Kaipaus

Tätä olen kaivannut; Hesari sängyssä luettuna (ja tänään erityisesti autosivut...), valtava mukillinen appelsiinilattea ja aamu joka ei vaadi mitään muuta.

voiko autoon rakastua?

Tsiisus, luulin pystyväni kylmäkiskoiseen autolla ajamiseen, mutta hei, luulenpa että olen ainakin aikalailla ihastunut tähän pikkuiseen. Jotenkin se vaan tuntuu niin omalta, mukavalta, sukkelalta ja ketterältä. Hämmentävää. Voi niin, ja se saa kovasti ihailevia katseita liikenteessä.

trendikkyyden huikaiseva hankaluus

Autoiluviikon kunniaksi aioin liikuskella paikasta toiseen Micralla ja korkkareilla. Aamulla lähdinkin noissa huikeissa kengissä ensimmäiseen paltsuun, mutta seuraavaan kurvasin kodin kautta vaihtamaan matalampiin prätkäsaappaisiin. Ei siis suinkaan siksi ettäkö noilla olisi hankala kävellä, vaan siksi, että kahdentoista sentin koroissa olen ihan liian pitkä suoraan katsekontaktiin :D Kun on tätä omaa varttakin kertynyt ihan tarpeeksi...
Ja hei, nostan hattua kaikille oikeille muotiblogsteille, en tajua miten otetaan itsestä julkaisukelpoisia kuvia ilman assaria, kaukolaukaisinta tai kahden metrin mittaista käsivartta!
Keskitytään kokonaisuuden sijaan siis fiilistelyyn...

Fäsön

Kukkuu, täällä Villakettu.
Koska kulahtanut maasturini vaihtui täksi viikoksi mahdottoman trendikkääseen Hopeanuoleen, päätin ryhtyä myös muotibloggaajaksi. Juu, juu. Joku joskus kysyi, miksi en pidä muotiblogia ja vastasin että koska se on työtäni; vaatteet, muoti, pukeminen, suunnittelu ja kaikki semmoinen. No, unohdetaan se täksi viikoksi ja keskitytään autoilumuotiin :)
Heti alkajaisiksi pikkuinen Micra kuljetti minut parin tunnin Astanga- treeneihin, joten joogamuotia tälle illalle...

Viikon 47 Micra Cuts tähti

Tuhannet kiitokset Piukulle!

Minulla on ilo ja kunnia esitellä tämän viikon bloggaja, Anu Harkki on käsitöistä innostunut kirjailija ja juontaja. Anu mm. luotsaa I.H.A.N.A -neuleseuraa sekä kirjoittaa ihanan inspiroivaa VILLAKETTU -blogia.

Laajemmin Anun vinkkejä neulomiseen ja tuunaukseen voi lukea kirjoista Puikoissa! ja Viritetty.

Tervetuloa mukaan Anu!

Hiiohoi hopea - kohti uusia seikkailuja!

Auto lähti elämästämme yhtä vauhdilla kuin se oli tullutkin. Swoosh vain ja se oli poissa. Meinasin jo uhata että kidnappaan kaaran, mutta kun tuossa on niin selkeästi tunnistettavissa oleva "maalipinta" (micracutsin mainos kyljessä...)

Mitä siis jäi tästä käteen? Auto tuli viime keskiviikkona iltapäivällä puoli viiden aikaan. Siitä eteenpäin pöristeltiin pitkin pk-seutua. Syötiin kiinalaista, kepsua ja pizzaa, käytiin kavereiden luona ja tietenkin Ikeassa! Vatsansisäinen sai mobilen, harsoja ja pussilakanasetin. Minä sain sulkaakarkkeja (nam...) Nyt on maanantai ja hopeanuoli on poissa. Kello on 15.59, luovuin autosta 15 minuuttia sitten ja jo nyt ikävöin autokultaa. Nyyh.

Hei mainostoimisto! Me voidaan lähteä Sintin kanssa mukaan seuraavaan operaatioon, me voidaan keikistellä vaikka missä kuvissa jos sikseen tulee (no rajansa kaikella ja raskausarvilla..)

Tästä se elämä jatkuu. Jos haluat kyttäillä kuulumisiani ja vatsani laajentumista (roskaruoka on nyt sitten pois kuvista koska en jaksa mennä sitä jalan hakemaan - jos ei jaksa hakea ei jaksa syödä!).
Tule morottamaan minua ja Sinttiä sekä Brunoa Vinkeän Väkkyrän maailmaan!!!

Voikaa hyvin ja kohdelkaa sitä hopeahirmua hyvin!
Reipasta talvea toivoo Piuku (ja Sintti)

Hurmoksessa Hopeanuolesta!!!

Torstai-iltana ajoimme kotoa Mäntsälään niin surkeassa säässä että huh hei. Ihan kuin oisi märässä juuttisäkissä pyörinyt ympyrää. Uudella lahdentiellä kun ei ole juurikaan valaisimia vaan ajetaan pimeässä luottaen ajovalojen voimaan. Vettä satoi, tuuli, kamikaze-autoilijat painelivat helevatan moista nopeutta vasenta kaistaa pitkin. Yksi läheltäpiti- tilanne nähtiin, kun tuollaisella vauhtiviikarilla unohtui ohitustilanteessa katsoa että onko siellä viereisellä kaistalla toinen uuvatti kaasu pohjassa... Olihan siellä. Onneksi on tapana pitää pitkät tuvavälit...

Nämä kaksi keskustelee. Brunolla on tapana mummollassa taantua pikkukoiran tasolle; se kuseksii nurkkiin. Toivottavasti Vatsansisäinen oppii paremmille tavoille...

Mummolassa käytiin ja tuntuu että siellä taantuu aina pikkulapsen tasolle. Saa ruokaa, lämpöä ja rakkautta ja voi olla ihan avuton. Saunaankin päästiin. Oli ihana reisu, kertakaikkisesti.

Tänä viikonloppuna pitäisi päästä sinne Ikeaan, käydä SinCitystä ostamassa ystävälle 30-vee synttärilahja sekä syödä take-out ruokaa.

Hopeanuoli on muuten IHANA ajaa. Se kulkee lähestulkoon ajatuksen voimalla ja vinkuu kun yrittää pakittaa tolppaan. Sen saa väännettyä työpaikan parkkiksille lääkäreiden mersujen väliin niin, että ei löydä autoaan enään iltapäivällä ( kokeiltu on...)

Brunolle tuli uni todella nopeasti kun päästiin kotia kohden. Auton takapenkiltä kuului vain tasainen tuhina... Mummolassa kun tunnetusti saa riehua!

Lisää höpötystä ja kuvia tulossa, nyt on vähän sellainen perjatai-kooma fiilis. Sintti potkii mahassa ja minä mietin onko riisikebab parempi vaihtoehto kuin iskender - vai pitäisikö käydä mäkkärin kautta? Elämän suuria kysymyksiä.

Ihanaa viikonloppua kuomat!