Lihaviston kirppisretket: päivät 1&2

No niin, nyt on 1.5 päivää micrailua takana ja tankki vielä melekeen täynnä. Mukavahan tuo on ollu autoillessa, ku ulkona on niin pirulaisen kylmää ja harmaata ja ennen kaikkea arktisen tuulista. Lihaviston neitihän ei tosiaan oo ollu auton ratissa noin 10 vuoteen, jotenka en ole vielä uskaltautunut kuin pelkääjän paikalle ajo-ohjeita jakelemaan. Huomisna oomma lähöllä vanhempieni luo tuonne pikkusen rauhallisemmille vesille, jotenka ekäpä sielä koitan myös palautella ajotuntumaa mieliin;)

Eilen kävimme heti Micran Sagalta saatuamme kokeilemassa Limingantullin autogrilliä - ah, miten romanttista! ;) No, tuo autosyöminen ei tosiaan oon mun heiniä, sillä porsastelulta ei voinut mitenkään välttyä: siinä meni mun valkomustan mekon kirkkaus ketsuppitahroihin. Ihmettelen, miten suosittua tommonen autogrilleily on, autoja oli koko ajan jonossa. Epäilemättä suurin osa asiakaskunnasta on eukottomia ukkoja, oikeita isäntämiehiä;)

(kuva: kaenkky.com)

Grilliltä suuntasimme massut täynnä purilaista ja ranskiksia Limingastullissa sijaitsevaan SPR:n Kontti-kirppikseen, jossa kyllä vaatetavaraa piisasi, muttei mitään itseäni miellyttävää. Hinnatkin olivat minusta aikasta korkeat, esim. naisten perusmekot olivat 10-15euroa, liian tyyristä sanon mää! Kontissa ois ollu aivan ihana vihreäruudullista kangasta oleva 60-luvun sohva, mutta se ei valitettavasti oo myytävänä, nyyh!

Kontista ajaa huruuttelimme Joutsensillan toisella puolella sijaitsevalle Paljekirppikselle, joka on nykyään kuulemma Oulun suosituin kirppis. Tuo paikka on eritoten lapsiperheiden mieleen ja penskoja näkyi nyttenki olevan riittämiin...Muttamutta...Lihaviston tyttö teki mahtilöydön eli huippukuntoisen punaisen mokkanahkahamosen, sopuhintaan 6€.
Myös punaisilla sydämillä varusteltu retroessu löysi tästä neidistä uuden omistajan.


Tänään tiistaina jatkoimme kirppisretkeämme Oulussa. Ensimmäisenä ajoimme Alppilaan, jossa on kammottavassa varastorakennuksessa oleva Alppikirppis vai olikohan se Alppistore, en muista. Kirpparin sisusta sen sijaan oli positiivinen ylläri, ilmeisesti paikkaa oli vastikään remontoitu, sillä maali tuoksahteli vielä. Kirpparilta ei löytynyt yhtikäs mitään, vaan myytävänä oli ihan kaamiaa lumppua ja rojuja, blääh!

Kävimme tankkaamassa Alppilassa pikku-Micran täyteen ja nyt autolla voiski ajella 450km! Hmm...kävin muuten ekaa kertaa elämässäni maksamassa bensat huoltiksen kassalla;) Alppilasta jatkoimme matkaa Oulun pohjoispuolelle Rajakylään, jossa sijaitsee mm. vanha lukioni. Suuntana oli Pelastusarmeijan kirppis, josta ennen vanhaan oon tehny tosi hyviä löytöjä. Nyt tarjonta oli kuiteski heikkoa, avokkini osti jonku vanhan cd:n.

Paluumatkalla keskustaan käväsimme vielä Toppilan kierrätyskeskuksessa, joka oli muuttunut ihan kamalaksi rojulaksi. Lastenvaatepuolelta sentään löysin 20senttiä maksavan mustavalkoisen (kuvassa enemmänki tummansininen) mekon, josta aattelin väkertää hamosen. Mekossa on muuten kätevä irrotettava ja PUNAINEN rusetti:)

Olipas sitten kerrankin mukava karauttaa autolla kaupan pihaan ja pistää ruokakassi sievästi takapenkille. Ja kun kerran Ellokselta tilatut väärät talvisaappaatkin piti palauttaa ja Henkkamaukan jättipaketti noutaa postilta, niin sinnekin oli kätevä ajella ihan oven eteen...Auton omistajana kyllä laiskistuis ja tulis entistäkin mukavuudenhalusemmaksi, mikä ei välttämättä ois lainkaan hyvä asia.

Kuskini & avokkini on muuten niin pitkula poika, jotta takapenkillä olijalle ei jäis kyllä yhtään jalkatilaa, turvaistuimessa kökkivä tenava sen sijaan mahtuis. Just tämmöseen pakettien kuskailuun tämä Micra kyllä passaa mainiosti! :) Ennen kaikkea Micra vaikuttaa itseellisen naisihmisen tahi kaupunkilaispariskunnan autolta, jolla on kätevä ajella kaupunkioloissa ja parkkeerata ahtaisiin paikkoihin.