aika pähee!

Heissan Micraväki!
Nyt on sitten vuorossa vähän erilainen bloggaus, joskin Ikeaan meinataan mekin mennä (autosta löytyi jo kolmen Iksun pikkukynää!!!)
Mä en oo tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä, en omista saappaita- pelkkiä lenkkareita ja tennareita sekä 80-luvun Nokialaiset, tukka on usein kuin harakan persaus ja naamasta voi todeta että ei se pa*ka pöyhien parane vaikka yrityksen puutteesta ei voi rokottaa. (Nämä toteamukset liittyen ehkä siihen että Blogia on minua ennen kirjoittanut monta nuorta, nättiä ja näpsäkkää mimmiä - muotibloggaajia, eli ehkä pieni kriisinpoikanen iski!)
Minä olen oma rääväsuisen reipas itseni, sisäisesti hemaiseva, naimisissa oleva parin karvan alle kolmenkymmen oleva väkertäjä. Mitäs minä sitten kirjoittelen? No oikeastaan ihan mitä vaan. Huumorintaju on jotain oudon ja omituisen välistä, mielessä pyörii lähinnä tuo vatsansisäinen Sintti, jaloissa pyörii parsonrusselinterrieri ja kotona oma Rakas aviomies.

"Tuolla vatsakummun sisällä siis elää perheemme pienin lisä."

Mikä ihana mahdollisuus meille, autottomalle pariskunnalle, saada kaara käyttöön viikoksi! Autothan sinänsä on meille rakkaita välineitä, niistä on monenaisia muistoja...

Meillä isännän kanssa ensimmäinen auto oli kirkkaanoranssi huoneistokeskuksen Ooppeli, vuosi oli 2002. Ooppelilla oli vähän ongelma kukkimisen kanssa; takarenkaiden päältä pääsi takaluukkuun. Puhkiruostunut ritsa ja autoista rakkain. Kerran minulla oli mukana hiustenkuivaaja jolla puhaltelin sisäpuolelta jäätyneestä tuulilasista jäitä pois kotipihallamme. Ei mikään kaikkein turvallisin ollut se reissu - eteen ei nähnyt vaikka kuinka pöhelsin. Lopuksi kun rapsutin raapalla jäät pois oli auton sisään tullut lumimyrsky joka sitten lopulta höyrystyi kiinni siihen tuulilasin sisäpintaan ja jäätyi takasin. Mainitsinko että siitä autosta sisätilanlämmitin pamahti jo ekana talvena ja ne ruostereijät eivät varsinaisest lisänneet kuivaa sisäilmaa. Kurakeleillä rapa roiskui sisään hyvin mystisistä reijistä joita ruoste oli koppaan nakertanut...
Minä oikeasti itkin kun jätin sen autoliikkeen pihaan vaihdossa. Siellä ne Macho-autokauppias-rintakarvat kikkuralla-miehet katselivat että taas joku munasarjallinen järjestää showta... Isäntä taisi siinä vaiheessa hiipiä häpeämään jo tuvan puolelle sekä hieromaan kauppoja seuraavasta tulokkaasta.

Sen jälkeen autoksemme siunaantui vuonna -05 jo moderniksikin kaaraksi haukuttava Ford Mondeo, josta moottori sahasi kiinni (kaksi viikkoa ennen häitämme pöytäliinanhakuretkellä) syyskuussa -07 jossain keskellä hornantuuttia. Viiden tunnin matkan jälkeen ja maailman ihanimman hinausautonkuljettajan heitettyä meidät kotiin totesin että nyt saa riittaa peltilehmät (asiassa oli myös tietty budjetillinen näkökulma...) Pöytäliinat jäivät saamatta.
Sen jälkeen olemme nyt jo liki puolitoista vuotta eläneet autotonta elämää.

Joten, teretulemast pikkuketterä (edes hetkeksi), sinua on kaivattu!


Hopeanuoli näillä näkymin singahtaa täältä Helsingin Idästä kohti Hämeenlinnaa, Mäntsälää ja pienempinä matkoina kohti erilaisia take-out ruokapaikkoja. Jaa miksi - no kun vauva tahtoo (enään maaliskuuhun voin tätä tekosyytä käyttää joten nyt on aika pistää kaikki efortti siihen)!!!!
Tänään on vuorossa kiinalainen pöperö.
Palaamme asiaan,
Terveisin Piuku ja Sintti

Oli muuten HYVÄÄ!!! Mulla on neuvolakäynti tän viikon jälkeen,
voi olla tuo paino ikäänkuin noususuhdanteinen!

ps. kello tulee 19.00 ja Sintillä (minulla) on kupu täynnä. Vitsit että tuo Hopeanuoli menee vikkelään! Yhden källin vetäsin kun meni vaihteet (no daa, siinähän sellaista ei ikäänkuin ole) ja pakit (se R- niinkuin Reverse -niinkuin peruutus) ja kaikki sekasin kun piti silleen vikkelästi kääntää auto.. Hohhoijaa. Aika vikkelä. Toooosi vikkelä! (ehjä - kuitenkin!)

Niin ja vielä: KÄYTTÄKÄÄ HYVÄ IHMISET HEIJASTIMIA LIIKKUESSANNE ULKONA HÄMÄRÄLLÄ JA PIMEÄLLÄ!!!

Viikon 46 Micra Cuts Tähti

Kiitos Jenni! Micra on matkannut takaisin Lapista Helsinkiin, ja seuraavan viiden päivän ajan Micra Cutsissa bloggaa Piuku.

Luvassa alle kolmekymppisen vauhdikkaan rouvashenkilön arkea. Micran lisäksi matkassa on myös vatsansisäinen asukki, joten saanemme lukea pikkuisen Hopeanuolen soveltumisesta vauvatarvikkeiden hankintaan.

Piukun blogia Vinkeä Väkkyrä pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa bloggaamaan Piuku!

hei hei micra!

Taitaa olla aika hyvästellä Micra ja ihana yhteinen viikkomme! Micra onkin ollut kovassa käytössä, tosin mitään maatajärisyttävää emme ole tehneet sitten Haaparannan reissun. Korvaamaton apu ja helpoitus se on kuitenkin ollut. Olen aivan ihastunut<3 Kiitos ihan hurjasti Nissanin porukalle!

Seitsemän maissa vien siis pikku apurini juna-asemalle, josta se käsittääkseni matkaa seuraavan onnekkaan luo? Hui, mitenhän enään pärjään ilman automaattivaihteita... heh, mutta sen verran sanon että myös isäni piti Micran näppäryydestä, joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa pääsisin sellaista vielä ajamaan ;)



Nirppukin ehti nautti Micrasta


Hei hei Micra ja hauskaa viikkoa myös seuraavalle micrailijalle!



ps. jos haluat seurata ajatuksiani jatkossakin, klikkaa itsesi tänne!

rovaniemi - tornio - haaparanta

Eilen noustiin poikaystäväni kanssa aikaisin ja valmistauduttiin ajomatkaan kohti Ruotsia. Yhdeksän jälkeen oltiin rappaamassa autoa lumen ja jään alta.


Poikaystäväni ajoi molemmat matkat, itse vastasin musiikista ja kuvaamisesta.


Ensimmäisenä käytiin Suomen puolella (Torniossa) sijaitsevassa Rajalla - På Gränsen -ostarilla, joka avattiin vasta viime viikolla. Jee siellä oli Gina Tricot, mikä tiesi minulle shoppailua. En kuitenkaan mennyt niin sekaisin kuin kuvittelin, sieltähä pystyy nykyään tilaamaankin eli ei ollut järkeä tuhlata mahdottomasti yhdellä kertaa...


SItten rajan yli Haaparannalle...


...ja ensimmäisenä tietysti Ikeaan! Ikeassa kierreltii rauhassa ja ihasteltiin kaikkea. Aikuisena haluan Ikea-kodin! Mukaan lähti kuitenkin vain kaikkea pientä, lähinnä hyötytavaraa. Niin ja ostin ihanan kukan! Kuka tiesi että Ikeasta saa oikeita kukkia? En minä ainakaan. Käytiin myös syömässä, nam oli hyvää ja masut täyttyi!


Ikeasta Skopunkteniin, kolmet kengät kaksien hinnalla. Olisi löytänyt vaikka kuinka monta ihanaa paria, mutta koska poikaystävänikin sattui löytämään hienot kengät, ostin vain viisi saapasparia (eli saatiin kahdet ilmaiseksi). Olen hurjan tyytyväinen omiini!


Kotimatkalla takapenkki olikin ihan täynnä, onneksi oltiin kahdestaan että mahduttiin ;)


Lähdettiin joskus neljän maissa kotia päin, tunnin jälkeen oli kuin säkissä olisi ajanut.

Reissu oli ihana piristys keskellä viikkoa. Puolet tankista on nyt mennyt, hei ja tänään hommasin sakkolapunkin kun olin pysäköinyt väärin (liian lähelle suojatietä, blaah). Hoidin sen kuitenkin heti pois ettei tule lisämaksuja!

Kohta lähden ajelemaan vanhempieni luokse. Huomenna on 60-kuvun päivä abeille, minulla se oli siis viime vuonna mutta poikaystäväni on ammattilukion neljännellä ja sillä se on sitten huomenna :)

Ostoksiani esittelen muuten blogissani huomenna...

ensilumet, ensitunnelmat

Kaiken tämän odottelun jälkeen ihana Micra saapui Rovaniemelle, ja juuri sopivasti keskelle yöllä satanutta ensilunta. Näin alkuun ajattelin kertoa hieman itsestäni ja ajatuksistani autoilua ja MICRAA kohtaan :)



Olen siis Jenni, 19, kirjoittelen blogiani täällä Napapiirin alapuolella kaikesta minua kiinnostavasta (hehee kukapa ei?). Aloitin bloggaamisen joskus huhtikuussa eli puoli vuotta taitaa olla täynnä. Minulle ominainen kirjoitustapa on kirjoittaa melko lyhyesti ja laittaa tekstin sekaan aiheeseen liittyviä kuvia. Samalla tyylillä aion myös kertoa viikostani täällä.



Sain ajokorttini viime kesänä, vaikeuksien kautta voittoon. Jouduin nimittäin uusimaan inssin VIIDESTI ennen kuin tärppäsi. Taisin samalla rikkoa autokouluni ennätyksen, minua ennen joku tyyppi oli uusinut inssin kolmesti. Aluksi olinkin todella epävarma liikenteessä, hyvä jos vieläkään osaan kaikkia sääntöjä. Olen kuitenkin ajanut autoni vain kerran kiinni puuhun ja kerran bussinkylkeen, pahempaakin tuhoa olisin siis voinut saada aikaan!



Autokoulun jälkeen olen pääsääntöisesti ajanut vain yhtä autoa, joten Micra on todella vaihtelua. En voi kuvailla sitä tunnetta kun aamulla sain avaimet käteeni! Tietysti heti sisälle päästyäni koin todellisen yllätyksen: AUTOMAATTIVAIHTEET! Oli pakko soittaa isille ja pyytää neuvoa, en ole varmaan ikinä ollut automaattivaihteisen auton kyydissäkään... pientä opettelua oli siis luvassa. Liikkeelle päästyäni ajo sujui kuitenkin tosi hienosti ja sen jälkeen on haluttanut koko ajan takaisin ratin taakse! Vähän olen Micraa ulkoiluttanutkin ja pakko myöntää että kyllä on päät kääntyneet ;)


Huomenna suunnitelmissa on reissu Haaparannalle poikaystäväni kanssa, ainakin Ikeassa, Skopunktenissa ja Gina Tricotissa pitää päästä vierailemaan! Täytyy vaan toivoa ettei tiet ole aivan jäässä, nyt on ainakin hurjan liukasta. Onneksi Micraan oltiin eilen vaihdettu talvirenkaat, kyllä niillä pitäisi päästä<3

Ostoslistaa on tulossa huomenna blogiini, reissusta kerron sitten myöhemmin täälläkin!


Jenni

ps. kuvani olivat näköjään liian suuria, pitääpä muistaa laittaa pienempiä seuravilla kerroilla... ne voi kuitenkin klikata kokonaisiksi!

Viikon 45 Micra Cuts tähti

Kiitos Christinalle!

Tällä viikolla Micra Cutsissa kirjoittaa 19-vuotias Jenni, joka kirjoittaa Yummy! -blogissaan mm. muodista ja kauneudesta.

Jennin blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

viimeistä (iltaa) viedään.

Tänään onkin sitten ollut viimeinen virallinen micrailu-päivä ja kyllähän tässä aikalailla suru puserossa mennään, kun tietää, että huomenna ne hakevat meidän pikku-micran pois. :(

Illalla käytiinkin sitten pyörähtämässä City Marketissa ihan vaan sen vuoksi, että päästiin vielä nauttimaan Micran kyydissä ja kun muuallekaan ei ollut mitään asiaa niin City Marketiin oli hyvä tekosyy lähteä karjalanpiirakoiden perässä. :D

Ilta pimeni ihan synkäksi jo joskus neljän jälkeen, minkä vuoksi autokuvatkin on näin synkkiä. Itse istuskelin pelkääjän paikalla, kun jännitin jäisiä teitä (ja jäässä ne tiet eivät sitten kuulemma olleetkaan), mutta isukki ajoi ihan mielellään - tosin kotipihaan päästyään iskä puuskahti että "täytyykö tää rituaali taas toimittaa", kun kyseessä oli avaimen kanssa taiteilua. :D Avain onkin kyllä siinä mielessä hieman rasittava, että minulle irrotettava osa on tuonut sen verran päänvaivaa, kun hajamielisenä ihmisenä minulla on tapana tunkea se milloin mihinkin ja sitten sitä saa taas etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Aamulla isukki oli myös yllätyksekseni pessyt ja puunannut kuraisen Micran jälleen loistokuntoon, jotta Hopeanuoli pääsee huomenna puhtaana matkaan. Ja aika kuraisessa kunnossa se jo olikin. ;)

Mutta toivottavasti ehdin vielä jonkin verran huomenna Micrailemaan ennen kuin viikon mittainen taipaleemme päättyy - ja eihän sitä tiedä vaikka ehtisin vielä tännekin jotain rustailemaan. Mutta jos en ehdi niin tahdon kovasti kiittää Nissan Micraa, joka osoittautui ihan loistavaksi menopeliksi ja Micra Cuts-blogin tyyppejä, jotka minulle tämän viikon mittaisen seikkailun soivat. Jos päätätte joskus tehdä uusintakierroksen niin minä olen ainakin innolla mukana! ;)

Christina