maanantai 26. toukokuuta 2008

Viikko takana

Micraviikko hurahti nopeasti ohi ja huomenna auto matkaakin seuraavalle bloggaajalle. On aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta viikosta ja mielipiteistä. Eli mitä mieltä Micrasta?

Miinukset:
- Micra on kovin pieni auto - sen tavaratilaan ei isompia shoppailuita mahdu ja takapenkki on parhaimmillaan pienijalkaisille. (ks. myös plussat)
- Rampilta isolle tielle kiihdyttäessä kuuluva pärinä jaksoi naurattaa kerta toisensa jälkeen. Liikenteen rytmiin kiihdyttäessä vaihteet vaihtuvat niin pienelle että kierroslukumittari alkaa lähestyä punaista aluetta. Olikohan tämä sittenkään 1,4-litrainen?? Eipä silti että ajelisin normaalistikaan millään tehohirmulla... mutta Micralla lienee kuitenkin parasta pysyä kaupungissa.
- Ajoasento on tällaiselle pitkäraajaiselle hieman hankala. Kaasujalalle ja käsille ei löydy luontevia paikkoja vaan mukavaa asentoa joutuu haeskelemaan.

Plussat:



+ Varustelutaso oli mainio. Päätin jo, että seuraavassa autossani pitää olla handfree-avain, automaatti-ilmastointi ja automaattivaihteet. Kaikki sellaisia turhakkeita, joita ilman pärjää oikein mainiosti, mutta jotka tekevät autoilusta ylellistä ja hauskaa.



+ Autoradion Bluetooth-toimintoakin tuli testattua ja se toimii ihan kuten pitääkin: puhe tulee kaiuttimista ja oma puhe kuuluu vastapuolelle. Äänenlaatu oli kuitenkin sen verran karhea että tulevaisuudessakin pitäydyn korvanapeissa.
+ Micra on yllättävän iso auto! Vaikka se näyttää ulkoa pieneltä, etupenkeillä on tilaa kuitenkin reilusti. Penkeillä istutaan ryhdikkäästi ja näkyvyys ulos on hyvä.
+ Kaupunkiajelu sujuu ketterästi ja näppärästi. Tässä Micra onkin parhaimmillaan.

Erikoisuudet:


Kuljettajan paikalta näkyvät etuvalot (kuvassa) eivät sinänsä haittaa mitään, mutta luetteloidaan kuitenkin erikoisuuksiin. Ne toimivat parkkeeratessa hyvinä auton kulman merkkeinä. Mahtaakohan niistä hohtaa pimeässä valoa? Aivan, tajusin juuri etten tullut ajaneeksi kertaakaan Micraa pimeässä.


Viikon alussa kuuluneelle mysteeripiippaukselle ei löytynyt koskaan selitystä. Sen sijaan Micra päästeli viime päivinä erikoisia liverryksiä ovea avatessa. Mahtaakohan avaimenperästä olla patterit lopussa.

Kukaan ei näemmä tunnustanut kommenteissa bonganneensa meitä. Tosin Kalevan Nesteellä meitä tapitettiin sen verran ahkerasti että voisin vaikka lyödä vetoa katselijoiden eksymisestä tänne...


Yhteenvetona voisi todeta Micran olevan liki täydellinen kesäauto. Joka kerta kun hurautin Hopeanuolen käyntiin, palasin mielessäni hetkeksi takaisin 80- ja 90-lukujen vaihteeseen jolloin huristelin omalla kesäautollani, kirkkaankeltaisella Fiat 128:lla, vuosimalli jostain 70-luvulta. Muistan vielä sen lämpimän alkukesän päivän jolloin ajelin töihin ikkunat avoinna ja rätisevästä radiosta kuului Radiomafian ihkaensimmäinen lähetys. Nyt ei ole enää Radiomafiaa, Fiattikin lienee autojen taivaassa eikä ikkunoita tarvitse pitää auki ilmastoinnin puhaltaessa leppeitä tuulia. Fiilis on kuitenkin tallella. Montako päivää Provinssirockiin?

2 kommenttia:

Niklas kirjoitti...

Kiitos perusteellisesta analyysista. Nyt tiedän taas vähän paremmin, mitä odottaa juhannusviikolla...

Siihen valon väriä vaihtavaan led-lamppuun retkahdin Pinserissä olleen testin perusteella niin pahoin, että se oli pakko hankkia, vaikka valaisimen luksikohtainen hinta olikin melkoinen. Micraan en aio retkahtaa samassa määrin. ;)

Tiina kirjoitti...

Tuota pimeässä ajoa ja lamppujen hohtoa ei varmaan pääsekään kukaan juuri kokeilemaan ennen syksyä.
Vai ovatko edelliset ajajat kokeilleet?