Hurjaa Halloweenia!

Tosin näin hieman myöhässä. ;)

Pikku Hopeanuoli on kiltisti kyydittänyt minua kouluun (ja aika paljon koulumatkojen ulkopuolellakin) jokaisena päivänä ja pakko myöntää, että on tässä jo aika vahva ystävyyssuhde ehtinyt kehittyä - kuinka voinkaan luopua uudesta ystävästäni jo ihan pian? Apua! Micrasta on ollut mieletön apu muutenkin, sillä se sattui osumaan kohdallemme aika otollisen ajankohtana, juuri kun oma automme alkoi osoittaa merkkejä vioistaan. Mutta nyt on onneksi saatu myös oma auto kuntoon talvirenkaineen kaikkineen, joten Micrasta luopuminen ei tule kirpaisemaan ehkä ihan niin paljon.

Eilen tosiaan juhlittiin Halloweenia myös täällä Suomen puolella ilmeisesti suhteellisen ahkerasti - ja niin juhli tämäkin tyttö. Eilisen kurasadekakka-kelin jälkeen myös Micra oli Halloweenin mukaisesti ottanut itselleen mutakylvyn ja istui näin siis Halloweenin muottiin oikein sopivasti. ;)

Kun minäkin sain vedettyä ylleni oman Halloween-asuni, olimme aika lyömätön kaksikko!

Hyvää Halloweenia siis kaikille - ja vieläkään ei ole liian myöhäistä karkille tai kepposelle!

ensimmäinen seikkailupäivä.

Eilen saapui siis pieni Hopeanuoli tänne Jyväskylään, mistä tämä tyttönen sitten kirjoitteleekin nyt viikon mittaisesta Micra-seikkailustaan. Seikkailua löytyikin heti alkuunsa, kun en meinannut aluksi löytää koko autoa parkkihallista ja sitten kun auto löytyi, tuli ongelmia avaimen perimmäisen idean keksimisessä. Heh, hyvä minä! Mutta pienien alkukankeuksien jälkeen auto lopulta saatiin käyntiin, ulos parkista ja mukavuus saattoi alkaa.

Varsinainen tutustuminen tähän pieneen hopeiseen tuttavuuteen alkoi kuitenkin vasta tänään, kun tuli kouluun lähdön aika. Oli kyllä huomattavasti mukavampaa matkustaa koulumatka lämpimässä autossa kuin flunssaisena odotella myöhästeleviä busseja tuossa koleassa syyssäässä. Eikä kyydin saanut kaverikaan pistänyt ollenkaan pahakseen. ;)

Minä ihastuin näppärään Micraan kyllä heti pienen alkujännityksen jälkeen. Olen aina pitänyt pienistä autoista ja ne sopivatkin minulle jotenkin paljon paremmin kuin isot kaverinsa. Olen itsekin tämmöinen pikkuinen tapaus, joten onhan se mukavaa kun kerrankin auton ratin takaa näkee ihan oikeasti jotain.


Illalla Micra kyyditsikin meidät postin kautta Sokokselle ja pitkään rattiin hinkunut äitikin pääsi kokeilemaan uutta menopeliämme - ja ilmeisesti ihastui tähän "kätevään sinkkunaisen kaupunkiautoon", miksi hän Micran lopulta nimesi. :D Minä sain puolestaan istuskella pelkääjän paikalla ja kurkistella kaikessa rauhassa postista mukaan napatun pakettini sisältöä.


Äiti sai myös kätevästi pistää auton Sokoksen parkkiin, sillä siihen parkkitaloon minä en kyllä ikinä enää auton ratista käsin lähde. Ihan liian ahdas ja vaikea paikka minulle.

Tosin kyllä minäkin siihen ratin taakse vielä illan aikana päädyin, kun viime tipassa piti lähteä kaupan puolelta hakemaan vielä tikkareita makeannälkään ja c-vitamiinia mandariineista.

Tässä sitä taas taiteillaan avaimen kanssa.

Micra mahtuikin näppärästi kaupan aikaisemmin niin ahtaalta tuntuneeseen parkkiruutuun ja tilaakin jäi vielä rutkasti. On tämä vaan niin näppärä laittaa parkkiin, ei siitä mihinkään pääse. Jopa minä saan auton parkkeerattua kerrankin suoraan ilman sen kummempia eteen-taakse-eteen-tuskailuja.

Ja nyt on sitten makeannälkä taltutettu ja ensimmäinen varsinainen micrailupäivä onnistuneesti takana. Saas nähdä, mitä kaikkea kivaa me tämän pienen hopeanuolen kanssa vielä viikon aikana keksimmekään!

Minun turhamaisempaan puoleeni voikin sitten tutustua oman blogini puolella ja höpötyksiäni ilmestyy tänne vielä tämän viikon ajan, joten nähdään taas!

Christina

Viikon 44 Micra Cuts tähti

Micra on löytänyt tiensä Oulusta Jyväskylään. Tällä viikolla Micra Cuts tähtenä nähdään Tammikuun puutarhan Christina. 18-vuotias Christina bloggaa pääasiallisesti tyylistä ja muodista. Christinan blogia pääset lukemaan täältä.

Tervetuloa mukaan!

Loppuviikon micrailut

Torstai-iltana saimme avokkini kanssa samanaikaisen mieliteon, jotta ois taas päästävä autogrillille. Micrailun eka päivänä tutustuimme jo Limingantullin autogrilliin, joten tällä kertaa päädyimme ajelemaan hieman kauemmas Kaakkurin Snacky-autogrillille, jossa varmaan ei autottomana tulis ikinä käytyä. Murkinat olivat huomattavasti paremmat kuin Limingantullissa, joten saatoimma olla tyytyväisiä. Naureskeltiin, jotta meistä tulis varmaan auton kanssa oikeita tuhtipalleroita, jos tämmöset autogrillailut kovin kauan jatkuisivat;) Muutenki ihmetyttää tommosten autogrillien suosio, meillä tämä pikku villitys johtu ihan uutuudenviehätyksestä...

Perjantai-iltapäivä sujui ajellessa ympäri Oulua ja Haukipudasta, jossa piipahdimme toki kohdalle osuneella itsepalvelukirpparilla. Kirpparilta löysin samettisen retrovaatesetin, johon kuului mustaa samettia oleva liivi, hame ja takki - vaativat vaan pientä tuunailua:) Tommoset pienempien kuntien kirppikset on kyllä yleensä jotenkin kodikkaampia ku isommissa kaupungeissa, tuollakin kahvi ja tuore pulla tuoksuivat.

Micran kanssa on ainaskin tullu Oulu tutuksi myös muualta muuttaneelle avokilleni, jonka kanssa ajelimme kaiken maailman lähiöissä. Keskustaihmisenä en kyllä vaan osais ajatella asumista missään kaukasesa lähiösä, mutta lähialueiden vanhat puutaloalueet kyllä kiinnostaisivat. Uusille asuinalueille mua ei sais millään...

Tänään lauantaina oomma vierailleet jälleen vanhempieni luona, syömässä (heh). Veimme heidän luokseen myös maalaiselämää kiihkeästi kaipaavan kissamme Viljamin pariksi viikoksi viettämään terveellistä ulkoilmaelämää. Toivottavasti kissa vähän hoikistuu ja jaksaa sitten taas olla tyytyväisenä kaupunkikissana. Tässäpä Viljami ulkoilemassa pikku-Micra taustanaan:

Tässä mannekeeraa itse neiti Lihavisto, jonka tyvikasvu kaipais näemmä mustaa väripurkkia;)

Tänään tutustuimme ekaa kertaa Oulun Realisointikeskukseen, jonne on joku aika sitten avattu myös itsepalvelukirppis. Myyntipaikkoja oli paikassa todella paljon ja tyhjiä pöytiä olikin vielä suuri osa. Eiköhän toiminta tuosta elävöidy kunhan paikka saa enemmän julkisuutta, hyvät puitteet kirppiksellä kuitenkin vaikutti olevan:) Tältä kirpparilta löysin ihanan mustan pitsipaidan ja ruudullisen pikkuhameen. Avokkini löysi esiintymisasukseen hienon vanhan tekoturkin.

Voisin tähän loppuun tehä yhteenvetoa tuosta ihanasta väliaikaisesta kulkupelistämme, johon kieltämättä olemme jo kerenneet kiintyä. Parkkipaikanki Micralle löysimme onneksemme ihan keskusta-asuntomme läheltä, taloyhtiössämme kun ei oo ollenkaan autopaikkoja. Tykkäsimme Micrasta kovasti molemmat, vaikka emme todellakaan oo mitään autointoilijoita. Jos jossain tilanteessa olisi auton ostaminen pakollista, päätyisimme ihan varmasti tällaiseen näppärään pikkuautoon.

Kaupunkikäytössä tämmönen pikkuauto on todella ketterä ja mahtuu ahtaampiinkin parkkipaikkoihin. Moottoritielläkään Micra ei jäänyt muiden jalkoihin, vaan vauhtia riitti, kieltämättä auto kuitenkin on parhaimmillaan hitaammassa vauhdissa. Penkit olivat mielestäni mukavan korkealla, joten näkyvyys auton etupenkiltä oli kuin isommissakin autoissa, lisää käyttömukavuutta toivat penkinlämmittimet. Takapenkit olivat meidän tarpeisiimme passelit, sinne mahtuivat niin paketit kuin ruokakassitkin plus Viljami-kissa kantokoppineen. Ja ah, kuinka ihanaa oli kuunnella ajon aikana hyvää musiikkia kunnon cd-soittimesta!:) Kaiken kaikkiaan ajopelimme oli varsin mainio tapaus! :)

Toisaalta huomasimme, jotta emme tarvitse tässä elämäntilanteessamme autoa lainkaan. Harmi kun emme kerenneet avokkini pakollisten menojen takia ajelemaan minnekään kauemmaksi, Ikeaankaan meillä ei ollut mitään hinkua, joten autoilut jäivät lähiseutumatkailun tasolle. Lihavisto kiittää ja jatkaa viikonlopun viettoaan!

Autoilua ympäri Oulua

Eilen keskiviikkonaki oli mainio micrailupäivä, sillä ulkona puhuroi vallan kylmä tuuli ja taivaalta pirskotteli myös vettä, ei siis ollu mikään ihanainen ajankohta kävelyretkelle. Kävelemisen sijaan ajelimmekin ympäri Oulua ja vierailimme alueilla, joilla ei muuten tulisi ikinä käytyä. Penkinlämmittimet ovat olleet kovassa käytössä ja ne suorastaan hellivät peräpäätä;)

Hih, uskaltauduin eilen jopa kokeilemaan autoa ihan kuskinominaisuudessa, tosin kokeilu tapahtui tuolla rauhallisemmilla vesillä, kaupungin ulkopuolella. Minusta tuli kyllä heti automaattivaihteiden ystävä - niin kätevää ku ei tartte sählätä vaihdekepin kanssa:) Myös ajotuntuma tuntu vallan mainiolta ja tommonen pikkuauto on kätevä käsiteltävä. Ehdottomasti valitsisinkin tämän tyylisen auton, jos auton joskus joudun hankkimaan.

Tässä pääkuski eli avokkini:

Avokkinikin on tykänny kovasti Micrasta, vaikka hän joutuuki säätämään penkin ihan ääriasentoon pituutensa takia. Kuitenkin pikkuauton ohjailtavuus ja nopea kiihtyminen ovat saaneet suurta kiitosta kuskiltani.

Tänään torstaina oomma jatkaneet samaan malliin kurvailua ja tehneet pari huonoa kirpparikeikkaa. Kävimme katsastamassa Tuiran ja Linja-autoaseman Pelastusarmeijan kirpparit, mutta yhtikäs mitää ei löytyny, ei ees bussiaseman vanhasta kunnon retrorekistä.

Iltapäivästä kävimme Oritkarissa fiilistelemäsä kovassa tuulessa ja aaltojen pärskeessä. Samalla räpsimme muutamia kuviakin. Hiukset eivät pysyneet yhtään aloillaan ja jos ois ollu kellohame päällä, ois taatusti tullu kunnon Marilyn-efekti;)
Kävimme myös uteloimassa Kodin Anttilan levyosaston, sillä joskus sielä tekee aikamoisia löytöjä, eipä kyllä tällä kertaa...Tässä ite neiti Lihavisto parkkipaikalla pikkuhiljaa laskevasa auringon valosa.

Huomisna suuntaamme ainaski Haukiputtaalle ja vanhempieni luo saunomaan ja hiuksistoki pitäs värjätä...

Lihaviston kirppisretket: päivät 1&2

No niin, nyt on 1.5 päivää micrailua takana ja tankki vielä melekeen täynnä. Mukavahan tuo on ollu autoillessa, ku ulkona on niin pirulaisen kylmää ja harmaata ja ennen kaikkea arktisen tuulista. Lihaviston neitihän ei tosiaan oo ollu auton ratissa noin 10 vuoteen, jotenka en ole vielä uskaltautunut kuin pelkääjän paikalle ajo-ohjeita jakelemaan. Huomisna oomma lähöllä vanhempieni luo tuonne pikkusen rauhallisemmille vesille, jotenka ekäpä sielä koitan myös palautella ajotuntumaa mieliin;)

Eilen kävimme heti Micran Sagalta saatuamme kokeilemassa Limingantullin autogrilliä - ah, miten romanttista! ;) No, tuo autosyöminen ei tosiaan oon mun heiniä, sillä porsastelulta ei voinut mitenkään välttyä: siinä meni mun valkomustan mekon kirkkaus ketsuppitahroihin. Ihmettelen, miten suosittua tommonen autogrilleily on, autoja oli koko ajan jonossa. Epäilemättä suurin osa asiakaskunnasta on eukottomia ukkoja, oikeita isäntämiehiä;)

(kuva: kaenkky.com)

Grilliltä suuntasimme massut täynnä purilaista ja ranskiksia Limingastullissa sijaitsevaan SPR:n Kontti-kirppikseen, jossa kyllä vaatetavaraa piisasi, muttei mitään itseäni miellyttävää. Hinnatkin olivat minusta aikasta korkeat, esim. naisten perusmekot olivat 10-15euroa, liian tyyristä sanon mää! Kontissa ois ollu aivan ihana vihreäruudullista kangasta oleva 60-luvun sohva, mutta se ei valitettavasti oo myytävänä, nyyh!

Kontista ajaa huruuttelimme Joutsensillan toisella puolella sijaitsevalle Paljekirppikselle, joka on nykyään kuulemma Oulun suosituin kirppis. Tuo paikka on eritoten lapsiperheiden mieleen ja penskoja näkyi nyttenki olevan riittämiin...Muttamutta...Lihaviston tyttö teki mahtilöydön eli huippukuntoisen punaisen mokkanahkahamosen, sopuhintaan 6€.
Myös punaisilla sydämillä varusteltu retroessu löysi tästä neidistä uuden omistajan.


Tänään tiistaina jatkoimme kirppisretkeämme Oulussa. Ensimmäisenä ajoimme Alppilaan, jossa on kammottavassa varastorakennuksessa oleva Alppikirppis vai olikohan se Alppistore, en muista. Kirpparin sisusta sen sijaan oli positiivinen ylläri, ilmeisesti paikkaa oli vastikään remontoitu, sillä maali tuoksahteli vielä. Kirpparilta ei löytynyt yhtikäs mitään, vaan myytävänä oli ihan kaamiaa lumppua ja rojuja, blääh!

Kävimme tankkaamassa Alppilassa pikku-Micran täyteen ja nyt autolla voiski ajella 450km! Hmm...kävin muuten ekaa kertaa elämässäni maksamassa bensat huoltiksen kassalla;) Alppilasta jatkoimme matkaa Oulun pohjoispuolelle Rajakylään, jossa sijaitsee mm. vanha lukioni. Suuntana oli Pelastusarmeijan kirppis, josta ennen vanhaan oon tehny tosi hyviä löytöjä. Nyt tarjonta oli kuiteski heikkoa, avokkini osti jonku vanhan cd:n.

Paluumatkalla keskustaan käväsimme vielä Toppilan kierrätyskeskuksessa, joka oli muuttunut ihan kamalaksi rojulaksi. Lastenvaatepuolelta sentään löysin 20senttiä maksavan mustavalkoisen (kuvassa enemmänki tummansininen) mekon, josta aattelin väkertää hamosen. Mekossa on muuten kätevä irrotettava ja PUNAINEN rusetti:)

Olipas sitten kerrankin mukava karauttaa autolla kaupan pihaan ja pistää ruokakassi sievästi takapenkille. Ja kun kerran Ellokselta tilatut väärät talvisaappaatkin piti palauttaa ja Henkkamaukan jättipaketti noutaa postilta, niin sinnekin oli kätevä ajella ihan oven eteen...Auton omistajana kyllä laiskistuis ja tulis entistäkin mukavuudenhalusemmaksi, mikä ei välttämättä ois lainkaan hyvä asia.

Kuskini & avokkini on muuten niin pitkula poika, jotta takapenkillä olijalle ei jäis kyllä yhtään jalkatilaa, turvaistuimessa kökkivä tenava sen sijaan mahtuis. Just tämmöseen pakettien kuskailuun tämä Micra kyllä passaa mainiosti! :) Ennen kaikkea Micra vaikuttaa itseellisen naisihmisen tahi kaupunkilaispariskunnan autolta, jolla on kätevä ajella kaupunkioloissa ja parkkeerata ahtaisiin paikkoihin.

Viikon 43 Micra Cuts tähti

Kiitos Sagalle. Micra jatkaa kulkuaan Oulussa, kun auton rattiin pääsee kymmenen vuoden ajotauon jälkeen Pupu Lihavisto. Pupu Lihavisto tunnustautuu mekkohulluksi, jonka elämään kuuluvat mm. vaatteet, kirpparit, eBay, musiikki, kirjallisuus, kissat ja Japani-hupsutukset.

Tervetuloa mukaan!