Ellei huomenna sada akkoja ja äkeitä, Micra lähtee melkoiselle vaellukselle. Kun on auto alla, sitä on ajettava, sano. Lapsille on ruinattu lupaa koulusta ja eskarista, mies ohjeistetaan hoitamaan ja viihdyttämään gerbiilejä vakkarihoitajien poissaolon aikana.
Lapsemme ovat niin tottuneet julkisilla liikkumiseen tai kävelemiseen ja fillarointiin, että heille automatka ei suinkaan ole tylsä siirtymä paikasta toiseen, vaan Suuri Seikkailu, jossa kaikki on uutta ja jännää. Pari kunnon eksymistä voisi olla poikaa, harmittavasti vain Oikotien reittihaku tuottaa tulokseksi säntillisyydessään jopa huvittavia ajo-ohjeita. Eksyminen lienee siis melko epätodennäköistä.
Reittisuunnitelmassa on neljä pätkää:
1. kotoa siskon luo soittamaan Guitar Heroa 272,3 km
2. siskolta siskon avokin luo landelle 49,1 km
3. landelasta mutsille/mummolle, sisko mukaan henkiseksi tueksi ja apukuskiksi 138,6 km
4. mutsilta/mummolta takaisin kotiin, sisko edelleen kyydissä kulkien 392,6 km
Tarkoitus on myös testata reilusti matkan varrelle osuvia huoltamoita: vieläkö niistä saa yhtä hyviä korvapuusteja ja munkkeja kuin muinoin 70-luvulla. Harmi kun lasten hampaat eivät heilu: ainakin yhden oman maitohampaani muistan lähteneen huoltamon jätti-isoa korvapuustia haukatessa. Aiomme pysähtyä kun siltä tuntuu, vaikka ihailemaan kauniita maisemia. Kiireen, velvoitteet ja etenkin kaikki deadlinet unohdamme autuaasti pariksi päiväksi. Luovaa työtä tekevänä uskon vahvasti joutilaisuuden voimaan: kun muutaman päivän relaa ja tekee jotain ihan muuta, ajatus kulkee aivan eri tavalla ja työtkin vamistuvat kuin itsestään.
(biisi alkaa noin 0:40)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti