Luulin Micran peräkonttia niin minimaalisen pieneksi ettei sinne mahtuisi mitään käsilaukkua isompaa. Väärin. Konttoseen sopi vallan mainiosti kolmen kilon jyrsijäpurusäkki, normaali ruokakassi ja kaksi uutta tyynyä (jep, sisäinen sulovilen huuteli heti tarjouskyltin kohdalla) sisältänyt kassi. Jos vallan olisi halunnut tunkea, toinenkin ruokakassi olisi Micraan mahtunut.
Luulisi tietysti, että hamstraamme hulluna nyt ruokaa kun saamme kaiken kuljetettua kotiin niin kätevästi. Väärin. Olemme oppineet ostamaan kerralla vain 1-2 päivän ruokatarpeet ja tavasta on vaikea irrottautua. Kun tänään lähdin ex tempore kauppaan ihan vain siksi, että autolla ehdin sinne nopeasti ja pääsin kuivin jaloin sisään, en osannutkaan ostaa mitään kovin järkevää, koska olen tottunut suunnittelemaan ostokset hyvinkin tarkasti. Kun käyttää lihasvoimaa, ei halua raahata mitään ylimääräistä. Yleensä ruokaostokset kulkevat hyvin joko kangaskassissa tai repussa.
Olen melko varma, että pidempiaikainen autoilu aiheuttaisi - ainakin aluksi - yllättävää ruokabudejtin paisumista, kun ostoksia ei ehkä tulisi suunniteltua niin tarkasti ostosten kuljetuspuolen hoituessa moottoroidusti.
***
Esikoisemme kulkee jalkapallotreeneissä ja peleissä ympäri stadia. Yleensä matkat hoituvat isän kanssa fillaroiden, bussilla tai kaverin äidin kyydissä. Tänään lähdimme peliin koko perhe. Hiljaisia poikia takapenkillä, eivät olleet ihan varmoja mikä on äidin päivän ajokunto. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, kiitos hyvän kartturin. Kokemattomankin on helppo ajaa, kun koko ajan saa selkeitä ohjeita, "suoraan", "seuraavasta vasemmalle", "sitten oikealle". Vähän tulee autokouluajat mieleen... paitsi ettei mieheni seksistisesti ajata minua minihameisten naisten perässä eikä tarjoa suklaamunia sisältävää pussia pyytäen kokeilemaan vanhan miehen munia. 17-vuotiaana sitä vain hämmentyneenä hihitteli noille jutuille, mutta nykyään pistäisin auton parkkiin ja ottaisin yhteyttä kuluttaja- asiamieheen vaatien asiallista autokoulupalvelua.
Kun esikoinen pelasi, kuopus ja minä geokätköilimme. Kätköä ei tällä kertaa löytynyt, mutta teimme mukavan raikkaan etsintäretken vesisateessa. Saldo: märät housunlahkeet, hyvät maisemat ja paljon (bongattuja, ei kerättyjä) punaisia kärpässieniä.
Ajeluretki sujui ihan mallikkaasti, onneksi. Ei olisi mukava törttöillä Micran ratissa mitenkään kamalan huomiota herättävästi, koska auto toden totta herättää huomiota. Mies raportoi ajomatkan aikana lukuisista perään kääntyneistä päistä. Paineita, paineita.
PS. Esikoisen peli päättyi häviöön, mutta tehtyjen maalien tili karttui jälleen yhdellä, jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti