. Tampereelle saavuimme kolmelta maanantaiaamuna. Vieläkin väsyttää, mutta Norjan reissu oli ehdottomasti sen väärtti!
LopuksiNyt kun on yli 3000 kilometriä Micralla takana voin kertoa sen plussat ja miinukset.
Plussana sanoisin auton olevan näppärä kaupunkiauto ja sopivan erityisesti naisille ajoa helpottavien ominaisuuksiensa ansiosta. Se kuluttaa suhteellisen vähän; meillä keskikulutus oli 6.4 l/100km. Auto on hiljainen ja kivan näköinen sekä automaattivaihteisto helppokäyttöinen.
Miinuksena sanottakoon, että auto ei ole mikään tila-auto ja tavaratilaa on todella vähän. Pitkillä matkoilla tämä kostautuu sillä, että tavaraa oli tungettava myös auton sisätiloihin. Tämä puolestaan loi lisää epämukavuutta jo muutenkin ahtaaseen autoon. Ahtauden vuoksi selkä tuli pitkillä matkoilla kipeäksi, kun takapenkillä ei jalkoja saanut kunnolla suoriksi. Musiikkihullulta poikaystävältä noottia tuli cd-soittimesta, joka ei soittanut lainkaan MP3-raitoja cd:ltä. Muuten kuuden cd:n vaihtaja oli näppärä ja stereoihin sai yhdistettyä USB-kaapelilla MP3-soittimen. Lisäksi Micrasta puuttui pitkillä matkoilla hyvinkin olennainen cruise control eli ajonopeuden säädin, tai ainakaan me emme sitä paikantaneet autosta emmekä ohjekirjasta. Jos nämä ominaisuudet saataisiin korjattua, voisin hyvinkin harkita Micraa city-autokseni - oli sen sen verran mukava!
Fluxor kiittää! :)
Tämä oli siis ensimmäinen automaattivaihteilla varustettu autokokeiluni ikinä. Alkuun oli vähän harjoittelemista, mutta tänään en olisi millään halunnut astua oman autoni rattiin vänksläämään vaihdekeppiä. Ihan varmaa on se, että seuraavan autohankinnan osuessa kohdalle on ostokohteena automaattivaihteilla toimiva menopeli ja ehkä merkkinäkin on Nissan. Ihastuin hopeanuoleen ihan oikeasti, enkä vain nuoleskellakseni kivaa firmaa, joka lahjoitti minulle söpöläisen koeajettavaksi. :D
